[ Paluu edelliselle sivulle - Tillbaka till föregående sida ]
Vuoden sukukirja valittu
[19.3.2005]
Suomen Sukututkimusseuran ja Lahden seudun sukututkijat ry:n nimeämä raati on valinnut vuoden 2004 sukukirjan, joka julkistettiin XXVIII sukututkimuspäivillä Lahdessa 19.3.2005.
Vuoden sukukirja -kilpailussa oli mukana yhteensä 67 sukukirjaa. Kilpailuun osallistuivat kaikki Suomen Sukututkimusseuran kirjastoon määräaikaan mennessä saapuneet kirjat.
Vuoden sukukirjaksi valittiin Jarmo Paikkala, Sihvo – karjalainen suku. Kaukolan, Valkjärven ja Lemin Sihvot. Sukuyhdistys Sihvo ry. Jyväskylä 2004, 560 s.
Jarmo Paikkalan toimittama sukukirja liittyy luovutetun Karjalan laajaan sukuhistorioiden tutkimusperinteeseen. Vuoden 2004 lopulla Suomessa oli väestörekisterin mukaan 664 Sihvo-nimistä henkilöä. Lisäksi ulkomailla asui 37 Sihvo-sukuun kuuluvaa. Sukukirjasta selviää, että Sihvot olivat karjalainen talonpoikaissuku, jonka juuret ovat erityisesti Kaukolassa, Valkjärvellä ja Lemillä. Useat sukututkimuksen ammattilaiset ovat tehneet kirjan laajat sukuselvitykset ja tuloksena on 4018 sukutaulua. Kirja on huolellisesti toimitettu, sen lähdeviitteet on merkitty tarkasti ja kirja täyttää hyvälle sukukirjalle asetettavat muutkin vaatimukset esimerkillisesti. Sukuyhdistys Sihvo ry on panostanut paljon myös kirjan ulkoasuun, taittoon ja kuvitukseen. Raadin mielestä vain kirjan alussa oleva kartta olisi vaatinut parempaa toimitustyötä.
Täsmällisten sukutaulujen lisäksi kirjassa on lyhyitä artikkeleita Sihvon suvun, sukuhaarojen ja nimen synnystä, sukuun liittyvien asuinpaikkakuntien historiasta ja suvun tunnetuimmista henkilöistä. Melkoinen osa kirjan artikkeleista painottuu sotahistoriaan, sillä Sihvot olivat oleellinen osa Suomen jääkärihistoriaa ja sitä kautta korostuu Sihvojen merkitys niin vuoden 1918 kuin talvi- ja jatkosodassa sekä rauhan ajan palveluksessa. Kaukolan sukuhaaran Sihvoista tuli paljon kenraaleja, Valkjärven Sihvoista on tullut monia tiedemiehiä ja Lemin sukuhaarasta viihdetaiteilijoita.
Sihvojen sukukirja on tasapainoinen kokonaisuus: artikkelit suvun merkkihenkilöistä, kuhunkin sukuhaaraan liittyvät pitäjäkuvaukset ja Sihvojen elinolojen kuvaukset ovat sopivan lyhyitä ja hyvin kirjoitettuja, joten kirja on helppolukuinen ja siten antoisa lukukokemus myös suvun ulkopuoliselle lukijalle. Sukutauluissa on varsinkin merkittävimpien henkilöiden kohdalla paljon yksityiskohtaista tietoa. Lisäksi sukutaulutietoja täydennetään erillisissä tietoruuduissa.
Raati haluaa antaa kunniamaininnat myös kahdelle muulle sukututkimuskirjalle:
Hannu Romppainen, Kymmenen polvea Kainuun Romppaisia. Suomussalmi 2004, 400 s.
Hannu Romppaisen tekemä sukukirja on osoitus siitä kuinka sukututkimusharrastus vie mukanaan myös nuoret. Romppaisen kymmenen vuoden sukututkimusrupeamaan on sisältynyt historian pääaineopinnot Jyväskylän yliopistossa ja historian opettajan viranhoitoa Kainuussa, jotka epäilemättä ovat antaneet kirjan tekijälle tutkimuksellisia valmiuksia.
Sukukirja on paitsi Romppaisten suvun kymmenen ensimmäisen sukupolven (1600-luvun alusta 1900-luvun alkuun) tarkka selvitys myös oivallinen tutkimus Kainuun erämailla asuneen yhden suvun selviytymistarinasta. Tekijä arvioi kriittisesti aikaisempia selvityksiä Romppaisten suvun varhaisimmista vaiheista ja rakentaa oman tutkimuksensa niin nimistötutkimuksen kuin vanhojen asiakirjojen varaan. Raadin mielestä lähdeviitemerkinnät olisi tullut liittää myös sukutauluihin. Tietojen tarkistaminen pelkän lähdeluettelon varassa on erittäin työlästä. Myös kirjan taitto ja painatusjälki jättää jonkin verran toivomisen varaa.
Kokonaisuutena Hannu Romppaisen tekemä sukukirja ansaitsee kunniamaininnan, sillä teos perustuu vankkaan tutkimukseen, jonka tulokset on esitetty selkeästi. Asiakirjoista kootut tiedot on analysoitu hyvin ja tuloksena on nautittava lukukokemus.
Toivo Haatio, Torpat ja torpparit: Sammatti. Saarijärvi 2004, 291 s.
Raati haluaa antaa kunniamaininnan myös Toivo Haation tutkimukselle, jossa nostetaan esiin yhden pitäjän, Sammatin, eri kylien torpparit ja heidän elämänvaiheensa. Kansainvälisessä perhehistoriassa tällainen tiettyyn sosiaaliryhmään kohdistuva tarkka perheselvitys on ollut kiinnostuksen kohteena jo kauan aikaa. Suuritöisyytensä vuoksi Suomessa esimerkiksi historiantutkijat ovat tyytyneet vain pienimuotoiseen tutkimukseen, jossa tarkastelun kohteena on esimerkiksi tilaton väestö.
Nyt kunniamaininnalla palkittava Haation tutkimus on yhteenveto jo aiemmin pienkustanteina eri kyläryhmistä tehdyistä torppariselvityksistä. Torppia alkoi ilmestyä Sammattiin 1700-luvulla, erityisesti vuosisadan jälkipuoliskolla kun isojako saatiin tehtyä. Sammatissa torppia perustettiin isojen talojen, säterikartanon ja sotilasvirkatalojen alueelle. Kirja on oivallinen lähde myös nimitutkijalle, sillä tekijä on säilyttänyt nimet alkuperäisessä muodossaan. Raati haluaa tällä kunniamaininnalla kannustaa myös muita sukututkijoita omaperäisiin ratkaisuihin, jossa tarkastelun kohteena on muukin kuin yksittäinen suku.
Vuoden sukukirjan ja kunniamainintojen valinnan suoritti kolmijäseninen raati, johon kuuluivat puheenjohtajana professori Tapio Hämynen sekä jäseninä professori Hans Andersin ja dipl.ins. Ritva Paavola (Lahden seudun sukututkijat ry).
Lisätietoja
Suomen Sukututkimusseura
Puh. (09) 278 1188
Faksi (09) 278 1199
seura@genealogia.fi
www.genealogia.fi
[ Paluu edelliselle sivulle - Tillbaka till föregående sida ]