[ Artikkelin loppu ]

Suojatut sukunimet

URPO KANGAS

1. Suojan ulottuvuus

Suojatuista sukunimistä voidaan puhua kahdessa eri merkityksessä. Ensinnäkin suojatulla sukunimellä tarkoitetaan nimilain 12.1 §:n mukaan nimeä, jonka yleisesti tiedetään vakiintuneen määrätyn kotimaisen tai vierasmaalaisen suvun nimeksi. Nimitaisteluperinteessä suojatulla sukunimellä tarkoitettiin kuitenkin sukunimeä, jonka Suomalaisuuden Liitto oli rekisteröinyt pitämäänsä sukunimiluetteloon erityistä suojausmaksua vastaan. Rekisteri on epävirallinen, vapaaseen kansalaistoimintaan pohjautuva nimiluettelo, jolla ei ole muodollista oikeudellista sitovuutta. Asiallisesti sillä on kuitenkin ollut ja on yhä edelleen ratkaisukäytäntöä ohjaava merkitys.

Aikaisemmin tämä korostui sen johdosta, että miltei kaikista nimenmuutoshakemuksista pyydettiin Suomalaisuuden Liiton lausunto. Menettelystä kuitenkin luovuttiin vuoden 1985 sukunimilain säätämisen yhteydessä. Muutoksesta huolimatta Suomalaisuuden Liiton ylläpitämä suojattujen nimien luettelo antaa edelleenkin kuvan niistä nimistä, joiden voidaan katsoa olevan myös oikeudellisesti ainakin osaksi suojattuja. Nimien nauttima suoja johtuu kuitenkin suoraan nimilaista, eikä sillä ole mitään tekemistä Suomalaisuuden Liiton toimien kanssa. Kuka tahansa voi ryhtyä pitämään luetteloa käytössä olevista sukunimistä. Sellaisessa luettelossa oleva nimi nauttii suojaa suoraan lain nojalla.

Nimilain 12 §:n mukaan uudeksi sukunimeksi ei näet ilman erityistä syytä voida hyväksyä sukunimeä, joka on Suomessa merkitty väestötietojärjestelmään, eikä nimeä, jonka yleisesti tiedetään vakiintuneen määrätyn kotimaisen tai vierasmaalaisen suvun nimeksi.

Nimilautakunnan lausunto (7.5.1996 L 94): Henkilö haki sukunimensä muuttamista nimeksi Webber. Nimilautakunta ei puoltanut nimenmuutoshakemusta. Esitetty nimi oli nimilain 12 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla sukunimenä käytössä, koska sen tiedetään yleisesti vakiintuneen määrätyn vierasmaalaisen suvun nimeksi. Hakija ei ollut myöskään esittänyt nimilain 13 §:n 2 momentissa edellytettyä erityistä syytä haetun nimen hyväksymiselle.

Lain esitöissä käytössä olevien kotimaisten ja vierasmaalaisten sukunimien suojaa perustellaan toteamalla, että nimilain mukaan on "suojattu kaikki nykyisin käytössä olevat sukunimet sekä yleisesti tunnetut kotimaiset ja vierasmaalaiset sukunimet, vaikka niitä ei olisikaan nykyisin käytössä Suomessa - lähinnä historiallisesti tunnetut sukunimet. Sen sijaan muut nimet, joiden viimeiset kantajat ovat kuolleet, eivät nauti suojaa". Alimpaan sosiaaliryhmään kuuluva Virtanen ja ylimpään sosiaaliryhmään kuuluva Ehrnrooth nauttivat yhdenvertaista sukunimisuojaa. Lakivaliokunta korosti mietinnössään nimenomaan sitä, että "automaattisen tietojenkäsittelyn käyttöönottaminen on nyttemmin tehnyt mahdolliseksi kaikkien nimien tasa-arvoisen kohtelun". Yleinen sukunimi on samalla tavoin merkitty väestötietojärjestelmään kuin yhden henkilön käytössäkin oleva sukunimi. Molemmat sukunimet nauttivat suojaa nimilain 12 §:n nojalla.

Nimilautakunnassa vakiintuneen tulkinnan mukaan sukunimen on katsottu olevan käytössä kolmessa eri tilanteessa. Ensinnäkin silloin, kun nimenkantaja elää. Toiseksi nimi on käytössä lain tarkoittamassa mielessä, vaikka viimeinen hakijan ehdottamaa sukunimeä käyttänyt henkilö on kuollut 20 vuotta aikaisemmin. Ja kolmanneksi. Sukunimen katsotaan olevan käytössä myös silloin, kun jollakin henkilöllä on oikeus suoraan lain nojalla palata takaisin esivanhemmallaan olleeseen sukunimeen.

Lautakunnan omaksuma kanta on johtanut siihen, että eräitä aikanaan aktiivikäytössä olleita sukunimiä on "pakastettuina" väestötietojärjestelmään niiden mahdollista uuskäyttöä varten. Tulkinnan ankaruutta osaltaan kuitenkin lievittää se seikka, että nimenmuutoshakemus voidaan hyväksyä hakijan esittämistä erityisistä syistä. Viimeaikaisessa lautakunnan lausuntokäytännössä on havaittavissa jonkinasteista kannan liberalisoitumista: erityisten syiden kynnystä ei ole haluttu nostaa kovin korkeaksi.

Nimilautakunnan lausunto (25.2.1997 L 129): Henkilö halusi päästä eroon rikollisesta elämästään ja haki sukunimensä muuttamista nimeksi Sariin tai vaihtoehtoisesti Sariini. Viimeinen Sariin -nimeä kantanut henkilö oli kuollut lapsettomana vuonna 1992. Sariini oli puolestaan vuonna 1935 syntyneen naisen tyttönimi, johon hän voi koska tahansa palata. Nimilautakunta katsoi hakijan tosin osoittaneen nimilain 10 §:n 3 kohdan mukaisen edellytyksen nimensä muuttamiselle, mutta koska esitetyt nimet Sariin ja Sariini olivat jo nimilain 12 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla sukuniminä käytössä eikä hakija ollut esittänyt nimilain 13 §:n 2 momentissa tarkoitettua erityistä syytä kummankaan nimen hyväksymiselle, nimilautakunta ei puoltanut hakemusta.

Nimilautakunnan lausunto (14.10.1996 L 52): Henkilö haki sukunimensä muuttamista nimeksi Henrichsson. Nimilautakunta ei puoltanut hakemusta. Nimilautakunnan lausunnon mukaan hakija ei ollut esittänyt luotettavaa selvitystä siitä, että esitetty nimi olisi vakiintuneesti kuulunut hänen esivanhemmalleen, sillä asiakirjojen perusteella nimen oikea muoto oli Henricksson. Nimi Henrichsson oli lisäksi kahden Suomessa elävän naisen entinen nimi. Heistä kumpi tahansa voi nimilain 38 §:n mukaan palata tähän nimeen tai heidän lapsensa voivat hakea sitä. Esitetty nimi olikin mainituista syistä johtuen nimilain 12 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla sukunimenä käytössä eikä hakija ollut esittänyt nimilain 13 §:n 2 momentissa edellytettyä erityistä syytä haetun nimen hyväksymiselle.

Nimilautakunnan lausunto (11.8.1998 L 11): Henkilö haki sukunimensä muuttamista nimeksi Erso. Nimilautakunta ei puoltanut hakemusta, koska haetun nimen viimeinen käyttäjä oli kuollut vuonna 1994, minkä vuoksi nimi oli edelleen nimilain 12 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla sukunimenä käytössä eikä hakija ollut esittänyt nimilain 13 §:n 2 momentissa edellytettyä erityistä syystä haetun nimen hyväksymiselle.

Nimilautakunnan lausunto (11.8.1998 L 5): Henkilö haki sukunimensä muuttamista nimeksi Kuusikallio. Nimilautakunta puolsi hakemusta, koska haetun nimen viimeinen käyttäjä oli kuollut vuonna 1980, minkä vuoksi nimi ei enää ollut nimilain 12 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla sukunimenä käytössä.

2. Suojatun sukunimen hyväksyminen hakijan sukunimeksi

Kaikkien sukunimien yhtäläisestä suojasta huolimatta sukunimeä koskeva aikaisempi väestökirjamerkintä ei muodosta ehdotonta estettä ehdotetun sukunimen hyväksymiselle. Monissa tapauksissa ei tarvitse lainkaan kiinnittää huomiota siihen, onko henkilön nimekseen hakema nimi mahdollisesti toisen henkilön käytössä. Niinpä hakija voi aina saada esimerkiksi isoäitinsä tyttönimen, vaikka nimi olisi kuinka yleinen tahansa ja hakija itse ei ole koskaan nimeä käyttänyt. Niinikään avioliiton aikana voi palata siihen nimeen, joka henkilöllä oli naimattomana ollessaan, vaikka nimellä olisikin muita kantajia. Hyvin tyypillisiä nimenmuutoksia ovat avioeron yhteyteen ajoittuvat muutokset. Eronnut puoliso voi oman avioeronsa tai vanhempiensa avioeron jälkeen saada hakemuksesta äitinsä nimen. Puolisot voivat ottaa yhteisen avionimen puolison suostumuksin, eikä muilla samannimisillä on mitään keinoa estää nimenmuutosta. Ja jos nimenmuutoksen hakija saa muut mahdolliset nimenkantajat suostumaan hakemukseensa, hakemus voidaan hyväksyä.

Nimilautakunnan lausunto (8.4.1997 L 13). Sisarukset hakivat sukunimensä Puoskari muuttamista nimeksi Raenkari. Väestötietojärjestelmän mukaan Suomessa oli yksi henkilö, jolla on haettu sukunimi. Nimenmuutoshakemuksen liiteasiakirjojen mukaan sukunimen kantaja oli muutoksenhakijoiden sisar. Hän antoi suostumuksensa siihen, että sukunimi voidaan hakemuksesta myöntää hänen sisarilleen. Nimilautakunta puolsi hakemusta.

Nimilautakunnan lausunto (17.12.1996 L 86): Sisar halusi oman avioeronsa jälkeen muuttaa sukunimensä veljensä sukunimeksi. Väestötietojärjestelmän mukaan veli oli ainoa sukunimen kantaja koko maassa. Hakijan oman ilmoituksen mukaan veli suostui sisarensa nimenmuutokseen. Nimilautakunta puolsi nimenmuutoshakemusta ehdolla, että lääninhallitus hankkii nimenkantajan kirjallisen suostumuksen nimensä ottamiseen.

Sukunimen muuttamista koskeva hakemus voidaan hyväksyä nimilain 12.1 §:n estämättä myös silloin, kun hakijan esittämän uuden sukunimen ottamista on perhesuhteissa tapahtuneiden muutosten tai niihin rinnastettavien seikkojen johdosta pidettävä perusteltuna. Nimilautakunnan lausuntokäytännössä erityisenä syynä jo käytössä olevan sukunimen hyväksymiselle hakijan uudeksi sukunimeksi on pidetty mm. sitä, että hakijan ehdottama nimi muistuttaa hakijan alkuperäistä nimeä, josta hakija luopuu nimen vierasperäisyyden aiheuttaman haitan johdosta.

Nimilautakunnan lausunto (25.2.1997 L 4). Henkilö haki sukunimensä Mtir muuttamista nimeksi Mir. Väestötietojärjestelmän tietojen mukaan haettu nimi oli käytössä neljällä henkilöllä. Mainitun seikan ei katsottu olevan esteenä hakemusta koskevalle puollolle, koska haettu nimi muistutti hakijan aikaisempaa nimeä.

Erityisen syyn ala on nimilain 13.2 §:n 2 -kohdassa rajattu ahtaammin kuin nimilain 10 §:n 3 -kohdan kaatonormissa, jonka mukaan sukunimi voidaan muuttaa uudeksi sukunimeksi muuttuneiden olosuhteiden johdosta, jos sitä on pidettävä perusteltuna. Soveltamisalojen osittaisesta päällekkäisyydestä huolimatta erityisen syyn käsitettä koskeva säännös ei ole tarpeeton, mikä käy ilmi seuraavasta esimerkistä:

Esimerkki: Jos puoliso on avioliittoon mennessään ottanut käyttöönsä yhteiseksi nimekseen puolison nimen ja tuo avioliitto myöhemmin purkautuu, puoliso joutuu erikseen hakemaan nimenmuutosta voidakseen palata käyttämään aikaisemman avioliiton perusteella saamaansa sukunimeä. Siinä tapauksessa, että aikaisemman avioliiton mukainen nimi on erittäin yleinen tai suojattu, hän ei voisi saada nimenmuutoshakemustaan hyväksytyksi ilman erityissäännöksen ratkaisijalle suomaa harkintavaltaa.

Nimilain 13.2 §:n 2 kohdassa mainittuun erityiseen syyhyn voi vedota ensinnäkin silloin kun hakijan oma perheoikeudellinen status on muuttunut. Toisaalta säännökseen voi vedota myös silloin, kun sellaisen henkilön sukunimi on muuttunut, joka on läheisessä sukulaisuussuhteessa nimenmuutosta hakevaan henkilöön.

3. Kokonaan uuden sukunimen on oltava sukunimeksi sopiva

Kaikkien käytössä olevien sukunimien yhtäläisen suojan johdosta sukunimensä muuttamista haluava henkilö joutuu keksimään yleensä itselleen kokonaan uuden sukunimen. Monet uuden sukunimen hakijoista ovat käyttäneet apunaan sukunimioppaaseen sisältyvää nimilistaa. Listalle on koottu joukko sellaisia sukunimeksi sopivia nimiä, jotka kuitenkaan eivät enää ole sukunimenä käytössä tai jotka eivät koskaan ole sellaisessa käytössä olleetkaan. Nimiviranomainen voi itsenäisesti kuitenkin ottaa kantaa siihen, onko luettelossa oleva nimi sukunimeksi sovelias. Jos hakijan ehdottama nimi on sukunimeksi sopiva ja nimenmuutoshakemus johtaa hakijan ehdottamaan ratkaisuun, hakijan ottama sukunimi rikastuttaa sukunimistöämme. Vähitellen uuden sukunimen käyttäjien määrä kasvaa perheellistymisen ja avioitumisen myötä.

Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisukäytännössä aiemman lainsäädännön aikana kotimaisen nimikäytännön mukaisina pidettiin mm. nimiä Sahal, Polar, Holmi, Tavila, Harton, Seemer, Bondare, Liiten, Björnesved, Karnes, Maaranti ja Relaste. Nimilautakunta on puoltanut lausunnoissaan kokonaan uusiksi sukunimiksi satoja nimiehdotuksia. Nimenmuutosten johdosta sukunimistö on rikastunut 1990-luvulla sellaisilla nimillä kuin Cedergårdh, Haatala, Jillner, Kaislakannas, Kristallinen, Lato, Lemiranta, Mavla, Nasonen, Nummimaa, Nuokkuhelmikkä, Potku, Salvano, Sinitaivas, Sipiä, Soilehto, Tulivaara, Ukkosmyrsky, Vesikoski, Viherpalmu ja Vuorenluhta.

Hakijan ehdottamaa uutta nimeä on nimilautakunnan lausuntokäytännössä pidetty sukunimeksi sopimattomana lukuisissa tapauksissa. Seuraava esimerkkiluettelo kertoo omalla kiistattomalla tavallaan paitsi nimenmuutosta haluavien henkilöiden rajattomasta mielikuvituksesta myös nimilautakunnan "suodatinmerkityksestä". Sellaisessa nimijärjestelmässä, jossa minkäänlainen viranomaisharkinta nimen sopivuudesta ei tule kysymykseen, jäljempänä mainitut nimiehdotukset olisivat johtaneen hyväksyttyyn nimenmuutokseen. Suurena vahinkona suomalaisen sukunimikäytännön kannalta tuskin voidaan pitää sitä, että nimilautakunta on torjunut nämä ehdotukset kotimaisen nimikäytännön vastaisina tai sopimattomina sukuniminä.

Kirjoittaja on Helsingin yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan siviilioikeuden professori. Lisäksi professori Kangas on mm. oikeusministeriön nimilautakunnan puheenjohtaja.

Sukutieto 2000:2, 11-13

© Tekijät ja Suomen Sukututkimusseura - Författarna och Genealogiska Samfundet i Finland

[ Artikkelin alku ]