[ Artikkelin loppu ]

Alatornion ja Tornion kaupungin paimenmuisto Ruotsin vallan aikana.

H. J. Boström.

Vanhimpina aikoina sanottiin koko rannikkoseutua Pohjanlahden ympärillä, Merenkurkusta pohjoiseen, yhteisellä nimellä Norrabotteniksi. Vielä 1300-luvun ensimmäisillä vuosikymmenillä näyttää tämä laaja alue Skellefteåta myöten olleen miltei vailla kaikkea kiinteää asutusta tai oli ainakin niin harvaan asuttua, ettei järjestettyjä seurakuntamuodostuksia voitu aikaansaada. Tarkoituksessa levittää niinhyvin henkistä kuin taloudellista viljelystä näille kankaisille paikkakunnille holhoojahallitus kuningas Maunu Eerikinpojan alaikäisyyden aikana päätti luovuttaa rannikkomaat Skellefteåsta Ouluun niille kristinuskon tunnustajille, jotka halusivat asettua sinne uutisasukkaina tai kauppiaina. Käskynhaltijakin oli yhteinen itä- ja länsipuolella Pohjanlahtea, asuen hän aika ajoin Korsholman linnassa [1]. Ainoastaan kirkollisessa suhteessa oli jonkunlainen ero olemassa maakunnan kummankin puoliskon välillä. Läntinen osa kuului nimellisesti Upsalan arkkipiispalle ja itäinen Turun piispalle. Varmaa rajaa ei silloin vielä tunnettu.

Mitä vanhaan Tornion seurakuntaan, molemmin puolin Tornion jokea, tulee, niin ei sen alkuvaiheita tunneta. Viime aikoina on kuitenkin käynyt ilmi, että Tornio 1340-luvulta lähtien oli Luulajan alainen kappeli. Tutkimus on nim. valokuvausmenetelmän avulla saanut silmälle näkymättömästä keskiaikaisesta tekstistä selville sanat: De Lulo cum capellis Pito et Toorn X II or. Eräässä asiakirjassa v:lta 1374 mainitaan, että Turun piispa Hemming, Upsalan arkkipiispan Hemming Niilonpojan ja Upsalan tuomiokirkon puolesta n. 1340-luvun keskivaiheilla vihki kirkkomaan Torniossa. Todennäköisesti kappeliseurakunta silloin vielä oli verraten nuori. Sama todistuskappale kertoo edelleen, että molemmat hiippakunnanpäämiehet, luultavasti kesällä 1347, kohtasivat toisensa jossain satamassa (Kompanasundh) Luulajan ja Tornion kirkkojen välillä, jolloin siellä pohdittiin kysymystä hiippakuntain rajoista. Arkkipiispa ulotti samalla matkansa Tornioon, jossa hän kastoi parikymmentä lappalaista ja karjalaista (suomalaista) Oulusta, Kemistä ja Simosta isossa ammeessa, joka tätä tarkoitusta varten oli tuotu kappelikirkkoon. Saman vuosisadan loppupuolella, pitkällisen riidan jälkeen, Kaakamanjoki määrättiin rajaksi Upsalan ja Turun hiippakuntain välille, vaikka suomalainen uudisasutus itse teossa ulottui vielä edemmäksi, ainakin Tornion ja Kainuun jokiin asti[2]. Rajan kävi 1374 advocatus Helsingie Torstanus Styrbjörnsson [3]. Sellaisena sama raja pysyi kautta koko Ruotsin vallan ja luettiin Tornion seurakunnat Länsipohjan maakuntaan sekä samoin kuin Tornion Lappi ja kaupunki siis Ruotsiin.

Jo 1380-luvulla häämöittää ensimmäinen pappismies täällä pohjan perillä. Hän on herra Anders, Norrabottenin rovasti, joka oli saapuvilla erästä tuomiota julistettaessa Tornion pitäjässä 29/7 1386 [4] . Hänen nimeään ei kuitenkaan löydy missään pappisluettelossa, koska on epätietoista oliko Luulaja vaiko Tornio hänen seurakuntansa. Todennäköisesti edellinen paikkakunta vielä siihen aikaan oli kontrahtirovastin asuinsija [5]. Ei edes ole tunnettua, oliko Tornio silloin vielä erotettu Luulajasta omaksi seurakunnaksikaan. Erityisenä pitäjänä Tornio kaikissa tapauksissa esiintyy 1413 vuoden maakirjassa, jonka mukaan siellä olisi ollut savujen lukumäärä kolmekymmentä [6]. Keskiajan lopulla näyttää Tornio olleen Upsalan tuomiorovastilla palkkapitäjänä eli prebendinä.

Aina 1600-luvun alkupuolelle oli kysymyksessä oleva seurakunta alaltaan miltei yhtä laaja kuin puolet nykyistä Suomenmaata. Se ulottui Pohjanlahdesta Jäämerelle, Venäjän rajalta kauvas Ruotsin puolelle ja käsitti vieläpä osan nykyistä Norjaakin. Tosin Särkilahti, nykyinen Ylitornio, joka jo keskiajan lopulla oli saanut oman kirkkorakennuksensa ilman pappia, kunink. kirjeellä 20/11 1530 erotettiin erityiseksi kirkkoherrakunnaksi, mutta menetti pian pappinsa ja joutui uudelleen emäseurakunnan aneksipitäjäksi. 1600-luvun alussa se sitten toistamiseen erotettiin. Siitä lähtien on Tornion alkuperäisen seurakunnan eteläisimmällä osalla ollut nimenä Alatornio [7]. Näihin aikoihin erotettiin myöskin Tornion Lappi ja määrättiin Enontekiö pastorin asuinpaikaksi. Kirjeessä 28/4 1606 ilmoittaa komisaari Daniel Hjort alkuvalmistukset kirkkoa varten tehdyiksi ja papinkin valituksi. Tuosta kirkosta tuli Lapin erämaakansan esikoistemppeli, kuuluisa Rounalan kirkko[8]. Tornion Lappi yhdistettiin 1614 uudelleen Alatornioon ja oli sen alaisena vuoteen 1673, jolloin siitä muodostettiin kolme omaa Lapin seurakuntaa: Jukkasjärvi, Kaaresuvanto ja Koutokeino. Toinen suuri alueen vähennys tapahtui 1633, kun Kemin Lappi joutui erilleen ja sai oman pappinsa.

Alatornion pohjois-osasta erotettiin 1745 Karungin kappeliseurakunta, joka 1782 julistettiin omaksi, Kaarle-Kustaa nimiseksi kirkkoherrakunnaksi. Tornion-joen itäpuoleisesta osasta, joka rauhanteossa tuli kuulumaan Suomeen, muodostettiin 22/2 1812 Alatornion alainen Karungin kappeli. Se erotettiin 1859 omaksi kirkkoherrakunnaksi.

Tornion kaupungilla, joka 21/5 1621 sai privilegionsa, ei ollut ensi vuosikymmeninä omaa kirkkoa, vaan käyttivät kaupunkilaiset pitäjänkirkkoa Pirkkiössä. Koska sinne kuitenkaan ei päästy muuta tietä kuin joen yli, josta oli vaikeuksia keväisin ja syksyisin, pyysi porvaristo 1642 valtiopäivillä saada kolehdillä koota varoja kirkkorakennusta varten. Kaupunkiin rakennettiinkin 1647 kirkko, joka kuitenkin jo 21/6 1682 salamaniskusta paloi sisustuksineen. Nykyinen kaunis, kapeatorninen kirkko vihittiin 11/7 1686, vaikka se vasta myöhemmin sai sisustuksensa ja maalauksensa. Tornion kaupunki joutui Haminan rauhassa Suomen puolelle valtakunnan uutta rajaa ja sen kirkolliset olot järjestettiin asetuksella 1812 yhdistämällä se aneksina Alatornion kirkkoherrakuntaan. Papisto oli molemmilla seurakunnilla yhteinen, kunnes kaupunki 1896 erotettiin omaksi kirkkoherrakunnaksi.

Merkillinen ja Tornion seurakunnille ominainen oli se murroskausi, joka seurasi Haminan rauhantekoa. Kuten jo mainittu, ulottuivat sekä Ala- että Ylitornion seurakunnat kummallekin puolelle Tornion jokea, josta taas oli seurauksena, että maanviljelijöillä oli tiluksia joen vastakkaisellakin puolella. Pitäjäläisillä oli oikeus kolmen vuoden kuluessa valita kumpaanko valtakuntaan kukin halusi. Rauhansopimuksen mukaan oli sitäpaitsi tilusvaihdot tehtävä määräajassa, jota sittemmin pidennettiin. Seurakunnan jako kesti kuitenkin useamman vuoden ja monet käytännölliset seikat olivat siinä esteenä. Uusia kirkkoja oli rakennettava eikä edes maantietä ollut olemassa pohjoiseen Suomen puolella. Pitäjäläiset pyysivät senvuoksi, että seurakunnat yhä edelleen saisivat olla jakamatta ja siis Suomenkin puoleinen osa kuulua Hernösandin hiippakuntaan. Papisto yhtyi esitykseen ja, kumma kyllä, sitä puolsi myöskin Turun tuomiokapituli. Hallituskonselji sitä vastoin vastusti m.m. "koska oli uskonnollisessa suhteessa vastenmielistä, että eri valtakuntain alamaiset ottaisivat osaa näitten valtain ja hallitsijain puolesta toimitettaviin esirukouksiin". Pietarissa tietenkin esitys hyljättiin ja seurauksena oli, että seurakunnat ja niiden omaisuus pikimmiten oli jaettava. Kun Alatornion kirkko ja kirkkoherranvirkatalo oli joen itäpuolella, jäivät ne Suomeen. Ylitorniolla oli asianlaita päinvastainen. Sen vuoksi kirkonkirjat Alatorniolla joutuivat Suomeen ja Ylitorniolla Ruotsiin. Kun kuitenkin kului vuosikausia ennenkuin seurakunnalliset olot saatiin järjestetyiksi, kirkot rakennetuiksi j.n.e., olivat nämä seurakunnat molemmin puolin jokea tosiasiallisesti vielä vuoteen 1818 yhteiset. Siitä johtuu se omituisuus, että Alatornion historiakirjoihin v:sta 1809 lähtien on merkitty vuosi vuodelta kahdella eri otsikolla syntyneet, vihityt ja kuolleet, nim. "Kejs. Ryska sidan" ja "Kongl. Svenska sidan". Ruotsin Alatornion seurakunnassa jumalanpalveluksia pidettiin 1818 lähtien Saksin pirtissä, kunnes kirkko Haaparannan kylässä valmistui 1825. V:sta 1842 on se samalla ollut Haaparannan kaupungin kirkkona.

Vaikkei Tornion puolen papisto varhaisimmilta ajoilta edes nimeltäkään ole tunnettu, niin on kirkkoherrain sarja tiedossa keskiajan lopulta lähtien eli n. 450 vuoden ajanjaksolta. Kaikki nämä papit ovat kuuluneet siihen alkuperäiseen seurakuntaan, josta enää on vain jälellä kaksi Alatornion pitäjää. Koska Suomen puoleisen Alatornion papisto 1800-luvulta, johon myöskin on kuulunut neljä peräkkäistä Castrén-nimistä kirkkoherraa, on osittain löydettävissä piispa Colliander-vainajan "Paimenmuistosta" elämäkertoineen ja jälkeläisineen ja puuttuvat heistä tulevat jatkoon, joka toivottavasti lähitulevaisuudessa pääsee ilmestymään, olen rajoittanut tässä esitettävän paimenmuiston Haminan rauhan edelläkäyneeseen aikaan, jolloin Tornion seutu kuului Hernösandin hiippakuntaan.

Tämä papisto ei yleensä ollut sen parempi tai huonompi kuin muissa osissa valtakuntaa. Ei yksikään heistä joutunut korkeampaan kirkolliseen virkaan, mutta joukossa on kuitenkin hyvin huomattuja ja tarmokkaita miehiä, joilla oli paljon suuremmat ja vaikeammat tehtävät kuin useimmilla virkaveljillään samoihin aikoihin etelämpänä. Paitsi sitä, että seurakunta oli tavattoman laaja ja vaikeasti hoidettava eivätkä pappisvirat senvuoksi siellä päin erityisen houkuttelevia [9], on otettava huomioon, että verraten myöhäisiin aikoihin oli pakanallisia seurakuntalaisia, varsinkin lappalaisia, jotka eivät hevin tahtoneet luopua vanhasta uskostaan ja pakanallisista menoistaan. Ankaruuteen oli turvauduttava ja pakkokeinoja käytettävä.

Kysymyksessä olevalla ajalla oli seurakunnassa kaksi kappalaista, joiden toiminta-alueen, rajana oli Tornionjoki. - Kaupunki luettiin läntiseen osaan. Sen jälkeen kun joesta tuli valtakuntain raja, on kummallakin puolella kirkkoherran ohella toiminut korkeintaan yksi kappalainen.

KIRKKOHERRAT.

Oli jo ennen v. 1477 laajan Tornion emäseurakunnan kirkkoherranviran vakinainen haltija [10], sillä 3/12 (feria quarta ante Nicolai) Tukholman neuvosto velvoitti erään Jenis Japsonin 40 markan uhkasakolla tuomaan oikeuteen ne 140 markkaa, jotka tämä oli velkaa herra Ragvaldille "Tornöö"ssä samoinkuin kaikki kätkemänsä hopeat [11]. Seuraavana vuonna eräs Jacob Bengtsson ynnä kaksi muuta miestä vannoivat Tukholman raadin edessä antaneensa herra Ragvaldille Torniossa (Tornö) kullatun kuparituopin ja saaneensa häneltä 8 oravannahkaa [12].

Ragvaldus kuoli nähtävästi jo 1477. Heti sen jälkeen näyttää nim. joku yrittäneen tunkeutua tähän kirkkoherranvirkaan tai epäoikeutettu viranomainen halunneen määrätä virkaanasettamisoikeudesta, koskapa Upsalan tuomiorovasti Ericus Andreae katsoi itsensä pakoitetuksi panemaan ankaran vastalauseen, väittäen Tornion kuuluvan Upsalan tuomiorovastikunnan alaisuuteen. Väittipä hän vielä, että tuomiorovastilla vanhan perinnäistavan mukaan oli laillinen ehdottamisoikeus tähän kirkkoherranvirkaan ja että tuomiorovasti vuosittain Tornion seurakunnalta oli saanut 30 markan palkan. Tämän johdosta tuomiorovasti ilmoitti, että hän laillisen ajan kuluessa oli ehdottanut Dominus Ragvalduksen seuraajaksi Dominus Nicolaus Gerdarin.

Synt. luultavasti Tukholmassa. V:na 1456 kirjoittautui eräs Nicolaus Gerdari de Holmis eli Gardari, baccalaureatus, Greifswaldin yliopistoon, tuli siellä maisteriksi 1457 (Item sub decanatu eiusdem promoti sunt per eundem docem magistrandi -et sunt hec: -Nicolaus ghardari) ja on seuraavana vuonna merkitty tutkimassa ylioppilaita, jotka aikoivat suorittaa baccalaureatus-tutkinnon (Artistenfakultät) [13]. Nimitettiin Tornion kirkkoherraksi 1477. Elämässään ja toiminnassaan etevä ja kokenut mies "virum scientia vita et moribus predictum et approbatum". Ryhtyikö hän kirkkoherranvirkaansa hoitamaan ei ole tunnettua. Upsalan tuomiorovastin edellämainittu, Tornion kirkkoherranvirkaa koskeva vastalause on annettu 13/11 1477 ja luettiin se juhlallisesti Upsalan tuomiokirkon sakastissa, "cantor et sacrorum canonum doctor" Matheuksen sekä kahden kanonikin läsnä ollessa. Tämä tapahtui täsmälleen kuukausi Upsalan yliopiston avajaisten jälkeen [14]. Nicolaus Gerdari oli canonicus Upsalassa 3/2 1477 ja mainitaan sellaisena vielä 1491 ja 1494. Upsalan yliopiston kirjastossa on tallella kaksi palaeotypiä nim. Bonaventuran "Sermones" ja Laurentius Valle, jotka Nicolaus Gerdari on omistanut ja joissa on hänen omakätisiä muistiinpanojaan. Hän kantoi tuomiokirkolta palkkansa ohrissa. Mester Niclis Gerdari, Upsalan tuomiokirkon prebendatus, osti itselleen 2/4 1464 talon eräältä entiseltä porvarilta [15]. Johan Peringsköldin piirustuksena julkaisema [16] Nicolaus Gerdarin, »presbiter sepultus 1502", hautakivi Upsalan tuomiokirkossa tarkoittaa epäilemättä tätä miestä.

Tällä väliajalla oli Tornion seurakunta Upsalan tuomiorovastilla prebendinä eli palkkapitäjänä.

Oli Tornion kirkkoherrana ainakin jo 1539, sillä hän antoi siltä vuodelta rovastinvirastaan, "jonka armollinen Herramme on hänelle suonut", kippunnan haukia ja 100 berenkalaa. Tähän rovastikuntaan kuului kuitenkin ainoastaan hänen oma seurakuntansa. Talvikäräjillä 1539, keskiviikkona 20 päivänä joulun jälkeen, sakotettiin erästä Erich Persson Laffuenäsiä 40 markkaa siitä syystä, että hän oli anastanut niityn Herra Oloffilta. Rovastirahoina hän 1542 suoritti 6 mk. 6 äyriä.

Kuoli nähtävästi 1543, koska Kustaa Waasa Oloffin testamentin nojalla 17/9 s.v. kuittaa saaneensa 6 unkarilaista gylleniä.

Oli Tornion ensimmäinen kappalainen. Tuomittiin 10/3 1547 neitsyeen häväisemisestä (mökränkning) 40 markan sakkoon. Nimitettiin Tornion seurakunnan kirkkoherraksi 1553. Salabergin avustukseen hän antoi kirkkoherran ominaisuudessaan paitsi tynnyrin voita"1 st. räckebolster, 1 hufvudbolster, 1 st. vepa och en björnskinsfäll för K.M:ts behof". Tornion kirkkoherranvirkatalo arvioitiin tuottavan s.v. 20 kaksoiskuormaa pellosta, 15 kuormaa niitystä, elättäen 30 lehmää, jotapaitsi joka kymmenes lohi, joka saatiin ennen Eskon päivää, lankesi sille, kokonainen kalakolkka Svensarsaarella, 1 lästi lohta ja kokonainen nuotta, "jota pappi käyttää vuoden ja päivän", ynnä lapinkymmenyksinä kippunnan haukia ja 15 porontaljaa. Kainuun kirkkoherran Herra Erichin kanssa Herra Michael lahjoitti 1//6 1554 Kustaa kuninkaalle 6 näädännahkaa. Herra Michillin, jota Kustaa, Waasa sanoo luottamusmiehekseen, kuningas 24/7 1559 määräsi lähetyssaarnaajana ahkerasti pitämään huolta siitä, että lappalaiset Tornion Lapissa "måtte komma till een sannskyldig Gudz kundskap, doop och christendom". Hänen saarnansa sanotaan kaikuneen Lapissa, kuten "vox clamantis in deserto isto vastissimo". Herra Miehaëlin aikana ja hänen toimestaan todennäköisesti kolme lappalaista veljestä rakensi Rounalan kirkonkin [17]. Hänen jälkeensä annettiin testamentilla Kunink Majest:lle 6 Unkarin gylleniä ja kaksoisdukaatti, joka määrä 20/9 1560 suoritettiin Maunu herttualle itselleen käteisesti.

Oli todennäköisesti rikkaan pirkkalaisen Niilo Olavinpojan poika Piitimen Öjebyn Hampnenistä, jolle talolle herra Anders sittemmin 1591 ja 9/10 1593 sai verovapautuksen. Toimi 1555-1560 Kustaa Waasan hovisaarnaajana. Lyhyemmän ajan ennen 1555 hän näyttää olleen Luulajan kirkkoherran, maisteri Aaronin kappalaisena. Oli jo Tornion kirkkoherrana 1560, jolloin suoritti veroa. Mainitaan Tornion kirkkoherrana siinä, Tukholmassa 18/2 1562 päivätyssä ja Hannu Laurinpojalle annetussa memorialissa, jossa Tornion pirkkalaista ja Kemin Lapin voutia Oluff Amundsonia ja tämän poikia syytettiin erinäisistä seikoista. M.m. siinä lausutaan: "Theslikes at the openbarliga blasphemera och bespåtta Gudz ordh och aldrig komma hwarken j kirke eller församblingar vthen giöre stor förargelse iblandt menige menn, thet kircke herren här anders j Tornö sampt Säxmänn högth beklagadhe" [18]. Tämä kirkkoherra suoritti veroina vv. 1560 ja 1562 Torniossa ollessaan 2 tynnyriä voita, 2 kippunnaa haukia ja 3 tynn. lohta sekä saman määrän myöskin vuodelta 1564. Hän vastaanotti 20/7 s.v. ne talouskapineet, jotka Tornion papinvirkatalo oli saanut antaa Luulajan kuninkaankartanoon, kun se perustettiin, mutta jotka palautettiin, kun tuo kartano 1564 lakkautettiin. Harjoitti jo Torniossa ollessaan papinvirkansa ohella suurta kauppaa [19]. Hän on sama Anders Nicolai, joka 1565 pääsi Piitimen kirkkoherraksi ja josta sanotaan torniolaisten olleen hänen vanhoja pitäjäläisiään sekä että hän toisinaan vielä matkusti Tornioon perimään saataviaan. Oli 1569 valtiopäivillä ja on allekirjoittanut papiston puolesta valtiopäiväpäätöksen. Älfsborgin lunnaita varten hänen irtaimistonsa v. 1571 arvioitiin 2294 markaksi 6 äyriksi, joten hän oli rikkain Norrlannin papeista. V:na 1574 "papinkiduttaja" vouti Olavi Anteronpoika Burman ilmiantoi kirkkoherran m.m. luvattomasta Lapin kaupasta, mutta syytteet kumottiin. Koko Länsipohjan rahvas antoi Andreas Nicolaista parhaimmat lausunnot, selittäen m.m. että hänen elämänsä ja opetuksensa olivat esikuvallisia kaikille. Liturgisessa riidassa tämä pappismies 1577 alistui Juhana III:n vaatimukseen ja suostui kirjallisesti sitä noudattamaan. Oli niihin aikoihin pohjoisen kontrahtikunnan rovasti. Luultavasti ei tätä tointa myöhemmin ollut olemassa, koskapa kuningas määräsi Andreas Nicolain uudelleen 27/1 1583 rovastiksi. Erityisesti oli hänen pidettävä silmällä, että papit hankkivat vanhojen oppi-isien kirjoituksia ja niitä saarnoissaan noudattivat. V:na 1587 hän kuittasi rovastintynnyrit viidestä kirkkoherrakunnasta sekä selitti jakaneensa Piitimen ja Luulajan lappalaisille Jumalan sanaa. Pirkkalaisena hän nim. osasi lapinkieltä. Hallituksen määräyksestä Andreas Nicolai erään Osten Niilonpojan seurassa 1590 Kemin puolessa koetti saada selville Pohjanmaan vanhaa rajaa Venäjää vastaan [20]. Oli henkilökohtaisesti saapuvilla Upsalan kokouksessa 1593 ja allekirjoitti siellä tehdyn päätöksen "punaisen kirjan" hylkäämiseksi. Luopui ennen v. 1591 rovastintoimestaan. Tämä tuskin tapahtui vapaaehtoisesti, sillä Upsalan tuomiokapitulin pöytäkirjassa 1/3 1593 lausutaan: "Bleef talat om D:n Andrea in Pijte, at han meedh thett första skulle blifwa priweradt för några wiktige orsaker" [21]. Pääsi sittemmin Kaarle herttuan suosioon ja joutui jäseneksi komiteaan, jonka tuli selvittää Ruotsin valtion oikeutta lappalaisiin Norjan ja Venäjän rajamailla, missä hän itsekin poroillaan kävi. Hän omisti nim. useita poroja ja kävi kauppaa niinhyvin Tukholmassa kuin Lapissa. Andreas Nicolai tunnetaan myöskin yhtenä ensimmäisten sahalaitosten omistajana. Hänen pappilansa Piitimessä paloi 1573, minkä vuoksi hän sai 2 v. verovapautuksen.

Kuoli Piitimessä alussa vuotta 1600 [22].

Kirjallinen toiminta: kääntänyt lapinkielelle eräitä evankelioita, joita ei kuitenkaan ehtinyt saada valmiiksi ja joita hänen poikansa myöhemmin käytti hyväkseen [23].

Oli naimisissa, mutta vaimon nimeä ei tunneta. Piitimen kirkossa on näitten aviopuolisoitten lahjoittama alttaripöytäverho eli n.s. antependium vuosiluvulla 1589. Nurkissa ovat alkukirjaimet A. N., M. J. D (vaimo) AMAD ja KAD (tyttäret).

Lapsia:

Nicolaus Andreae Rehn. Isänsä seuraaja Piitimen kirkkoherrana 1600. Oli myöskin kontrahtirovasti. Julkaissut ensimmäisen lapinkielisen aapisen, josta tunnetusti ainoastaan yksi kappale on enää tallella, nim. Bremenin kaupunginkirjastossa, sekä pienen lapinkielisen messukirjan, painettu Tukholmassa 1619. Kuoli Piitimessä toukok.1628 [24].

Andreas Andreanpoika. Oli maanviljelijä Piitimessä ja samalla lapinvouti.

Kaksi tytärtä, joiden nimiä ei tunneta.

Synt. Uudellamaalla. Oli Kemin kirkkoherrana 1558, ja samalla myöskin siellä nimismiehenä ainakin tilivuoden 1561 [25]. Sai siirron Tornion kirkkoherranvirkaan 1565. Eräässä Hannu Laurinpoika Björnramille annetussa, 18/2 1562 päivätyssä memorialissa hänen Suomeen lähtiessään mainitaan Oluff Anundsonista, "som är Birckall i Tornö och Lappe fougte j Kim", m.m: "Männ nu haffwer Oluff Anundson thz fastagit them, så månge som icke wele wara j hans Nöije och giöra honum ther förähring före, them låter hann slåå j hiäll Och fara illa medt, ther igenum mister och K. M. then schatt Hans Nådh bör att haffwe, Thz klagade hele Kim Sochn och här Eskill kirckeherren ther samestädz". Älfsborgin lunnaita 1571 määrättäessä merkittiin hänen irtaimistonsa seuraavasti: hopeaa 445 luotia, kultakruunuja 12 kpl. arvioitu 15 luodiksi hopeaa, rahaa 180 markkaa, tinaa 2 1/2 puntaa, messinkiä 2 puntaa 4 markkaa, kuparia 5 1/2 puntaa, 23 lehmää, 1 härkä, 7 vasikkaa, 3 lammasta, 4 sikaa ja 3 hevosta. Samaan aikaan arvioitiin kappalaisen Laurentius Henricin omaisuus 1 luodiksi hopeaa. Torniossa 14/8 1578 päivätyllä kirjeellä tämä "Eskell Andersson owerdigh gudz ordz Tienare i Tornö Sochen" suosittelee kappalaistaan mainittua Laurentiusta Kemin kirkkoherraksi. Sai kunink. kirjeellä 10/9 1581 palkanlisäykseksi vuosittain 4 puntaa viljaa. Vaikkei Tornion puoli "vanhanvihan" eli Pohjoismaiden 25-vuotisen sodan aikana saanutkaan sellaisia kauhuja nähdä kuin Liminka, Ii y.m. eteläisemmät pitäjät, joutui se kuitenkin sodan jalkoihin. Merkillisimpiä tapauksia Pohjanmaan ja Lapin sotahistoriassa ovat epäilemättä sotaretket Venäjän Lappiin v:na 1590 ja 1591. Se oli ainoa kerta, jolloin Ruotsin puolelta voimakkaammin asevoimalla yritetään Lapin valloitusta Jäämereen saakka. Niinpä Pohjanperän ylin sotapäällikkö ja Oulunlinnan perustaja Pietari Bagge sai 1590 viedäkseen Tukholmasta Tornioon Eskillus Andreaen 18 lästisen aluksen, joka purjehti Tornion ja Tukholman väliä. Vasta maalisk. 1593 kirkkoherra sai laivastaan rahtimaksun 18 talaria. Näihin aikoihin sotaväki usein oleskeli Tornion pappilassa. Ruuth antoi valtiolle lainoja aina 300 talariin saakka leveranssien muodossa Hannu Laurinpojalle ja Henrik Franklinille mainittua sotaretkeä varten. Ylipäällikkö Hannu Laurinpoika, "kun hän ,oli matkalla Norjaan", sai kirkkoherralta m.m. 80 talarin rahalainan [26]. Allekirjoitti Upsalan kokouksen päätöksen 1593. "Andreas utij pita Eschillus utij Tornå och Laurentius utij Kimj Sochner, pastores", antoivat Torniossa 19/4 1593 kirjallisen lausunnon: "Epter thn stormectige herre och furste Hertig Carll hauffuer begäret vete om the lapper utij Tornå och Kimi lappemarker efter the till 3 konunger skat göre off huilkom tree the land och vatn haffye ther off the sina närin haffue kunna".

Suoritti veronsa 1596, mutta kuoli samana vuonna.

Puoliso: Barbro Haakonintytär. Sai leskenä 1598 loppusuorituksen miehensä sotaleveransseista.

Poika: Anders Eskilinpoika.

Nimitettiin kirkkoherraksi 1597. Herra "Måns i Tornö" suoritti 1599 veroa: 3 tynnyriä voita, 2 kippunnaa haukia ja kolme tynnyriä lohta. Upsalan tuomiokapitulin pöytäkirjassa 16/10 1600 lausutaan: "Dn. Magnus, quondam pastor Tornöensis" pyysi päästä takaisin virkaansa oltuaan siitä 2 vuotta pidätettynä. Tähän suostuttiin. Ei liene kuitenkaan saanut takaisin kirkkoherranvirkaansa, vaan sai sen sijaan veron yhdestä talonpoikaistalosta ja 8 tynnyriä viljaa elatuksekseen.

Kuoli nähtävästi 1625, sillä eräs Laurentius Andreae Gestricius (Gävlessä oli v. 1593 senniminen kaupunginkappalainen), joka oli hänen oikea perillisensä, nosti 18/7 1626 Norrbottenin voudilta Per Anderssonilta 31 talaria 19 äyriä, joka teki "autuaan Herra Månsin osuuden edelliseltä vuodelta" [27].

Oli kirkkoherrana vain vv. 1599-1600. Tornion kirkkoherra sai itselleen palkkaeduksi 2 puntaa viljaa, ja vähän maata avustukseksi kirjeen mukaan 23/1 1600 [28].

Viipurista kotoisin. Oli 1593 Tukholman suomalaisen seurakunnan saarnaajana allekirjoittaessaan Upsalan kokouksen päätöksen. Mainitaan myös vuosina 1596 ja 1597 "Ecclesiastes Finnorum Stockholmiae". Nimitettiin 15/8 1599 Tornion seurakunnan kirkkoherraksi. Upsalan tuomiokapitulin pöytäkirjaan on merkitty 12/11 1600 kohdalle, Dn Canutin Torniossa m.m. pyytäneen tuomiokapitulia ehdottamaan Tornion saselaanin Dn Georgiuksen (Georg Henrici) (sivu 79) papiksi Lappiin, kun Kaarle herttua sellaisen tulisi määräämään [29]. Niiden tutkintojen jälkeen, joita kamarineuvos Nils Anteronpoika Lilliehöök, Fårdalan herra, piti Norrlannissa, merkittiin herra Knut sen johdosta mitä oli tullut esille Tornion käräjillä 18/10 1605, niiden joukkoon, jotka olivat tehneet itsensä syypäiksi suuriin rikkomuksiin ja jotka Kaarle IX 15/1 1606 antaman käskyn mukaisesti olivat "väl förvarade" tuotava vastaamaan "vid distingsmarknaden i Upsala". Syynä hänen syyttämiseensä näyttää olleen ainoastaan, että kirkkoherra oli ostanut karhuntaljan ja joissakin tapauksissa antanut kirkkorangaistuksia, ennenkuin syytettyjä oli tuomittu maallisessa oikeudessa. Nämä rikokset olivat Upsalan arkkipiispan Olaus Martinin mielestä niin vähäpätöisiä, että Carelius asetettiin takaisin virkaansa. Tämä nähtävästi vihastutti kuningasta, sillä kirjeessä 20/9 1607 arkkipiispalle hän ankarasti tiedustelee, millä oikeudellä tämä oli nimittänyt herra Knutin Tornion kirkkoherraksi, vaikka hän oli huonomaineinen mies ja senvuoksi kutsuttu Tukholmaan vastaamaan rikoksistaan [30]. Seurakuntalaisiltaan Carelius sai toukok. 1607 hyvän arvostelun, jossa m. m. erityisesti huomautetaan, että hän saarnasi "ymmärrettävällä kielellä" (suomeksi). Vielä hän oli saanut loppumaan sen vallatoman elämän, jota oli harjoitettu vieläpä kirkossakin. Arkkipiispan omavaltaisuus tässä asiassa aiheutti varmastikin, että Carelius joutui kuninkaan epäsuosioon suuremmassa määrin kuin muuten olisi asianlaita kenties ollut. Carelius näyttää pitäneen itseään viattomana. Mottona "Antidotum" käännöksessään, jonka hän omisti Kaarle IX puolisolle, kuningatar Kristinalle, hän käytti m.m. Hebr. 13 "'Wår tröst är then at wij ett godt samvet haffiue" ja Ps. "Om tijn Lag icke hadhe min tröst warit, så wore jagh förgången uthi mitt älende". 31/8 1608 päiväämässään alkulauseessa pyytää hän, joka "vihamielisten ihmisten ilmiannon johdosta on tullut kuninkaan epäsuosioon", kuningattaren puoltolauseella päästä uudelleen K. M:n armoon. Nähtävästi tästä oli apua, sillä Kustaa II Aadolf kirjelmällä 9/3 1614 määräsi, että, koska oli saanut tietää lappalaisten silloisen saarnaajan (Georgius Henricin) olleen huolimattoman, niin ettei suurin osa lappalaisia 3-4 vuoteen ollut kuullut saarnaa, "wällärdh man Herr Knuth, Kyrkioheerde i Thårne mä här effther oss till een behageligh tijd oppe hålla Guddztiensten för förbemelte Lapper uthi Thörnö Lappmarck efther som tilförene af kyrckioherden därsammanstädes skedt är". Palkaksi hänelle samalla määrättiin 24 tynnyriä kymmenysjyviä [3l]. Arkkipiispa Petrus Kenicius piti tarkastuksen Torniossa 19/6 1616, määräten silloin m.m., että ne 8 tynnyriä viiniviljaa, jotka jakamaton Tornion seurakunta siihen asti oli saanut, mutta nyt näyttäytyivät riittämättömiksi, siitä lähtien annettaisiin Alatorniolle, luvaten Ylitorniota varten kuninkaalta erityisen määrän. Tornion seurakunta jaettiin nim. hänen aikanaan v. 1606 toistamiseen kahtia Ala- ja Ylitornion kirkkoherrakuntiin. Tornion seurakuntaa pidettiin jo Waasa-kuninkaitten aikana parhaimpien joukossa. Kuvaava on seuraava, professori Johan Raumannuksen lausunto Aksel Oxenstiernalle: "Kyrkioherden uti Tornöö sålde i Stockholm i denne höst (1613) lax och andre wahrur 900 daler, och haffver ändå rijkeliga försörjt sitt hus mett wijn och allehanda slagz freminande drycker" [32]. Canutus antoi yhdessä erään "Olwff ijakopszonin" kanssa Alatornion pappilassa Johannes Kastajan päivänä 1615 allekirjoittamansa kertomuksen matkastaan lapinvouti Reinhold Stegerin seurassa Tornion Lappiin. Siinä hän nimittää itseään "Canutus Martini Carelius pastor i Under Torna och des Lapmarker" ja antaa seikkaperäisen selostuksen Lapin oloista [33]. Tämä kertomus on siinäkin suhteessa mielenkiintoinen, että se antaa räikeän kuvan lappalaisten juoppoudesta ja luvattomasta viinanmyynnistä Lapissa [34]. Kun 1600-luvun alussa Tornionjoen suuhun ruvettiin rakentamaan rantapatoja, halusi kirkkoherrakin, rannalla asuvana, hyväkseen käyttää tätä uutta kalastuskeinoa. Joutui kuitenkin Pitkäniemen patopaikasta riitaan Tornion porvarin Abraham Laurinpojan kanssa. Tarkastus pidettiin käskynhaltijan läsnä ollessa 3/7 1620, jolloin kirkkoherra joutui tappiolle[35]. Herra Knut antoi 25/5 1622 myöskin kertomuksen Ala- ja Ylitorniolta vv. 1611-21 kertyneistä raamatunpainattamistynnyreistä.

"Herr Cnutt i Torpet", Ala-Raumon kylässä, entinen kirkkoherra, on merkitty 1625 ja 1626 pitäjänluetteloihin, joka todistaa hänen luopuneen ennen kuolemaansa virastaan ja sen jälkeen asuneen Torpin talossa.

Kuoli luultavasti 1626 [36].

Julkaissut: Een kort Christeligh Underwijsning hwadh man skal döma om them, som genom hastigh brådödh bortryckte warda. Aff then helgha skrift sammanfattadh men uthtolkat och wthgången aff Canuto Martini Carelio Wiburgense. Tukholma 1608. - Antidotum, thet är En saligh Läkedom och tröst emoot förtwiflan af D. Nicolao Hemingio. Käännös. Tukholma 1608.

Puoliso: ei ole nimeltä tunnettu.

Lapsia: Johannes (?). Kirjoittautui Upsalan yliopistoon 13/2 1619 nimellä Johannes Canuti Tornensis.

Margareta Knutintytär. Puoliso: 1) Tornion kappalainen Simon Mathiae (sivu 61) ja 2) Alatornion toinen kappalainen, lopulta Tukholman suomalaisen seurakunnan sasellaani Andreas Andreae Essevius (sivu 83).

Sillä aikaa, kun Canutus Carelius oli virasta pidätettynä, hoiti Alatornion kirkkoherranvirkaa Martinus Sigfridi Skomacherus Forsius, joka opiskeli Upsalassa 1604-05 ja on allekirjoittanut Jumalan sanan palvelijana Torniossa kymmenysluettelon 1607 [37].

Martinus Mathiae Warg, myös Vargus eli Wargius.

Oli ylioppilaana Upsalassa 1601, kun hän 15/5 tutkinnon suoritettuaan primuksena siirrettiin astronoomiseen luokkaan. Oli ensin Vöyrin kappalaisena, josta sai siirron Tukholman suomalaisen seurakunnan kirkkoherranvirkaan. Nimitettiin Närpiön kirkkoherraksi n. 1610. Kustaa II Aadolf vapautti 12/7 1613Wargin suorittamasta puolet saman vuoden veroja syystä, että "hän asui keskellä valtatietä eikä kukaan kulkenut hänen ohitseen" (poikkeamatta pappilaan). Sai apupalkaksi 12/2 1616 8 tynnyriä viljaa. Vastoin omaa tahtoaan Warg nimitettiin 1624 Alatornion kirkkoherraksi. Kerrotaan sen johtuneen siitä, että W:n ollessa valtiopäivillä Tukholmassa, jossa valitukset torniolaisten vastahakoisuudesta pappiaan kohtaan esitettiin, olisi sanonut tietävänsä keinon, jos olisi siellä, miten heitä olisi kuritettava. Kustaa Aadolf, saatuaan tämän kuulla, lähetti Wargille heti valtakirjan Alatornion kirkkoherranvirkaan. W. ei ollut halukas lähtemään, muttei uskaltanut kieltäytyäkään. Koska majanmuutto niin kauvas pohjoiseen oli vaivaloinen ja kallis, ei Warg tiennyt muuta neuvoa, kuin naittaa tyttärensä viranperijälleen sekä jakaa liikenevä omaisuus tämän ja toisen vävynsä kappalaisen kesken. "Minulla on 14 hevosta" hän sanoi seuraajalleen Laurentius Gallukselle. "Niistä minä otan kaksi. Toiset saatte jakaa Antero-kappalaisen kanssa veljellisesti. Polttopuita teillä on vuoden tarpeeksi. Kaskesta saatte puolet ja puolet Antero-herra" [38]. Näin todisti Närpiön käräjillä 1624 Lappväärtin kirkkoherra Nicolaus Henrici Wargiuksen sanoneen. Edellisenä päivänä oli kuitenkin "herra Mårten, ennemmin Närpiön kirkkoherra",kantajana väittänyt, että "Lauri-herra (Laurentius Kempe) nykyään Närpiön kirkkoherra" olisi itselleen pitänyt huonekaluja, jotka Warg oli jättänyt pappilaan, kun hän sieltä muutti Tornion kirkkoherraksi, "och nu är kommen ighen at hempta sitt Bohagztygh Haffuer bemälte her Lars inthedth weladt Utgiffwadt. Derigiönnom her Mårthen haffuer måst Leghat och töffwadt sijn tidh hele 3 wickur. Der til swarade her Lars at han Mårthen gaff honom sijn dotter medh 7 hestar all wedhen til Prästebolet huggen är, Swedielandh, en Stufwa, 3 Benekiedijnor och sadhe sigh derupå haffua witnen. Hwilcka icke voro till städhes. Men allt annadt her Mårthens bohagztijgh dömdis her Mårthen strax utbekomma. Och de giffne Pertseler stå i qwarstadh Intill dess at witnen framkomme och det åtskillia" [39]. Kunink. kirjeellä 28/3 1625 hän pääsi osalliseksi lohikymmenyksiin, joita valtion kalastuksen vuokraaja oli kieltäytynyt hänelle antamasta. Kun Tornion porvarit eivät tahtoneet antaa kirkkoherran Pitkässäniemessä pitää lohipatoa, määräsi K. M. käskynhaltijansa pitämään silmällä, ettei kirkkoherran oikeutta loukattaisi [40], siis päinvastoin kuin edeltäjän aikana. Sai jumalanpalveluksen toimittamisesta Kemin ja Tornion Lapissa 29/3 1625 ja 9/4 1629 lisäpalkaksi joka kymmenennen lohen ja 4 tynnyriä vastikeviljaa. Kun kirkkoherra Tornaeusta myöhemmin syytettiin tavarain tuonnista tullin ohi Lapista, väitti hän myöskin Wargin tehneen samoin, ilman että häntä siitä oli syytetty. W. antoi Alatornion pappilassa 24/1 1630 päivätyn kuitin kunink. kirjeen mukaan pohjoisen rovastikunnan kruununvoudilta joen Gregerssonilta vastaanottamistaan 24 tynnyristä ohria "niistä jumalanpalveluksista, joita minun täytyy pitää Tornion ja Kemin Lapeissa, koska minun edeltäjänikin vuosittain sellaista vastiketta ovat nauttineet". Kirjeessä 16/3 1633 määrättiin kuitenkin, että Kemin Lapin tuli kuulua Kemin seurakunnan alaisuuteen ja ettei Tornion pastorilla ollut sen kanssa enää mitään tekemistä.

Warg kuoli rovastina Alatorniolla 5/2 1639. Luulajan rovasti Andreas Canuti ilmoittaa kuolemantapauksesta kirjeessä 10/3 s.v. Upsalan arkkipiispalle, huomauttaen seurakunnan syvästi ikävöivän kirkkoherraansa "för den salige mannens eruditions och experientz skuld uthi många saker samt för hans dexteritet till at föregåå then oroliga församblingen bådhe uthi lära och leffuerne" [4l]. Haudattu lattian alle kuoriin Alatornion kirkon alttarin eteen.

Kirjallinen toiminta: Commentatio Bothniae Orientalis. Oli nähtävästi oppineen miehen maineessa, koskapa professori Stodius 1632 omisti hänelle synodaaliväitöskirjansa "De libero arbitrio".

Puoliso: Vöyrillä Valborg Wernberg, jonka vanhemmat olivat Pohjanmaan lainlukija Gabriel Paavalinpoika Wernberg (s. Raumalla, k. yli 100 vuoden vanhana Vöyrillä 1636) ja Barbro Jaakontytär Viloides., rovastintytär Vöyriltä.

Lapsia:

Johannes Martini Wargh. Yliopp. Upsalassa heinäk. 1625 [42]. Toimi isänsä apulaisena Torniossa, eikä seurannut häntä kirkkoherrana, kuten Thunaeus ja hänen mukaansa Hülphers ilmoittavat. Kuoli luultavasti jo 1638. Hänen jälkeläisiään ovat mahdollisesti Torniossa ja Alatorniolla myöhemmin eläneet Warg-nimiset henkilöt.

Anna. Puoliso Lapväärtin kirkkoherra Andreas Magni Kempe, s. Vermlannissa, k. Lapväärtissä 1658. Leskellä oli vastuksia pojastaan, isänsä seuraajasta Lapväärtin kirkkoherra, maisteri Laurentius Andreae Kempestä, joka ensin oli Uudenkaarlepyyn triviaalikoulun rehtorina 1655-57. Pidätettiin kirkkoherranvirasta 1659 ja kuoli 1670-luvulla Lapväärtissä [43]. Toinen heidän poikiaan oli Turun yliopiston professori Axelius Andreae Kempe. Anna Warg oli ennemmin naimisissa erään Niilo-nimisen henkilön kanssa ja tästä avioliitosta ainakin Erik-niminen poika, ammatiltaan vouti. Turun tuomiokapitulin pöytäkirjassa 16/5 1659 lausutaan nimittäin: "Fougden Erich Nilsson seger, att hanss moor S. Dn Andreae pastoris i Lapfierd, enckia är dömd af jämkningzherrarna Rev. Dn pastore i Storkyrå och Dn pastore i Maalax, att gifua Hr Jacobo för 36 wekors tiänst 72 Dr både för maat ock löhn" [44].

Tytär, jonka nimeä ei tunneta. Puoliso: Närpiön kirkkoherra Laurentius Johannis Gallus, s. Smålannissa, k. Närpiössä 13/6 1633. Heidän lapsiaan olivat: Mustasaaren kappalainen, lopulta Vöyrin kirkkoherra Martinus Gallus eli Galle (k. jälkeen 1703), ja tytär Anna (k. Raahessa ?/5 1689), jonka puoliso oli Raahen kirkkoherra Magnus Gabrielis Westzynthius (k. Raahessa 16/6 1692).

Brita. Puoliso: Alatornion kappalainen Johannes Kempe, k.n. 1642 (sivu 61).

Synt. luultavasti Tornion puolessa, jonka mukaan otti nimensä. Ylioppilas Upsalassa 16/2 1625. Oli aluksi kotiopettajana kahdessakin eri paikassa Ruotsissa. Vihittiin fil. maisteriksi Upsalassa 1632, jolloin hänellä oli toverina m.m. sittemmin Hernösandin mahtava superintendentti Petrus Steuchius (k. 16/12 1683). Matkusti kreivi Bengt Oxenstiernan eli n.s. "Matkustaja-Pentin" seurassa 6-7 vuotta Europassa ja Itämailla, aina Kiinaa myöten, hankkien itselleen perusteelliset tiedot itämaisissa kielissä. Kotimaahan palattuaan T. nimitettiin Alatornion kirkkoherraksi Upsalan tuomiokapitulin päätöksellä 11/10 1639. Hänellä oli kanssahakijana Tukholman suomalaisen seurakunnan pastori Bartholdus. Tornaeus sai vahvistuskirjan virkaansa 27/1 1640 [45], jonka jälkeen hän saapui seurakuntaansa. Mainitussa, Nyköpingissä päivätyssä vahvistuskirjassa lausuu hallitus (lyhennetty) että, koska Lapissa sijaitsevan Ala-Tornion kaupungin ja pitäjän (Neder-Törne Stadh och Sochn i Lapmarken) kirkkoherra Martinus Warg joku aika sitten oli kuollut ja arkkipiispa konsistorin jäsenten kehoituksesta - hänen sijalleen määrännyt Herra Johannes Jonae Tornaeuksen - senvuoksi olemme mekin - määränneet Herra Johannes Jonae Tornaeuksen kirkkoherraksi mainittuun Ala-Tornion kaupunkiin ja pitäjään". Aluksi osoittivat seurakunnan kappalaiset T. kohtaan suurta kitsautta. Tornaeus oli kuitenkin hyvin tarmokas ja itsetietoinen herra, joka alusta lähtien ryhtyi innolla lappalaisten käännyttämiseen. Hän otti luokseen hyväntapaisen lappalaispojan (luultavasti Olaus Sirman, sivut 29, 44, 90) jonka opetti lukemaan ja katkismusta ymmärtämään. Tämän hän sitten lähetti Lappiin opettamaan lappalaislapsille aapista ja katkismusta. Itse T. tavallisesti kerran tai kahdesti vuodessa matkusti Tornion Lappiin, vaikka Utsjoelle asti tiettävästi ainoastaan kahdesti koko virka-aikanaan. Tarmokasta itsekkäisyyttä osoittaa Tornaeuksen yritykset saada pitää sen osan Lappia, joka oli hänen edeltäjilleen kuulunut. Palkka, 10 tynnyriä viljaa, ei tosin ollut suuri, huomioonottamalla pitkät erämaamatkat, mutta niihin tuli lisäksi kymmenyskannot näillä matkoilla. Tornaeuksen ja hänen kappalaisensa Andracas Esseviuksen välillä oli suoranainen kilpa-ajo Lappiin. E:n oli hallitus määrännyt hoitamaan jumalanpalvelusta Tornion Lapissa, mutta sitä ei T. puolestaan hyväksynyt. Seurauksena oli oikeudenkäynti Tornion raatihuoneella 17/3 1641 (katso sivu 83). Maaherra Stellan Mörner syytti Tornaeusta siellä m.m. seuraavin sanoin: "Hafuer M. Johan för sin egen nyttigheet af berrådt moodh offentligen oplagdt sigh emott H. K. M:thz, min allernådigste vthkorade Drottningz och denn högtärade regeringenn, i dett att han hafuer welat förhindra Her Anders att komma till lappemarken, att ther giöra sinn tienst och taga sinn opbordh, ehuru wäl M. Johan her om tilförenne nogsampt witterligitt war, att han thet eij giöra skulle" - "Sedan hafuer han sendt sinn Knicht Hendrich Hinderson effter her Anders när han första resan war på wägen till lappemarken, att förhindra honom reesan, kallat honom tillbaka, och huar hän icke kunde förändra H. Andreae reesa, så skulle Knichten draga till lappebyarne och förbiuda hoos Her Anders - och detta till öfuerflöd hafuer M. Johan tagett all presterentan af Enontechis Sochns byar". Tornaeus vastasi kohta kohdalta syytöksiin ja viittasi arkkipiispan antamaan "Zedell och befallning att draga i Lappmarken" [46]. T. lopuksi voitti juttunsa, sillä vaikka valtakunnankansleri koko hallituksen läsnä ollessa syks. 1640 oli maaherra Mörnerille lausunut, että, ellei T. luopuisi Lapista, Mörnerin tuli "hankkia tuomio ja lyödä Tornaeukselta pää poikki", sai hän kuitenkin pitää Tornion Lapin. Samuel Rheen lausuu 1671 kirjoittamassaan "Relation om Lapparnas Lefwerne" [47] että "pastor Tornensis" vielä matkusti Tornion Lappiin kerran vuodessa kastamaan lapsia ja opettamaan kansalle kristinoppia. Myöhemmin valtaneuvosto paheksui Mörnerin menettelyä, lausuen pöytäkirjassaan 13/11 1641 "Ervente Rixskattmestaren om det inpass, som Stellan Mörner Tornaeo gjordt och tillfogat hafwer emot Consistorii bref, fengslandes honom och indigne tracterandes odii causa en hans prest, som hän ville förordna till Lappmarcken". T. koetti myöhemmin saada alleen myöskin Kemin Lapin ja yrittipä vielä, kun 1673 päätös uusien lappalais-seurakuntain perustamisesta oli tehty, vastustaa sen täytäntöönpanoa. Tässä suhteessa hän kääntyi myös kreivi Gabriel Oxenstiernan puoleen, luvaten vaivoista antaa majavannahkoja. Aikansa lapsena T. oli tavattoman taikauskoinen. Lappalaisia vainottiin ei ainoastaan muka taikojen teosta, vaan myöskin sen vuoksi, että he pysyivät ikivanhoissa tavoissaan. Inkvisitio ja kidutus oli käytännössä ja tuomarit tuomitsivat. T. kertoo miten eräs 80-vuotias lappalaisukko, joka "tunnusti" loitsineensa kuoliaaksi talonpojan, vaikkei päätöstä sitten voitukaan panna täytäntöön, kun mies matkalla, istuessaan terveenä reessä, "för att föras i Landsens fängelse i Pithå, trullade han sig sielf i hjäl", sillä hän oli lausunut, ettei milloinkaan sallisi pyövelin ottaa häntä hengiltä. K. M. määräsi 23/2 1643 T:n kääntämään Lapin kielelle Manuale Sveticumin, joka hänen valvontansa alla painettiin Tukholmassa 1648. Tästä T. sai 6/9 1648 palkkiona 300 hopeatalaria. Hänet vapautettiin "från taxen och gärden" 12/12 1648 ja sai vapaakirjan 4 verotalolle pitäjässään 18/12 s.v. Rovasti 1649, kontrahtirovasti 1654 sekä papiston edustaja vv. 1644 ja 1647 valtiopäivillä Tukholmassa. T:n aikana rakennettiin ja 1648 valmistui Tornion kaupungin ensimmäinen kirkko, joka 21/7 1682 salaman iskusta paloi poroksi. Lapinvouti Oluff Niilonpoika Kraake toimitti 1650-luvulla K. M:lle kantelukirjelmän, jossa m.m. väitetään Tornaeuksen lappalaisilta kantavan liikoja ja että, kun Kraake siitä oli rovastia moittinut, ei häntä sen jälkeen päästetty ehtoolliselle [48]. Rovastin tehtäviin kuului myöskin kouluolojen valvominen. Niistä hänellä myöskin oli vastuksia. Konsistorin pöytäkirjaan 16/8 1660 on.merkitty Tornaeuksen valittaneen, että Tornion porvaristo oli myynyt koulutalon, joten pedagoogi Halsius ei voinut lukukauden alussa huoneuston puutteessa antaa lapsille opetusta. Vielä 1663 konsistori määrää rovastin pitämään huolta siitä, että koulumestarilla oli talo ja ettei sieltä saatu viedä pois mitään, joka sinne ennestään kuului [49] . Hän kirjoitti 1672 selostuksen Tornion ja Kemin Lapeista, joka kuitenkin painettiin vasta 100 v. myöhemmin. Sai K. M:n päätöksellä 15/11 1680 oikeuden lohikymmenyksiin. Pitkäniemen padon T. oli saanut Kristiina kuningattarelta käytettäväkseen. Lisäpalkkajyviä hän myös sai itselleen henkilökohtaisesti [50].

Tämä "vir de Ecclesia optime meritus" kuoli pappilassaan 16/7 1681 ja haudattiin syysk. s.v. Alatornion kirkkoon. Hänen vävynsä Olaus Graan piti ruumissaarnan pappilassa, jonne oli kutsuttu vieraita aina 40 peninkulman päästä. Hautajaisiin, jotka kestivät kaksi vuorokautta, oli myöskin kutsuttu kolme Jukkasjärveltä paluumatkalla olevaa ranskalaista, niiden joukossa näytelmänkirjoittaja Jean François Regnard (sivu 59), joka on antanut hauskan, joskin ehkä liian räikeän kuvauksen näistä hautajaisista [51].

Julkaissut: De geometricae constitutione, praes. M. E. Gestrinus, Upsala 1631. -Disputatio planetaria de stella Marte, id. praes. Upsala 1632. -Manuale Lapponicum, Tukholma 1648. -Prosten och kyrkoherden i Torneå Mag. Johannes J. Tornaei Beskrifning öfver Torneå och Kemi Lappmarker, kirjoitettu 1672, Stockholm 1772 (julkaissut Sam. S. Loenbom). Berättelse om Lapmarckerna och Deras Tillstånd. Utgifven af K. B. Viklund. (Svenska Landsmålen, XVII: 3), Upsala 1900.

Puoliso: Anna Anterontytär, jolle maaherra H. Clerckin, Torniossa 3/3 1682 päivätyssä kirjeessä myönnettiin verovapautusta kahdelle talolle, toinen Karungissa ja toinen Alavojakkalassa, jotka hänen mies-vainajansa oli autiosta raivannut [52].

Lapsia:

Ericus. Hernösandin lukion oppilas 1-3 luokilla 1655-57.

Abramus. S. Torniossa. Oli Hernösandin lukion 1 luokalla 1659. Yliopp. Upsalassa 1660. Lähti 1666 Tukholmaan Stjernhjelmin johdolla opiskelemaan arkeologiaa. Oltuaan ulkomailla hän pääsi valtaneuvos kreivi Bengt Oxenstiernan sihteeriksi.

Kenicius. Hernösandin lukion 1 luokalla 1659. Yliopp. Upsalassa 1660. Rupesi merimieheksi. Näyttää n. 1666 tehneen matkan Amsterdamiin, minkä jälkeen lähti Itä-Intiaan.

Johannes. Oli kahden vanhemman veljensä kanssa Hernösandin lukion 1 luokalla 1659. Antautui sotilaaksi ja joutui Saksaan. Mahdollisesti hänen jälkeläisensä Wismarissa ottivat nimekseen Torneij.

Brita, s. 1644, k. Piitimessä 86-vuotiaana 31/1 1730. Puoliso: Piitiimen kirkkoherra, rovasti Olaus Stephani Graan. s. 1618, k. Piitimessä 71 vuotiaana 1689, hänen 3:ssa aviossaan. Molemmal ovat haudattuina Piitimen maaseurakunnan sakastin laattian alle. Kivipaadessa haudalla on seuraava kirjoitus: "Denna grafsten hörer M. Olavo Graan, Past. et pr. Pitensis, och hans k. hustru Brita Hansdotter Tornaea til. Härunder ligger begrafne s.h. Anna Persdotter Steuchia och s.h. Elisabeth Larsd. och tre barn. (Graanin kaksi edellistä puolisoa).

Margareta, s. 3/7 1652, hukkui Kainuussa 14/9 1696, haudattu Alakainuun kirkkoon. Puoliso: majuri Girtzström.

Anna. Puoliso: Piitimen tullinhoitaja Eric Burman. Heillä oli m.m. tytär Margareta Burman, joka 1719 meni naimisiin Lyksälän kirkkoherran, Ruotsin Lapissa, rovasti Per Fjellströmin kanssa (s. 2/3 1697, k. 30/6 1764).

Tytär, jonka nimeä ei tunneta. Puoliso: Alatornion kirkkoherra Henrik, Tornström, k. 30/5 1682 (katso seuraavaa).

Synt. Tornion kaupungissa 1640. Yliopp. Turussa 1662, jolloin käytti ninieä Tornaeus. Väitteli siellä 1665 teol. prof. Enevaldus Svenoniuksen ollessa vastaväittäjänä. Oli Turussa vielä 9/5 1666, jolloin yliopiston konsistori tuomitsi T:n salavuoteudesta 40 hopeamarkan sakkoon "och med 10 daler silfver löser sig från relegation". Määrättiin sitäpaitsi 23/5 eräälle Lisbetha Heikintyttärelle lapsenruokkona maksamaan 30 talaria [53]. Kirjoittautui Upsalan yliopiston länsipohj. osakuntaan 30/10 1667. Kaarle XI lupasi kirjelmässä 6/5 1673 nimittää T:n Alatornion pastoriksi niin pian kun virka tulee vapaaksi, "koska hänellä oli oppia ja taitoa, jonka oli hankkinut opinnoillaan ja muilla luvallisilla harjoituksilla sekä kun hän vielä oli saanut Jumalalta erikoiset saarnalahjat ja superintendentti P. Steuchiuksen puoltolauseen". Nimitettiin 1668 Alatornion toiseksi kappalaiseksi sekä 1681 appensa jälkeen saman seurakunnan vakinaiseksi kirkkoherraksi. Tätä virkaa hän jo Tornaeuksen aikana oli hoitanut v:sta 1672 lähtien. Oli appensa puolesta saapuvilla Rounalan käräjillä Enontekiössä helmik. 1681, kun lappalaissyntyistä kappalaista Olof Sirmaa (sivu 90) syytettiin kunnianloukkauksesta, juoppoudesta y.m. [54]

Kuoli Alatorniolla 30/5 1682.

Julkaissut: De affectionibus entis in genere etc. praes. P. Aurivillius, Upsala 1670.

Puoliso: Alatornion kirkkoherran Johannes Jonae Tornaeuksen tytär, jonka nimeä ei tunneta.

Synt. 1638, luuitavasti Maarian pitäjässä. Vanhemmat: Räntämäen kappalainen, sittemmin Kemin kirkkoherra Johannes Johannis Somerus (k. Kemissä 1672) ja Kristina Bylow. Ylioppilas Turussa 1651. Kirjoitti onnentoivotusrunon veljensä, myöhemmin Kemin kirkkoherran Johannes Johannis Tuderuksen väitöskirjaan helmik. 1655. Väitteli prof. Kempe vastaväittäjänä. Oli vilkas ja pikavihainen nuorukainen sekä ylioppilasaikanaan epäilemättä hurjin 1600-luvun hurjista ylioppilaista. Harvat olivat ne ylioppilasseikkailut, joissa ei T. ollut osallisena, niin että koko ylioppilaselämä 1650-luvun viimepuoliskolla näyttää kohdistuvan häneen. Tappeli jo ensi ylioppilaslukukautenaan sotilasten kanssa, jotka olivat vieneet pari hänen toveriaan Turun kaupunginputkaan. Tämän vuoksi T. ja muutamat muut ylioppilaat tuomittiin joksikin aikaa menettämään miekkansa. Pidettiin myöskin karsserissa. Kapakoitsija Lisbetha Martintytär syytti 21/1 1658 Tuderusta siitä, että hän yhdessä joittenkin toveriensa kanssa oli eräänä yönä tullut kapakkaan ja särkenyt siellä kaikki ikkunat, kun kiellettiin niin myöhään antamasta heille olutta ja viinaa. T. myönsi yrittäneensä kl. 1 yöllä ostaa olutta ja jonkun verran viinaa, mutta kielsi syytteen muissa osissa. Pahemmin kävi myöhemmin s.v., kun hän antoi aihetta ylioppilasmeteliin. Oltuaan yhä sekoitettuna tappeluihin ja katumelskeisiin, T. erotettiin 1659 yliopistosta 3 v. ajaksi tottelemattomuudesta ja koska hän oli itsepintaisesti kieltäytynyt maksamasta yliopiston konsistorin määräämiä sakkoja [55]. Muutti Upsalaan ja kirjoittautui Länsipohjan maakuntaan s.v. Palasi 3 v. päästä Turkuun, jossa suoritti pappistutkintonsa. Oli 1669-75 kappalaisena Inarissa tai ehkä oikeammin isänsä apulaisena Lapissa, ollen ankara lappalaisia kohtaan yrittäessään saada ne kristinuskoon käännytetyiksi. M.m. hänen ilmiannostaan eräs 80-vuotias lappalainen tuomittiin kuolemaan syystä että oli laulanut pakanallisia laulujaan ja loitsinut, niin että eräs henkilö olisi sen johdosta muka hukkunut lohipatoon. Kun Kemin Lappi erotettiin omaksi, Kuusamo nimiseksi seurakunnaksi, määrättiin T. sen ensimmäiseksi kirkkoherraksi 21/6 1673. Hän ei kuitenkaan asunut seurakunnassaan, jossa ei ollut pappilaa, vaan Torniossa, josta vuosittain matkusti Inariin asti. Anoessaan kirjallisesti 1674 päästä Kemin Lapin rovastiksi hän myös pyysi, että Inari pysytettäisiin hänen seurakunnassaan, "Ehuruwäl E.K.M. förmedels dhess gifne Breef 21/6 1673 till Åbo domkapitel har förordnat migh till kyrkioherde öffwer hela Kemi Lappmark, ingen by undantagandes, som venerandi Consistorij sedermera giffna fullmakt 3/9 1673, så måste iag lijkwäl med suckan inför E.K.M. beklaga att Landzhöfdingen Welb:ne H:r Johan Graan, will afskära och stängia migh från then bästa byn Ennaree benemd, som aldeeles ähr omistandes från min försambling, såleedes at han will hafwa dijt een serdeeles Pastor, som inthet ähr af nöden". Pyysi saada pitää Inarin, "medan dhe andra byarna ringa förstå att underhålla sin Pastorem". Vanhemmissa asiakirjoissa T. kutsutaan Sompion kirkkoherraksi ja lienee hän asunut talvisin Sompiossa ja kesäisin Kitkajärvellä Kuusamossa, jonne kuitenkin vasta hänen seuraajansa Henrik Cajanuksen aikana rakennettiin saarnahuone ja papille asunto. Valituksia T:n ankaruudesta tehtiin, kun hän m.m. kieltäytyi jakamasta ehtoollista lappalaisille ennenkuin olivat lupautuneet luopua vanhoista, pakanallisista menoistaan. Vielä valitettiin 1675 T:n ottaneen entistä enemmän kymmenyksiä, matkustaneen ainoastaan kerran vuodessa Lappiin, vaimonsa mukanaan, jota lappalaisten täytyi kyyditä, sekä pahoinpidelleen vanhoja miehiä ja naisia "slåendes dem med Rijss och Rijsskafftet i hufwudet, sa att bloden Rijnner". Tämän johdosta pantiin K.M:n määräyksestä ankara tutkimus toimeen. Tarkoituksena oli saada selville voitiinko häntä nuhteesta huolimatta pitää virassa, vai oliko kokonaan erotettava. Jälkimmäiseen vaihtoehtoon ei kuitenkaan tarvittu ryhtyä. Valitti 1680 paikan vähyyttä, selittäen olevansa suuressa velassa porvarille. Pyysi senvuoksi käytettäväkseen Maunulan autiotilaa, "hwarest iagh medh min ålderstegna hustro kunde luta mitt huffwudh under, när iagh måste reesa opp och neer emellan lappmarcken och landzbygden och dhet frijt utan någon affgifft til cronan mijn och mijn Hustros lijffstidh possidera". Tähän suostuttiin. Nimitettiin Alatornion ja Tornion kaupungin kirkkoherraksi 26/6 1682. Seurakuntalaiset kuitenkin pyysivät 20/5 1683, että heidän 20/7 1682 valitsemansa, Länsipohjan rykm. eskadronapappi Nicolaus Törner (alkujaan Tornerus, luultavasti nimestä päättäen paikkakuntalaisia) Tuderuksen sijasta nimitettäisiin virkaan, koska Tuderus kuului Turun hiippakuntaan. Valitus hyljättiin. Väsymättömällä uutteruudella T. levitti kristinoppia ja erittäinkin hän vainosi ja hävitti lappalaisten noitarumpuja ja muita taika-aseita, pannen tässä usein henkensäkin vaaraan. Kerrotaan vieläkin, miten hän kokosi suuren määrän n.s. "kannuksia" erääseen Kuusamon saareen ja poltti ne siellä. Kaarle XI ollessa Torniossa kirkontapulista katsomassa sydänyön aurinkoa, täytyi T:n seuraavana päivänä 15/6 1694 valmistumattomana saarnata kuninkaalle kaupungin kirkossa. Siinä hän kuitenkin epäonnistui, koska toinen pappi oikeastaan oli saanut sen tehtäväkseen, vaikka eräs kuninkaalle vihamielinen henkilö hänen nimessään käski T:n toimittaa jumalanpalveluksen. On tallella kirje, jossa T. pyytää tämän johdosta anteeksi kuninkaalta [56]. T:n aikana sattuivat suuret nälkävuodet 1696-97, jolloin täälläkin joukottain ihmisiä kuoli nälkään. Hernösandin tuomiokapituli tuomitsi T:n viralta 18/2 1703, koska hän yhdellä kertaa oli kahdesti kuuluttanut ja sittemmin vihkinyt Tornion koulumestari Jöns Björnin ja leski Helena Nymanin ennenkun pesänositus Nymanin lasten kanssa oli toimitettu. T. valitti K.M:lle, joka 12/12 1703 kumosi päätöksen, koskei konsistori ollut oikeutettu sellaiseen toimenpiteeseen ryhtymään. T. oli niitä harvoja, jotka sepittivät suomenkielisiä runoja ja harrastivat tätä kieltä. Hänen aikanaan rakennettiin 1684-86 Tornion. kaupungin nykyinen kirkko. Aviopuolisot T. ovat kustantaneet maalaukset kirkon kuoriholviin. Katossa on sen johdosta vielä nähtävänä seuraava kirjoitus: "Gudi til ära och hans huus til prydnat haffuer denna affmålning förährat kyrkoherden wördade och wällärde Herr Gabriel Tuderus medh sin k. hustro friborne och dygdesamme Matrona H. Brita Oloffsdotter. Datum den 16 septemb. 1688". Saarnatuoli, jonka kustannukset nousivat 1,100 talariin, kustannettiin kirkon varoilla, mutta sen maalaamiseen lahjoittivat rovasti Tuderus, kauppias Anders Andersson ja raatimies Hans Brasen leski v. 1702 yhteensä 72 talaria [57].

Kuoli pappilassaan 18/4 1705 ja on todennäköisesti haudattu Tornion kaupungin kirkon laattian alle.

Julkaissut: "Weisu talonpojille kunniaksi", painettu "Helmivyö" kokoelmassa 1866. -"En skön och lustig Wijsa om Bondeståndet och thes Embete sampt andre Huus syslor och mödesamme arbete. Tr. åhr 1685" (nimetön) -"Klage-Sång öfwer thet bedröfweliga tilstånd, hwarmed then Alsmächtige Gudh af sin guddomelige försyn och outransakeliga Rådz besluut wårt käre fädernesland Sweriges rijke förmedelst H.K.M. Kon. Carl den Elloftes oförmodelige doch saliga död -", stält af Gabriele Tudero. Tukholma 1698. -"Glädie-Sång öfwer den härliga seger, hwar medh den allzmäehtige Gudh hafwer behagat wälsigna Kongl. Maijtz af Swerige rättmätige wapn -"En kort underrättelse om the Österbottniska Lappar, som under Kemi Gebiet lyda". -"En kort berättelse genom hwad tillfälle Sodankylä, Sompio, Kuolajärfwi, Kitka och Maanselkä Lappars i Kiemi Lappmark, Afgudadyrkan, Vidskepelse och skrythetaktiga Gudstjenst och hwaruti den består, är vorden uppenbar, och huru de äro sedermera til Gud omwända vordne". Julkaissut 1773 S. Loenbom. -"Twå berättelser om Lapparnes omwändelse ifrån deras fordna vidskeppelser och afguderi", painettu Tukholmassa 1773 (72 sivua). Se sisältää hauskoja juttuja Tuderuksen ja von Westenin käännyttämistoiminnasta 1670-paikkeilla. Tuderuksesta itsestäänkin vastustajat sepittivät runon, josta pari säettä kuului m.m.

Tuderus tuo Herran pappi, jota vihas lanta ja Lappi.

Puoliso:

Brita Olavintytär Forselia, s. Råneåssa, Ruotsissa, 12/9 1662, k. Sunderbyssä, Ala-Luulajassa, 13/3 1747; haudattu kappalaisen Eric Höjerin hautaan Ala-Luulajan kirkkoon saarnatuolin luo. Lapsettomat.

Synt. Oulussa 1674. Vanhemmat: Oulun kauppias ja pormestari Henricus Caspari Forbus (haud. Oulussa 13/3 1681) ja Margareta Litbovia. Yliopp. Turussa 1687. Respondentti 1692. Suoritti progradu kirjoituksen 27/10 1694, joka on omistettu hänen veljelleen, sittemmin Oulun trivialikoulun konrehtorille Laurentius Forbukselle, prof. David Lundin esimiehyydellä "Om rätta beskaffenheten af den vedergällningsrätt, som omtalas i 2 Mose Bok 21 cap: 22 v". Mainitaan konsistorin pöytäkirjassa 31/8 1694 tappelusta kapakassa. Maisteri 25/11 s.v. puolustettuaan kirjoitustaan "Om ostracismen". Määrättiin 1698 amiraaliteetin saarnaajaksi Karlskronaan, Ruotsissa, suomalaissyntyneen Henricus Florinuksen jälkeen [58], mutta pääsi vasta myöhemmin vakinaisesti virkaan sillä hän näyttää tulleen 1704 konsistorin jäseneksi, jossa usein oli erimielinen. Ensiksi häntä syytettiin liian pienestä luottamuksesta superintendenttiin, kun hän useassa tärkeämmässä asiassa oli tiedustellut Turun tuomiokapitulin mieltä. juttu jätettiin nähtävästi silleen. Nimityksensä jälkeen 1706 Alatornion kirkkoherraksi hän piti keväällä lähtösaarnan Karlskronassa. Amiraliteettikollegio ilmoitti tämän saarnan sisältäneen useita pahennusta herättäviä lausuntoja, minkä vuoksi F. 4/4 kutsuttiin konsistoriin näyttämään saarnakonseptiaan. Forbuksella oli vastine valmiiksi kirjoitettuna. Konsistori ei kuitenkaan huomannut siinä mitään Raamatun vastaista, "muttei kuitenkaan voinut hyväksyä useita lauseita, jotka näyttivät. loukkaavan seurakuntaa, kun hän enemmän puhui pääsevänsä harmista kuin kiittävän jumalaa virkaylennyksestään". Haastettiin uudelleen kirjallisesti kuulusteluun 18/4 ja kiellettiin lähtemästä kaupungista. Lukkari lähetettiin Forbuksen asuntoon edellisenä päivänä, mutta kun tämä ei ollut kotona, jätettiin haaste eräälle naiselle. Kokouksen kestäessä konsistori sai tietää F:n jo ehtineen matkustaa uuteen seurakuntaansa [59]. Nimitettiin rovastiksi 1713. Forbus oli myöskin liikemies. Liikeasioillaan kävi hän Tukholmassa asti [60]. Omisti osuuden Köngäsen (Kengis) kuparitehtaassa. Tässä ominaisuudessa hän 1725 myöskin vihki sikäläisen uuden ruukinkirkon [61]. Isonvihan aikana rovasti Forbus kokosi talonpoikaisjoukkoja, jotka hänen johdollaan useamman kerran ahdistivat venäläisiä. Viholliset ryöstivät m.m. Alatornion kirkon ja veivät sieltä suurimman kellon. Kirkko rappeutui näihin aikoihin siihen määrin, että palmusunnuntaina 1719 osa seinää luhistui jumalanpalveluksen aikana papinpenkin kohdalla. Forbus korjautti sen omalla kustannuksellaan [62] . Näyttää siltä kuin Forbuskin olisi ollut jonkun aikaa pakosalla, sillä kirkonkirjoja ei pidetty vuosina 1714-16. Jätti 1725 asianomasella luvalla kirkkoherranvirkansa vävypuolelleen, rehtori Fougtille, ehdolla kuitenkin, että saisi pitää rovastintoimensa. Oli Hernösandin hiippakunnan edustajana valtiopäivillä 1726-27. Haki Pietarsaaren kirkkoherranvirkaa 7/3 1729 kuolleen Erik Fantin jälkeen ja asetettiin ensi sijalle, koska "wisat särdeles nyttig flitt och waksamhet så att han och igenom Guds nådiga bistånd uti liuset bracht lapparnes grufweliga afguderijer". Pohjanmaan maaherra valitti ehdollepanosta, koska F. "synes hafwa öfwergifwit sin Församling, willjande nu tränga sig hit i länet, andre meriterade Prästmän till praejudice, den der allenast erhållit Jacobstadh, men eij Församblings röster, är som allmänt bekant en mycket trätosam Prästman, hwilken månge oroligheter så wähl med sin egen Försambling som andre i åtskilliga Landzhöfdingars tider i Wästerbottn åstadkommit -" [63]. Hernösandin konsistorille saapui 30/6 1730 K.M:lta kirjelmä, jossa pyydettiin ilmoittamaan mistä syystä F. oli jättänyt kirkkoherrantoimensa ja aikoiko hän siitä huolimatta pitää rovastinvirkaansa. Konsistori vastasi 20/7 s.v., ettei se riippunut korkeasta ijästä tai muusta raihnaisuudesta, vaan oli pääasiallinen syy ollut F:n epäsopu seurakuntalaistensa kanssa. Sitäpaitsi F. oli katsonut itselleen helpotukseksi, jos vävy siten autettaisiin virkaan. "Muuten mitä rovastintoimeen tulee, niin pidätti hän sen itselleen, luovuttaessaan kirkkoherranvirkansa ja on hän tuota tointa myöskin sen jälkeen erinomaisella ahkeruudella ja huolella hoitanut, vaikkakin pienellä palkalla ja korvauksella". Itse sanoo F. pitävänsä edelleen rovastinvirkaa Tornion kaupungin ja molempain pitäjäin seurakunnissa sekä niihin kuuluvissa Lapeissa. Hernösandin konsistori ja Tornion maistraatti antoivat puoltolauseensa kun F. 1730 haki Liminkaan. "Till Christendomens inrättande hos Lapparne mycken möda och lifsfara utstått, så att the nu med vördnad kunna fägna sig af Ewangelii ljus". Nimitettiin Limingan kirkkoherraksi 1731. Seurakuntalaiset, haluten Kalajoen kirkkoherran Erik Falanderin virkaan nimitettäväksi, ilmoittivat tyytymättömyyttä; mutta K.M. jätti 1732 valitukset huomioonottamatta. Forbus harrasti saksankielen opinnoita. Tämän vuoksi oli hänellä kokonainen vuosi 1707-08 luonaan saksalainen jumaluusopin ylioppilas Johann Gerhard Scheller [64], joka keväällä 1707 oli käynyt Torniossa ja paluumatkalla Tukholmaan tehnyt rovastin tuttavuuden. F. sai hänet palaamaan Tukholmasta takaisin Tornioon. Tältä matkalta Scheller antaa Forbuksesta seuraavan arvostelun: "Er discurirte gerne, fragte nach der Landes-Art, Sitten und Gebräuchen in Teutschland, er. hatte grosse Lust zu der teutschen Sprache, bat mich, ich solte ihm dazu beförderlich seyn".

Forbus kuoli halvaukseen Limingassa 13/2 1737.

Julkaissut: To Aντιπεπονυος seu talionis indoles, praes. D. Lund. Aboae 1694. - Wälsingnelse eller tro-innerlig önskan till ett lycksaligt och frögdefullt nyttåhr, predikan i Amiralitetskyrkan i Carlscrona nyårsdagen 1702. Tukholma 1705. -Sen yhteyteen on painettu: Glädie-ljud med skyldigast vördnad och tacksäjelse öfwer Kongl. Maijtz af Swerige stora lycka och the härlige victorier som then himelske konungen Hans Maj:t vid Poultousk och äröfringen af staden Torn välsingnat medh. Predikan hållen på tacksägelsedagen år 1703 den 12 febr i Kongl. Amiralitetzkyrkian Ulrica Pia uthi Finska predican och sedermera på swänska efter anmodan gifwit af H. F. Myöskin Forbuksen selostukset lappalaisten epäjumalanpalveluksesta on prof. Reuterskiöld Upsalassa julkaissut.

Puoliso:

1) Vaasassa 8/6 1697 Magdalena Nagel, kast. Vaasassa 1/2 1679, Vaasan kauppiaan David Nagelin (haud. Vaasassa 6/6 1697) ja Margareta Laurintyttären tytär.

2) Brita Ulhegia, hänen 3:ssa avioliitossaan, Iin kirkkoherran Zacharias Olof Ulhegiuksen ja Margareta Antintytär Lytraean tytär. Brita Forbus oli ennemmin ollut naimisissa: a) Oulun koulun rehtorin, vihdoin Iin kirkkoherran Christophorus Alanuksen (k. 1697) kanssa ja b) Tornion raatimiehen Henrik Eerikinpojan (Ersson) kanssa. Viimeksimainitut aviopuolisot ovat kustantaneet maalaukset Tornion kaupungin kirkon toiseen kattoholviin sekä lahjoittaneet 2 samassa kirkossa vielä säilyssä olevaa kynttiläkruunua.

3) Löfångerissa, Ruotsissa, 5/3 1717 Margareta Forsman, s. 1674; muutti leskenä Limingasta Tornioon, jossa kuoli 80-vuotiaana 11/12 1754; haudattu kaupungin kirkkoon. Hän oli ennemmin ollut naimisissa: a) Uumajan kauppiaan Pehr Höjerin ja 2) Löfångerin kirkkoherran Nicolaus Jacobi Eureniuksen (s. 16/7 1667, k. 20/4 1714) kanssa, jälkimmäisen toisessa aviossa.

Forbuksella ei ollut omia lapsia.

Synt. Hernösandissa 1684. Vanhemmat: kultaseppä Johan Fougt eli Vougt ja Råneån kirkkoherran tytär Catharina Råckstadia. Kävi Hernösandin lukion. Yliopp. Upsalassa 21/9 1703. Ylioppilasaikanaan F. oli kotiopettajana pastori Joh. Telinilla Häverössä. Väitteli pro exercitio 1709. Siirtyi Lundin yliopistoon 1712, mutta palasi sitten Upsalaan, jossa väitteli pro gradu 1714 ja vihittiin maisteriksi 12/6 1716. Nimitettiin Tornion koulun rehtoriksi 21/5 1718. Pyysi tulla ennen muuttoaan papiksi vihityksi, joka tapahtuikin Hernösandissa 14/6 s.v. Kun Forbus seurakunnan suostumuksella alussa vuotta 1724 halusi luovuttaa kirkkoherranvirkansa Fougtille (vävypuolelleen), konsistori suhtautui asiaan hyvin kylmästi, koska se piti siirtoa turhana, varsinkin kun Fougtilla ei ollut syytä valittaa, että hänet olisi sivuutettu tai että eläisi ahtaissa oloissa. Kuitenkin jätettiin K.M:n harkittavaksi eikö pyyntöön kaikesta huolimatta voitaisi suostua, edellytyksellä että Fougt oppisi suomea, "jota Torniossa välttämättömästi vaadittiin ja ehdolla, ettei Forbus saisi tunkeutua toisten haitaksi mihinkään virkaan hiippakunnassa tai Fougtin kuoltua palata entiseen toimeensa, josta hän ilman minkäänlaista syytä oli luopunut". Fougt nimitettiin Alatornion kirkkoherraksi 15/7 1724, mutta sai myöskin olla rehtorinvirassaan toukok. asti 1725. Oli hiippakunnan edustajana 1731 v. valtiopäivillä. Nimitettiin s.v. rovastiksi. Käynnistään Torniossa 1732 kirjoittaa Linné m.m. "Probsten mag. Abraham Fougt, en hiertans god, wacker och from herre, förer stor stat, accomoderade mig pretieux med hwarjehanda viner; halt mig hos sig både uti fram- och bortresan 3 á 4 dygn, predikar hwar söndag både swenska och finska". Kuitenkin pidettiin Fougtia epäonnistuneena saarnamiehenä [65]. Torniosta tuli v:sta 1735 lähtien Pohjois-Suomen herrnhutilaisuusliikkeen tyyssija ja tukikohta kautta 1740-luvun aina puoliväliin seuraavaa vuosikymmentä. Sinne saapui nim. 3/6 1735 kolme saksalaista herrnhutilaislähettiä, joihin Fougt ei ymmärtämyksellä suhtautunut, vaikka hän kyllä otti yhden heistä, Daniel Schneiderin, työhönsä. Saksalaiset väittivät rovastin harrastavan enemmän taloutta kuin hengellisiä asioita. "Die Cleresey stand in Furcht gegen uns, sonderlich der Probst, und suchte die Leute heimlich vor uns zu warnen, der Schul-Priester aber, der ein Mann so das Gute liebet, besprach sich oft mit uns vom Reiche Gottes und liebte uns, und so ging unsere Zeit hier vorbey". Ranskalaisen astemittausretkikunnan jäsenet ollessaan talven 1736-37 Torniossa usein kävivät pappilassa siitä huolimatta, etteivät rovasti ja muut paikkakunnan papit suopein silmin suhtautuneet heidän roomalais-katoliseen jumalanpalvelukseensa, jota vieraat saivat pitää ainoastaan asunnossaan Torniossa suljettujen ovien takana. Saarnasi 26/7 1752 Tornion kirkossa Aadolf Fredrikin läsnä ollessa. Jumalanpalveluksen päätyttyä hän vielä piti erityisen puheen kuninkaalle kirkossa [66].

Kuoli Alatorniolla 76 vuotiaana 5/5 1760. Haudattu 1/6 kirkkoon.

Julkaissut: De Hunnis, praes. F. Törner, Upsala 1709, -De secta Scholasticorum, praes. J. Steuchius, ibid. 1714. Sepitti runon pastori Eric Sjöbergin ja Kristina Edinin häihin 1709. Julkaissut vielä suomalaisen sanakirjankin.

Puoliso: Lövångerissa, Ruotsissa, 3/5 1719 Christina Eurenia Höjer, Uumajan kauppiaan Per Höjerin ja Margareta Forsmanin (rovasti Henrik Forbuksen lesken) tytär (katso ylempänä).

Lapset:

Henrik, s. Lövångerissa 20/2 1720. Oltuaan vuorikollegion sihteerinä, hän antautui mekaaniselle alalle. Mentyään rikkaisiin naimisiin, F. rupesi parantelemaan kirjapainokoneita, keksien uuden keinon painaa nuotteja. Osti apeltaan Grefingin kirjapainon Tukholmassa, jossa sai oikeuden m.m. painaa kaikki viralliset julkaisut. Hänen kirjapainonsa oli siihen aikaan paras koko Ruotsin valtakunnassa. Kuoli Tukholmassa 1/12 1782. Puoliso: Tukholmassa 1762 Elsa Momma, s. 14/12 1744, k. lähellä Mariefredin kaupunkia 1826, jonka vanhemmat olivat kirjapainaja Peter Momma (s. Hargin talossa lähellä Nyköpingiä 21/4 1711, k. Tukholmassa 17/3 1772) ja Anna Margareta von Bragner. Leskirouva Fougt on julkaissut muistokirjoituksia. Hän hoiti miehensä kuoltua kirjapainoa menestyksellä v:teen 1811, jolloin luovutti sen pojalleen.

Johannes, s. Torniossa 13/5 1721, fil. maisteri Upsalassa 1746, vihittiin papiksi ja isänsä apulaiseksi 25/9 1747. Ehdotettiin rykm. pastoriksi 1757, mutta peruutti hakemuksen, kun hän 8/6 s.v. nimitettiin Tornion koulun rehtoriksi. Oli riidassa kaupunkilaisten kanssa koulurakennuksesta ja omasta asunnostaan. Sai ehdokassijan Alatornion kirkkoherran virkaa täytettäessä isänsä jälkeen, muttei nimitetty. Kuoli Noran seurakunnan kirkkoherrana ja rovastina pappilassaan 6/1 1798, jättäen jälkeensä lesken ja 10 lasta, jotka velkojen vuoksi joutuivat suureen puutteeseen. Puoliso: Pyhäjoella piispa C. F. Meinanderin vihkimänä 15/1 1760 Hebla Mathesia, s. Pyhäjoella 10/2 1743, k. Storkullen uudistalossa, lähellä Hernösandia 31/12 1803, tunnetun genealogin, Pyhäjoen rovastin Per Niklas Mathesiuksen ja Brita Kiemmerin tytär. - Heidän lapsiaan olivat m.m. Petter Abraham Fougt, s. Torniossa 11/3 1763, komissionimaaninittari 1785, myöhemmin nimismies, k. Uumajan pappilassa 1820; Nils Fougt, s. Torniossa 5/8 1766, kirjanpitäjä Torniossa, sittemmin saman kaupungin kaupunginvouti, k. siellä keuhkotautiin 25/9 1799. Puoliso: Ulrika Enberg, s. Torniossa 28/6 1768, k. siellä 1805 (katso sivu 77).

Margareta, s. Torniossa 13/7 1722, k. siellä 11/5 1723.

Nils Petter, s. Torniossa 15/8 1723. Yliopp. Upsalassa 1734, yhdellä kertaa kahden vanhemman veljensä kanssa. Tunnettiin liikanimellä "Slarf-Fougten". Kutsutaan 1757 ruukinpatruunaksi ja asui silloin Jukkasjärvellä, jossa Anders Hellant otti hänet toimitusvoudiksi, saaden toimekseen ehkäistä siihen aikaan porojen keskuudessa raivoavaa ruttotautia. Muutti Pohjanmaalle, jossa häntä myös kutsuttiin patruunaksi. Kuoli Gertrudsöden talossa Pietarsaaren pitäjässä 8/11 1793.

Christina Catharina, s. Torniossa 7/1 1725, k. Alatorniolla 7/11 s.v.

Brita Maria, s. Torniossa 1725, k. Alatorniolla 11/7 1735.

Margareta Christina, s. Alatorniolla 8/4 1726, k. siellä vanhuuttaan 2/6 1797. Puoliso: Alatornion pappilassa 4/2 1745 Tornion pormestari Petter Pipping, s. Torniossa 1694, k. siellä 72 vuotiaana 3/5 1766, hänen toisessa aviossaan. Pipping oli sitä ennen vihitty Torniossa 15/12 1718 kappalaisen Jonas Tornaeuksen. (k. 1715) lesken Margareta Plantingin kanssa (s. 1692, k. Torniossa 30/4 1740), Tornion neuvosmiehen Anders Plantingin ja Gertrud Eerikintyttären (s. 1664, k. Torniossa 11/1 1732) tytär (s. 68). jälkimmäisestä avioliitosta oli 15 lasta, m.m. Johan, s. Torniossa 9/12 1747, k. siellä vanhuuttaan 16/6 1820, kauppias ja neuvosmies Torniossa. Puoliso: Torniossa 11/1 1774 Margareta Olavintytär Hjulberg (s. 1753, k. Torniossa 21/10 1792). - Fredrika, s. Torniossa 9/12 1758. Puoliso siellä: 6/3 1773 maakuntalääkäri Johan Grysselius, (s. Gellerstan pitäjässä Ruotsissa 1738, k. Torniossa halvaukseen 8/4 1788). - Hedvig, s. Torniossa 6/5 1763, k. siellä 8/11 1835. Puoliso: Torniossa 16/1 1785 sikäläinen kauppias Henrik Kröger (k. siellä 69 vuotiaana keuhkotautiin 14/11 1819).

Catarina, s. Alatorniolla 22/3 1727, k. siellä 20/2 1728.

Abraham, s. Alatorniolla 11/7 1728. Yliopp. Upsalassa 1736. Kauppias Torniossa. Omisti sahalaitoksen Ylitorniolla. Sai kunink. hovikamreerin arvonimen. Kuoli Tukholmassa 2/9 1798. Puoliso, Catharina Christina Strickert (k. 60 vuotiaana Torniossa "af hetsig feber" 27/11 1800).

Maria Elisabet, s. Alatorniolla 29/2 1729, k. siellä 21/4 1730.

Ebba Charlotta, s. Alatorniolla 27/11 1730, k. Oulussa vanhuuttaan 24/4 1803. Puoliso: Torniossa 27/6 1758 Pohjanmaan pohjoisen tuomiokunnan tuomari Johan Polviander, ent. Ahla, s. Kokkolassa 13/11 1730, k. Oulussa 30/7 1804. Heidän lapsiaan oli m. m. Oulun tuomiokunnan tuomari Johan Jacob Polviander (s. Oulussa 18/6 1768, k. Oulussa 10/9 1823), jonka vaimo oli leskirouva Hedvig Kristina Olsson.

Isaacus, s. 7/11 1732, k. Alatorniolla 7 vuotiaana 31/10 1739.

Ulrika Sofia, s. Alatorniolla 7/12 1733, k. siellä 29/9 1734.

Brita Maria, s. Alatorniolla 11/1 1735.

Magdalena Jacobina, s. Alatorniolla 4/3 1736, k. Vaasassa 17/4 1812. Puoliso: Torniossa 11/8 1761 maanmittari ja polttimontarkastaja, Vaasan varapormestari, Nils Ekholm, s. Ruotsissa 1730, k. Vaasassa 22/1 1778, hänen toisessa aviossaan. Ekholm oli ensi kerran naimisissa Maria Kristina Lauræuksen kanssa (k. Vaasassa 15/12 1760). Heidän lapsiaan oli m.m. Tornion pormestari Nils Gabriel Ekholm (s. Vaasassa 20/8 1759, k. Torniossa halvaukseen 21/7 1809). Hänen vaimonsa oli: 1) Margareta Elisabet Keckman, (s. 10/12 1757, k. Iissä 29/6 1787), jonka.vahemmat olivat Siikajoen kirkkoherra, lääninrovasti Kristian Henrik Keckman (k. 10/6 1784) ja Margareta Elisabet Cajanus, ja 2) Torniossa 30/3 1793 Cecilia Rechardt (s. Torniossa 2/6 1768, k. Alakainuussa 31/5 1839), Tornion kauppiaan Samuel Rechardtin (s. Torniossa 28/7 1744, k. siellä 20/4 1816) ja I:n vaimonsa Brita Tolpon (s. 1750, k. Torniossa 6/3 1776) tytär.

Jacobus, s. Alatorniolla 22/2 1738, k. siellä 14/10 1739.

Hedvig Eleonora, s. Alatorniolla 13/3 1739, k. siellä 2/10 s.v.

Synt. Alatorniolla 1/10 1706. Vanhemmat: Alatornion 2:n kappalainen, sittemmin Ylitornion kirkkoherra Ericus Olai Brunnius (k. 16/1 1741) ja Barbara Björn (s. 1618 1677, k. 25/3 1738). Yliopp. Hernösandin lukiosta 22/2 1722. Vihittiin Upsalassa fil. maisteriksi 1731 12/6 s.v. isommassa kustavilaisessa auditoriossa puolustamallaan väitöskirjalla. Papiksi vihitty 3/7 s.v. Isänsä ollessa sokea ja vanha hoiti hän tämän virkaa ja asui perheineen Ylitornion pappilassa. Nimitettiin isän kuoltua Ylitornion kirkkoherraksi 1741. Outhier sanoo B:n sellaiseksi saarnamieheksi, että seurakuntalaiset Ylitorniolla itkivät jumalanpalveluksen aikana kirkossa. Myöskin B. auttoi ranskalaisia astemittauksen aikana kaikin tavoin, antaen heille hyviä neuvoja. Näitten muukalaisten kanssa B. puhui latinaa. Seurasi superintendentti Körnigia hänen tarkastusmatkallaan 1751 aina Koutokeinoon asti [67]. Oli 1757 ehdokassijalla Luulajan kirkkoherranvirkaan. Hiippakunnan edustaja 1751 ja 1760 valtiopäivillä. Nimitettiin Alatornion kirkkoherraksi 9/3 1762 ja astui virkaan 1/5 s.v. Toimi myöskin kontrahtirovastina. Hän oli etevä pappi ja suomenkielen tuntija. On sepittänyt useita uusia suomenkielisiä sanoja. Viisaasti ja varovasti hän suhtautui Ylitorniolla siihen aikaan syntyneeseen haaveellis-uskonnolliseen liikkeeseen, jonka johdosta hän toimitti Ylitornion kirkossa 23/6 1777 kuulustelut. (Katso lähemmin s. 72). Alatornio oli tähän aikaan hyvätuloinen seurakunta. Pelkät lohikymmenykset nousivat tavallisesti 100 tynnyriin. Kuitenkin alkoivat ne v:sta 1768 vähetä 30:een tynnyriin vuodessa [68]. Kun muistokivi Kjörsbäckin (Karasjoen) sillalla Nikkalan kylässä 6/7 1771 paljastettiin, piti B. puheen, jossa hän ylisti Kustaa III ansioita [69].

Kuoli vanhuuttaan Alatornion pappilassa 25/10 1783.

Julkaissut: "Dissertatio gradualis de numero Senatorum Romanorum, praes. F. Törner, Upsala 1727. - "Dissertatio gradualis de urbe Torna eiqve adjacentibus paroeciis", praes. E. Alstrin, ibid. 1731 (50 sivua) [70]. -"Bröllopsverser af brudgummens Egen Bror» Upsala 1731. (Olof Brunniuksen ja Margareta Kråkan häihin Luulajassa 9/3 1731). Brunnius on läpikäynyt Hülphersin käsikirjoituksen ja tehnyt siihen joukon lisäyksiä varsinkin mitä Ala- ja Ylitornion pitäjäselostuksiin tulee.

Puoliso: 9/7 1732 Eva Wréd, s. Tukholmassa 27/3 1707, k. Alatorniolla syöpään 27/3 1772, kauppalaivuri Matthias Wrédin ja Maria Björkin tytär.

Lapsia:

Barbara, s. 14/5 1733, k. Alatorniolla 11/3 1765. Puoliso: varatuomari Nils Petter Höjer [71], k. 2/4 1768 Alatorniolla 38 vuotiaana halvaukseen; miehellä oli ennen avioliittoa poika Nils Petter Höjer, hukkui Torniossa 54 vuotiaana 14/11 1816.

Christina, s. 9/5 1736. Ylitorniolla.

Brigitta, s. Ylitorniolla 10/7 1738, k. keuhkotautiin Torniossa 10/5 1772. Puoliso: Torniossa 2/12 1764 pankkiviskaali Henrik Eurenius Höjer; asuivat jonkun vuoden Tornion kaupungissa, jossa heille syntyi lapsia.

Eric, s. 4/2 1742, yliopp. Tornion koulusta, fil. maisteri Upsalassa, ylimääräinen saarnaaja Itägötanmaan herttuan Fredrik Adolfin hovissa. Pietarsaaren kirkkoherra 1786 ja kontrahtirovasti 1796. Kuoli Pietarsaaressa 22/2 1812. Puoliso: 1) Elisabeth Callmeyer, 2) 10/6 1788 Katarina Magdalena Pauli, s. 1764, muutti Tukholmaan 1814, k. Gullan tilalla Överkorstan kylässä, lähellä Uumajaa 22/1 1837. Heidän lapsiaan oli m.m. a) Erik Axel Brunnius, s. Pietarsaaressa 6/9 1793, protokollasihteeri Tukholmassa, jonne muutti 1813, k. siellä 11/3 1853. Puoliso: 25/6 1817 Marbeckissä Fredrika Roos, (s 16/2 1800, k. Tukholmassa 12/5 1871), Kokkolan raatimiehen Anders Roosin ja Maria Elisabet Rahmin tytär, sekä b) Carl Theodor Brunnius, s. 1/7 1798, Smålannin rakuunain kornetti, otti ratsumestarin arvolla eron 1826, k. Kokkolassa 23/12 1851. Puoliso: Vermdön Mensätrassa 29/11 1823 Julia Riska (s. 8/7 1809, k. Kokkolassa 9/10 1887), Kokkolan kauppiaan Johan Riskan ja Kristina Katarina Roosin tytär.

Eva, s. 1747, k. Johannesbergin talossa Ruotsin Alatorniolla 1/3 1824. Puoliso: Torniossa 3/12 1767 luutnantti, lopulta majuri Johan Henrik Turdfjaell (k. Alatorniolla 70 vuotiaana "av håll & stygn" 9/10 1800). Heidän lapsiaan oli m.m. Jacob Erik Turdfjaell, s. Torniossa 16/4 1779. Yliopp. Upsalassa Tornion koulusta 1793, linnoituslaitoksen kamarikirjuri ja vihdoin Ruotsin insinöörikunnan ylitirehtööri, k. Tukholmassa 12/3 1851. Perusti testamentissaan Haaparannan koululle stipendirahaston. Tytär Barbara (Barbro) Turdfjaell (k. Torniossa keuhkotautiin 38 vuotiaana 14/3 1810) meni naimisiin: a) Torniossa 2/11 1790 Tornion apteekkarin Jonas Kollbergin kanssa (k. Torniossa keltatautiin 40 vuotiaana 21/3 1802) ja b) Torniossa 6/1 1805 luutnantti, sittemmin kapteeni Josef Teodor Hoffstedtille, jolla oli ensimmäisessä aviossaan vaimona Anna Kristina af Donner (k. Alatorniolla "af rötfeber" 24 vuotiaana 2/8 1802), eversti Blasius af Donnerin (k. Alatorniolla halvaukseen 75-vuotiaana 27/7 1806) ja Kristina Sylvinin tytär [72].

Synt. Vaasassa 10/11 1755. Vanhemmat: Vaasan kauppa- ja neuvosmies Otto Fredrik Rydman (s. 1724, k. Vaasassa 20/12 1795) ja Maria Elisabet Krook (s. 1718, k. Vaasassa 5/12 1792) hänen toisessa aviossaan [73]. Kävi Vaasan triviaalikoulua 1767-73. Yliopp. Turussa 26/1 1774. Respondens 16/12 1775 Porthanin esimiehyydellä. Kirjoitti pro gradu 3/4 1778. Fil. maisteri 30/6 s.v. Suoritettuaan tutkinnon 21/2 1781, vihitty papiksi 4/3 s.v. Nimitettiin sitä ennen 25/1 Kaarle herttuan hovisaarnaajaksi, mistä virasta sai 7/9 1784 siirron Alatornion kirkkoherraksi, ostettuaan paikan appensa luotolla saamillaan 10,000 plootulla [74]. Rovastin arvonimi 1785. Määrättiin 16/3 s.v. Pohjoisen kontrahdin kontrahtirovastiksi, toimittaen tarkastuksia 1789 ja 1796. Suomen talousseuran jäsen, toimien innolla maanviljelyksen kohottamiseksi Perä-Pohjolassa. Rydman oli aikoinaan Perä-Pohjolan huomatuimpia maanviljelijöitä, joka ensimmäisenä rupesi ojittamaan maita ja harjoittamaan laajemmassa mittakaavassa rukiinviljelystä [75]. Osti 17/10 1791 Olavi Heikinpoika Jacklinilta 222 riikint. 1/4 mant. Karsikon taloa, N:o 6 Ylivojakkalan kylässä. S. Liljeblad kertoo painamattomassa matkakertomuksessaan 1788 [76]: "Käytiin tervehtimässä rovasti Rydmania 21/7 hänen kauniissa pappilassaan, jonne soudimme lohen pyydystämistä varten jokeen rakennetun ison padon läpi. Rovasti otti meidät vastaan koko lailla kylmän kohteliaasti". R:lla ei näytä olleen, kuten muilla Pohjan perän silloisilla kirkkoherroilla, mitään luonnontieteellisiä harrastuksia, sillä Acerbi, Clarke ja Sköldebrand eivät mainitse tavanneensakaan häntä. Oli mukana Upsalan riemujuhlassa 1793, jossa hän antoi täydellisen selostuksen Lapin seurakuntaoloista. R:n aikana 1797 laajennettiin Alatornion kirkko ristikirkoksi, niin että vanha kirkko tuli muodostamaan nykyisen kirkon itäisen haaran. Piitimen pappeinkokouksessa 1806 R. toimi varapuheenjohtajana. Omisti 2/9 osaa Kristineströmin ohutteräistä sahalaitosta, joka arvioitiin pesäkirjoituksessa 99,933: 16 Rt. Rydmanilla oli verraten suuri kirjasto, etupäässä teologista ja maanviljelystä koskevaa kirjallisuutta.

Otettuaan eron v. 1803 kontrahtirovastin virasta, hän kuoli 54 vuotiaana Parasnienien virkatalossaan 28/6 1809. Perunkirjoituksen mukaan teki pesän säästö 9967: 3: 6 riikintalaria. Leski sai testamentin nojalla elää jakamattomassa pesässä.

Julkaissut: Diss. Narratio R. V. Pauli Juusten Episcopi Aboënsis de Legatione Sua Russica. Pars I; Praes. & Auct. Henr. Gabr. Porthan, Aboae 1775. - Diss. Grad. De Officio Oratoris Sacri in Argumentis Inveniendis, Aboae 1778 (20 sivua). - Åbo Tidningissä 1789 "Utländska inskriptioner i Torneå Lappmark" [77].

Puoliso: Turussa 1/5 1785 Christina Elisabeth Callmeijer, s. Turussa 1763; k. Torpin talossa Alatorniolla 15/3 1844, Turun tulliyli-inspehtori Johan Ernst Callmeijerin ja Uumajassa syntyneen Magdalena Nordbergin (k. Alatorniolla keuhkotautiin 65 vuotiaana 15/11 1796) tytär.

Lapsia:

Gustaf Ernst, s. Alatorniolla 3/2 1786. Yliopp. Turussa 16/3 1805, maanmittari ja lopulta maanviljelijä, omistaen Torpin ja Viidan talot, k. Alatorniolla naimattomana halvaukseen 8/3 1833.

Ottiliana Vilhelmina, s. 26/6 1787, k. Alatorniolla hinkuyskään 24/7 s.v.

I:SET KAPPALAISET (KOMMINISTERIT).

Tornion seurakunnan komministeri ainakin 1547, sittemmin kirkkoherra. (Katso s. 28).

Syntyisin Uudeltamaalta. Hänet nimitettiin Tornion-kappalaiseksi n. 1564. Älvsborgin lunnaita varten 1571 arvioitiin hänen omaisuutensa ainoastaan 1 luodiksi hopeaa. Kutsuu itseään "köyhäksi kappalaisiksi Torniossa" eräässä 13/9 1578 päivätyssä hakemuksessaan Juhana III:lle, jossa hän pyytää päästä Kemin kirkkoherraksi "efter Ers Nådes fattige undersåter i Österbottn i Kim sochn äro blifne utaf med sin kyrkioherde herr Jacob Olai för ett swårt fall han, fattig man är kommen uti". Kemin kirkkoherra oli nim. tehnyt itsensä syypääksi miestappoon [78]. Laurentius Henrici ilmoitti samalla olleensa 14 v. Tornion komministerina ja saaneensa vähän palkkaa, kärsineensä paljon matkoillaan Lapissa ja töin tuskin elävänä päässeensä ahdistaneitten venäläisten käsistä "the omilde tyranner Rydhzer". Hän kuvaa sen aikaisia Tornion oloja: "Ther öffuer ähr ther ænnu swor farligh tid ock liffz wodhe för the för:de omilde tyranner, som wachte epther wort liff och bloff som leionet epther roff". Kertoo myös miten yhtenä päivänä, 20/7 1578, ryssät ryöstivät 30 parasta talonpoikaistaloa ja murhasivat 83 "Hänen Armonsa köyhää alamaista samassa Kemin pitäjässä, jumala paratkoon". Tornion kirkkoherra Eschillus Andreae Ruuth ehdoitti Laurentiusta Kemin kirkkoherraksi, jonka viran hän sitten saikin 13/9 1578. Pohjois-Ruotsista vanhan vihan aikana tulleen sotaväen kestityksen johdosta, se kun kulki Kemin pitäjän kautta Venäjän puolelle, Laurentius Henrici sai Juhana III kirjeellä 10/9 1591 pitää entiset palkkaetunsa. Hänen nimensä on Kemin kymmenysluettelojen alla aina v:teen 1593, jolloin hän myös allekirjoitti Upsalan kokouksen päätöksen.

Kuoli luultavasti s.v.

Allekirjoitti Tornion ensimmäisenä komministerinä 1593 Upsalan kokouksen päätöksen. Asui Suensaarella, Svensarö, jonne Tornion kaupunki myöhemmin rakennettiin. Sai siirron saarnaajaksi Luulajan Lappiin. Kun hän ei kuitenkaan osanut lappia eikä vanhana ja sairaaloisena pystynyt tointa hoitamaan, varsinkin kun vaivaloinen ajaminen ahkiossa kävi mahdottomaksi, ehdotettiin toinen henkilö Laurentiuksen tilalle. Kustaa Aadolf käydessään 7/3 1614 Torniossa lahjoitti "vanhalle pappismiehelle herra Laurille" 2 tynnyriä viljaa avustukseksi sekä vapautti hänet suorittamasta Älvsborgin lunnaita.

Kuoli todennäköisesti samana tai seuraavana vuonna.

Oli Alatornion kappalaisena 1613-1614. Hän on merkitty Älvsborgin lunnaitten rästiluetteloon köyhäksi mieheksi, joka on matkustanut pois eikä kukaan tiedä hänen olinpaikkaansa. V:n 1614 sakkoluettelossa on hänestä seuraava merkintö: »Här Marcus caplan och Jöran Månsson i Pottan hafva kommit i trätta hos Lars Kore i Suensare, och här Marcus kastade Jöran medh en taller i hufvudet och tog honom i skägget och slog hans hufvud i wäggen; sedan slog for:ne Jöran her Marcus med en knif i halsen snet bak för örat, blef derför saker 6 mark" [79].

Mainitaan 1616-21 pitäjänluetteloissa Alatornion kappalaisena.

Puoliso: 1618 Margareta Knuutintytär Carelia, Alatornion kirkkoherran Canutus Martini Careliuksen tytär.

Nimitettiin Alatornion kappalaiseksi 1629, sillä 1640 ilmoittaa hän olleensa siinä toimessa 12 vuotta. Luulajan rovasti Andreas Canuti Gevallensis selittää kirjelmässään 10/3 1639 kirkkoherra Martinus Wargin lesken pitävän luonaan asumassa vävyään kappalaista, jota syytettiin useasta rikkomuksesta, kuten Lapissa harjoittamastaan kaupankäynnistä sekä siitä, että hän vihkimisestä oli ottanut riikintalarin ja rangaistu kaupasta 40 markan sakoilla ynnä tavaran menettämisellä. Sitäpaitsi ilmoitettiin papin saaneen tappelemisestakin sakkoa [80]. K. piileskeli anoppinsa luona kruununmiehiä, jotka aikoivat panna rangaistuksen täytäntöön. Koutokeinon lappalaiset valittivat K:n häikäilemättömyyttä, hän kun m.m. oli tehnyt virkamatkoja heidän kaukaiseen seurakuntaansa Norjan rajalle.

Kuoli luultavasti 1642.

Puoliso: Brita Wargh, Alatornion kirkkoherran Martinus Warghin ja Valborg Wernbergin tytär.

Poika:

Martinus, s. 1/5 1630, Alatornion 2:n kappalainen, k. 11/2 1686 (s. 85).

Hänen poikiaan lienevät myöskin olleet:

Sven Kempe [81], lukkari. Puoliso Lisa Menlös (k. 56 vuotiaana Torniossa 7/2 1743).

Christiern Kempe, Tornion porvari. Puoliso: Catharina Burman.

Samuel Kempe, k. Torniossa 1701. Leski maksoi huhtikuussa kirkkoon "för sin sahl. mans l tijma ringning, bårkläde och graföpning" 6 talaria 16 äyriä.

Mainitaan Alatornion pitäjänluetteloissa 1645 seurakunnan kappalaisena ja on jo edellisenä vuonna allekirjoittanut myllytulliluettelon.

Yliopp. Upsalassa (Botniensis) 20/11 1645. Mainitaan Länsipohjan maakirjoissa Alatornion sasellanina 1650-67.

Kuoli kesällä 1667.

Puoliso: Karin Klementintytär, joka leskenä vielä asui 1671 Haaparannan kylässä.

Johannes Nicolai Tornberg eli Tornebergius.

Synt. Ylitorniolla. Vanhemmat Ylitornion kirkkoherra Nicolaus Nicolai Ulopolitanus 2 (k. 1676) ja tämän [81] nimeltä tuntematon vaimo, joka oli edeltäjän, Ylitornion ensimmäisen kirkkoherran Nicolaus Philippi Falkin tytär. Oli Hernösandin lukion 1 luokalla 1659, jolloin käytti nimeä Tornaeus. Yliopp. Upsalassa 1/11 1660 ja väitteli pro exercitio 19/11 1664. Oli v:sta 1666, jolloin hän vihittiin papiksi, isänsä apulaisena Ylitorniolla. Enqvistin kuoltua 1667 Tornion kaupunkilaiset valittivat käräjillä 18/2 1668, ettei kaupungin kirkossa suomalaisia jumalanpalveluksia kunnollisesti hoidettu ja pyysivät saada kappalaisen hänen tilalleen. Tämän johdosta saapuvilla ollut rovasti Johannes Jonae Tornaeus nousi seisaalleen, selittäen edellisenä kesänä ilmoittaneensa Enqvistin kuolemasta superintendentti Steuchiukselle Hernösandiin, joka oli virkaan nimittänyt Johannes Nicolai Tornbergin. Koska tämä kuitenkin oli isällään, Ylitornion kirkkoherralla, apulaisena, oli hänellä toistaiseksi vaikea päästä sieltä tulemaan. Ryhtyi virkaansa Alatorniolla hoitamaan 1668. Sai siirron Hietaniemen kappalaiseksi appensa jälkeen 1670. Oltuaan siellä 5 vuotta T. määrättiin 1675 Koutokeinon ensimmäiseksi kirkkoherraksi. Per Högström kertoo, että kun T. tuli Koutokeinoon, ei siellä ollut pappilaa, vaan ainoastaan savupirtti asuntona. Ensimäisen kesän hän matkusti perheineen aina Karajoelle asti, asuen turvekämpässä. Ensi aikoina hän asusti Maasissa, josta muutti Koutokeinoon, joen ja markkinapaikan pohjoispuolelle, "jossa hänen veljenpoikansa Olof Tornensis nyt asuu" [83]. Tällaisella matkalla talonväkineen Maasista Koutokeinoon hänen pientä poikaansa Iisakkia kuletettiin kontissa poron selässä. Kun poro kulki kohisevan puron yli, putosi poika virtaan, joka vei hänet pitkät matkat ilman että kukaan huomasi onnettomuutta. Poika ei kuitenkaan saanut mitään vammaa. Koutokeinon kirkonkirjoihin on 1676 tai 1677 sitäpaitsi vielä tehty seuraavansisältöinen merkintä "merkillisistä tapauksista" seurakunnassa: Kun pastori Johan Tornberg vanhempi oli väkineen nuottaa vetämässä Stalo Nivassa eli peninkulman alapuolella Koutokeinon markkinapaikkaa, näki hän kolme miestä valkoiset hatut päässään marssivan joen toisella rannalla, minkä vuoksi hän, peläten talonsa joutuvan ryövärien käsiin, riensi heti kotiaan, mutta kun hän miehiä ei sen koommin huomannut, tehtiin johtopäätös, että miehet olivat aaveita. Rantaa, jossa miehet oli nähty, ruvettiin siitä lähtien kutsumaan "Stala Nifvo" eli aavevirraksi. T. ei viihtynyt korpiseurakunnassaan norjalaisten uudisasukkaitten rettelöimisten vuoksi. Palkkakin oli niin huono, että maaherra Johan Graan pyysi kuninkaalta 28/1 1676 T:lle ja muille papeille Lapin uusissa seurakunnissa täydennysjyviä. T. yhdessä Tuderuksen ja Martinus Kempen kanssa valittivat 1680 palkan vähyyttä "wij hafwe måst lijdit stoor nödh, och gjort wårt Ämbete medh suckan och hafwe länge warit sinnade öfwer wår nödh hoos Ed:s Kongl: Maijst:t i diupaste ödmiukhet att querulera, men intet kunnat det giöra, deels för medellösheet, delsför den swåra krigzbördan". Pyysi päästä pois Koutokeinosta. Nimitettiin Jukkasjärven kirkkoherraksi 1682 ja sai sieltä 1687 siirron samanlaiseen virkaan Ylitorniolla. Isonvihan aikana tammik. 1717 venäläiset ryöstivät Ylitornion kirkon ja koettivat pakoittaa Tornbergia ilmoittamaan, minne kirkon hopeat oli kätketty. Kun hän ei sitä sanonut, ryssät pieksivät kirkkoherran niin pahoin, että hän kaksi päivää myöhemmin heitti henkensä. Keppi, jolla T. surmattiin on vielä tallessa Ruotsin Ylitornion kirkon arkistossa.

Julkaissut: De notitia et nomininibus Dei, praes. J. Edenius, Upsala 1664.

Puoliso: Brita Curtelia, s. 1651, muutti leskenä poikansa Henrik Tornbergin luo; k. Alatorniolla 89 vuotiaana 6/4 1740 [84], Hietaniemen kappalaisen Isak Clementis Curteliuksen (k. 1670) ja Brita Anundintyttären tytär.

Lapset:

Johannes, s. Hietaniemessä 29/1 1670, Koutokeinon pastori, lopulta Jukkasjärven kirkkoherra v:sta 1719, hyvä opettaja ja rauhan mies, k. Jukkasjärvellä Hernösandin hiippakunnan vanhimpana silloisena pappina 11/2 1751. Puoliso 11/3 1700 Sara Renmark (k. 7/4 1749), kirjanpitäjä Lars Renmarkin tytär Könkään tehtaalta. Heidän lapsiaan olivat m.m. Tornion kauppias Lars Tornberg (s. 1702, k. Torniossa 70 vuotiaana 21/9 1772), jolla oli vaimona Anna Fellman, Kemijärveltä, (s. 1714, k. Torniossa 10/11 1786), tytär Brita (k. Torniossa 31 vuotiaana 5/12 1731), naimisissa Tornion kauppiaan Anders Murbergin (s. 1696, k. halvaukseen Torniossa 13/2 1776) kanssa, hänen ensim. avioliitossaan [85], ja poika Salomon Tornberg, Enontekiön kirkkoherra, suurista ruumiinvoimistaan tunnettu (k. 9/7 1773). Puoliso: Torniossa 31/3 1741 Tornion kauppiaan Johan Curteliuksen tytär Margareta Curtelia (k. Jukkasjärven pappilassa 25/2 1802), useat heidän lapsistaan siirtyivät Tornioon.

Isaac, s. Koutokeinossa 1677, yliopp. Upsalassa 1698, vihdoin Hietaniemen kappalainen, k. syks. 1743. Puoliso: Torniossa toukok. 1706, jolloin "Her Isac Tornberg" suorittaa 1 tal. 13 äyriä "för pället", Magdalena Kempe, Alatornion kappalaisen Martinus Martini Kempen veljen Herman Kempen tytär (katso s. 86).-Heidän lapsiaan olivat m.m.: Abraham, yliopp. 1729, maanviljelijä; Margareta, s. 1711, k. Hietaniemessä 21/2 1767. Puoliso: 1740 Anders Abrahaminpoika Hellander, s. Torniossa 8/12 1718, Utsjoen ensimmäinen kirkkoherra; oli yksi niitä harvoja pappeja, jotka saarnasivat lapinkielellä; eksyi eräällä talvimatkallaan Varankitunturilla, josta viisi vuorokautta myöhemmin löydettiin, vasen käsivarsi paleltuneena ja nälkään kuolemaisillaan; kuoli sen johdosta 1757; Brita. Puoliso: Koutokeinon, sittemmin Oulun kirkkoherra Johan Junnelius (k. Oulussa 1756) ja Isak, s. Hietaniemessä 29/8 1721, Hietanemen kappalainen 28/1 1756, k. siellä 30/6 1786. Puoliso: 1750 Anna Margareta Niewardt, s. Tukholmassa 1727, k. 1803.

Helena, s.n. 1677 "Miehel Kuussaaren äiti", k. Alatorniolla 68 vuotiaana 23/12 1745[84].

Henrik, s. 1680, yliopp. Hernösandin lukiosta 1704, Alatornion 2:nen kappalainen 1719, k. 15/4 1743. Puoliso: 1) Brita Sirma ja 2) Brita Bonelia (katso s. 90).

Olaus, s.n. 1684; asui veljensä Henrik Tornbergin luona, k. naimattomana Alatorniolla 54 vuotiaana 9/3 1738.

Tytär, naimisissa erään Johannes-nimisen henkilön kanssa, Ylitorniolla. Heillä oli poika Miekel Johaninpoika Tornberg, renkinä enollaan Henrik Tornbergillä, vihitty Alatorniolla 19/11 1734 Ingrid Olavintyttären kanssa Ylitornion Turtolasta.

Thomas Hortulander eli Hattulander.

Yliopp. Upsalassa 1657. Kirjoittautui Turun yliopistoon Hattulander nimellä 1659, Upsaliae depositus. Otti osaa epäjärjestyksiin Turussa ja mainitaan vielä 21/6 1671 konsistorin pöytäkirjassa. Nimitettiin Alatornion kappalaiseksi 1671 ja Haukiputaan sasellaaniksi 1680.

Kuoli 1689.

Synt. Alatorniolla 1653. Vanhemmat: Alatornion 2:nen kappalainen, lopulta Ylitornion kirkkoherra Martinus Johannis Kempe (katso s. 85) ja Malin Filipintytär. Yliopp. Hernösandin lukiosta Upsalassa 7/11 1674. Vihittiin papiksi 1/5 1682 ja nimitettiin 3/8 1683 Tornion kaupungin ja Alatornion seurakunnan kappalaiseksi, asuen Haaparannan kylässä. Sai maaherra Klerekin määräyksestä 1683 n.s. Per Larsin patoa palkkaetunaan käyttää suorittamalla siitä verona leiviskän lohta. Kempe oli sairaaloinen henkilö.

Asui ja hallitsi loppuikänsä isänsä omistamaa 1/3 niant. Haaparannan taloa, jota myöhemmin ruvettiin kutsumaan "Krookens hemman".

Kuoli 1696 ja on haudattu Tornion kaupungin kirkon lattian alle. Kirkon alttariseinällä on mustaksi maalattu taulu valkoisin kirjaimin, jossa hänen virkaveljensä seuraavassa latinankielisessä kirjoituksessa kiittää Kempeä uutteraksi ja uskolliseksi papiksi, joka halveksi tätä maailmaa ja toivoi pääsevänsä taivaan valtakuntaan:

"Hic jacet ille strenuus

In militia Jesu miles

Dr Martinus Kempe

Ante hoc hic Tornoviae

Dei minister vigilantissimus

Natus 1533] Fidelissimus cujus vitam [denatus 1696

Dum vixit si scire cupis

haec est:

Contemtor fuit mundi

Amator patriae Coelestis

Literarum gloria rarus

Eruditionis laude clarus

Qvapropter vitam pro morte

Reqviem habet pro labore

Vive tu si potes similiter sorte tua

Viator

Nihil praecelsi et nihil immoti de te

Cogita qui mortalis es pulvis, sie tu

Etiam tandem adipiscare

Quae immortalia ac immota sunt

Sed hujus interim ossibus

Mallem precare quietem

In diem illam aquo residuus nullus est

Erexit in suavissimi Commilitaris memoria

Hoc monumentum

Ericus Brunnius

Angerm".

Puoliso: Apollonia Renmark, s. 1671, k. Torniossa 81 vuotiaana 24/5 1752, luulajan porvarin Arndt Renmarkin ja Ella Olavintyttären tytär. Meni leskenä toisiin naimisiin Tornion kauppiaan Hans Rechartin kanssa ja 1711 kolmannen kerran Tornion kauppiaalle ja neuvosmiehelle Samuel Krookille (s. 1670, k. Torniossa 29/12 1730) [87]. Perinnönjaossa 17/4 1697 joutui yllämainittu Haaparannan talo (Krookens hemman) Martinus Martini Kempen leskelle ja pojille sitä vastaan, että nämä luopuivat irtaimistosta ja suorittivat isoisänsä, Ylitornion kirkkoherran Martinus Kempen velat 701 riikintalaria. Sopimus vahvistettiin 30/3 1726, kun sitä ennen jo mielivikaiselle Hans Kempelle oli saatu kolme lainhuutoa. Apollonia Renmarkin ja Hans Kempen kuoltua syntyi pitkällinen oikeudenkäynti, joka päättyi siihen, että Apollonian pojan Mårten Rechardtin lapset saivat pitää talon [88].

Lapsia:

Laurentius, s. 1690, Alatornion kappalainen, k. naimattomana 1717 (s. 68).

Hans (Kiempe), s. 1699, ylioppilas, oli 48 vuotta mielisairaana Alatorniolla, jossa kuoli 20/8 1762 talossaan Haaparannan kylässä.

Synt. Torniossa. Näyttää käyttäneen Hernösandin lukiossa Tornberg nimeä. Ylioppilas Upsalassa 27/11 1693. Superintendentti Julius Micrander vihki hänet 1697 Alatornion kappalaiseksi. Kuoli joulukuussa 1715. Saman kuukauden aikana alkoivat uudelleen vihollisten hyökkäykset Kemistä ja tammikuussa 1716 venäläiset hyökkäsivät Kaakamanjoen länsipuolelle, ryöstäen ja hävittäen sekä polttaen Tornion kaupungin kirkkoa lukuunottamatta. Joulukuussa 1716 venäläiset uudestaan ryöstivät kaupungin, jolloin Tornaeuksen lesken ja anopin omaisuus myös hävitettiin.

Puoliso: Margareta Planting, (s. 1692, k. Torniossa 30/4 1740), jonka vanhemmat olivat Tornion kauppa- ja neuvosmies Anders Eerikinpoika Planting ja Gertrud Eerikintytär (s. 1664. k. Torniossa 11/1 1732). Leski meni Torniossa 15/12 1718 toisiin naimisiin, kruununimismies, sittemmin Tornion pormestari Petter Pippingin kanssa s. 1694, k. 1766 (s. 54).

Lapsia:

Catharina, s. 1701, asui naimattomana Torniossa, jossa kuoli 14/6 1744.

"Juli 1701 Her Jonas Tornaeus för sit barns 1/2 tijma ringning och graföpning» suoritti maksun kirkkoon.

Tammik. 1704 samoin.

Kesäk. 1707 samoin.

Synt. 1690. Vanhemmat: Alatornion kappalainen Martinus Martini Kempe (s. 1653. k. 1696) ja Apollonia Renmark (k. Torniossa 24/5 1752). Ylioppilas yhdessä veljensä kanssa Upsalassa 18/10 1709 Hernösandin lukiosta. Oli aluksi pastorinapulaisena Alatorniolla, kunnes nimitettiin l:ksi kappalaiseksi 1716, astuen virkaan 1/5 1717. Hallitsi yhdessä äitinsä ja veljensä kanssa isänsä ,entistä taloa.

Kuoli naimattomana syyskuussa 1717 Haaparannan kylässä.

Synt. Ylitorniolla 26/11 1692. Vanhemmat: maanviljelijä, Nautapuodin talon omistaja Salomon Arentinpoika Grape (s. 1662, k. 1742) ja Hietaniemen kappalaisen tytär Margareta Isakintytär Curtelia (k. 1742)[89]. Ylioppilas Upsalassa Hernösandin lukiosta 14/10 1710. Vihittiin Hernösandissa papiksi 1714 ja nimitettiin Tornion pedagogian koulumestariksi 1716. Alatornion l:nen kappalainen 1718. Oli vastaväittäjänä pappeinkokouksessa Piitimessä 1729 Nimitettiin appensa esityksestä Ylikainuun kirkkoherraksi 15/10 1729, astuen virkaan 1730. Sanotaan olleen hurskas pappismies, joka sitäpaitsi osasi täydellisesti sekä suomen- että ruotsinkielet.

Kuoli Ylikainuussa 30/5 1732.

Puoliso: 29/3 1715 Sofia Halsia, s. 30/11 1691, joka leskenä meni Piitimessä 29/12 1741 uusiin naimisiin Tornion kauppiaan Anders Henrikinpoika Hellantin kanssa (s. Torniossa 1687, k. siellä 23/7 1746) hänen toisessa aviossaan [90]. Sofia Halsian vanhemmat olivat: Ylikainuun kirkkoherra Olof Halsius (s. 1663, k. 15/12 1729) ja hänen I:n vaimonsa Kristina Stål (s. luutnantintyttärenä Pohjanmaalla, k. lapsivuoteeseen Ylikainuussa 26/11 1697).

Lapsia:

Anna Margareta, s. Torniossa 1/2 1717, k. Lövångerissa, Ruotsissa, 16/7 1800. Puoliso: 1) Torniossa 6/12 1737 Tornion kauppias Henrik Samuelinpoika Törner [91], ja 2) 1745 Tornion kauppias Christopher Zebulon, s. Oulussa 1711, k. Torniossa 66 vuotiaana 27/10 1777, jonka vanhemmat olivat kauppias Johan Zebulon (k. Oulussa 68 vuotiaana 16/2 1748) ja Susanna Remahl (k. Oulussa vanhuuttaan 76 vuotiaana 1/5 1753).

Salomon, s. Alatorniolla 24/4 1718, k. siellä 16/3 1765 Alatornion 2:sena kappalaisena (s. 91).

Olof, s. Alatorniolla 2/7 1719, k. Hietaniemen kappalaisena /6 1754. Puoliso: /2 1752 Margareta Wegelia, s. 8/7 1732, k. Oulussa 18/6 1805, jonka vanhemmat olivat Sodankylän ensimmäinen kirkkoherra ja Kemin Lapin kontrahtirovasti Henrik Wegelius (s. Luhtaselan tilalla Ilmajoella 6/4 1707, k. Mikkelissä sikäläisenä kirkkoherrana 24/7 1780) ja Maria Fellman (s. Kemijärvellä 3/3 1709, k. Vähänkyrön pappilassa 20/6 1788). Leski Margareta Grape meni toisen kerran naimisiin Tornion kauppiaan Nils Hedmanin kanssa (s. 1724, k. Torniossa keuhkotautiin 8/5 1782). Olof ja Margareta Grapen avioliitto oli lapseton.

Isak, s. Alatorniolla 15/11 1720, Alatornion I:nen kappalainen, k. Ylitornion kirkkoherrana 22/7 1783. Puoliso: Margareta Fjellström (s. 1726, k. 11/4 1807, katso s. 72-73).

Johannes, s. Alatorniolla 18/3 1722, k. lapsena.

Jacob, s. Alatorniolla 10/4 1724.

Kristina, s. Alatorniolla 3/6 1725, k. Karungissa 18/5 175 1. Puoliso: 10/4 1750 Karungin kappalainen Kristian Antman [92], (s. Alatornion Yliraumon kylässä 22/3 1723, k. Karungissa 1l/4 1773) hänen ensimmäisessä avioliitossaan. Oli 1758 ehdolla Alatornion kappalaiseksi. Antman vihittiin toiseen avioliittoon Alatorniolla Hellälässä 2/6 1751 (1752?) Kristina Björkmanin kanssa, jonka vanhemmat olivat Könkään ruukin isännöitsijä Erasmus Kaarlenpoika Björkman ja Anna Yrjänäntytär Calandra [93].

Arendt, s. Alatornion Papinmäellä 25/11 1726, k. siellä 30/12 s.v.

Sofia, s. Alatorniolla 15/1 1728, k. siellä 1/2 s.v.

Abraham, s. Alatornion Papinmäellä 25/2 1729, k. siellä 19/6 s.v.

Henrik, s. Ylikainuussa 14/9 1731, haud. 23/4 1734.

Synt. 1699. Vanhemmat: Ylitornion kirkkoherra Ericus Olai Brunnius (s. 1/10 1660, k. 16/1 1741) ja Barbara Björn (s. 16/8 1677, k. 25/3 1738). Ylioppilas Upsalassa Hernösandin lukiosta 13/1 1720. Pääsi isänsä apulaiseksi 1725. Tämä ilmoittaa kirjeessä 20/11 1729, että Tornion kaupunki- ja maaseurakunta olivat valinneet ja pyytäneet hänen poikaansa Olof Brunniusta kappalaisekseen pastori Grapen jälkeen. Hernösandin konsistori nimitti Olaus Brunniuksen virkaan 10/12 1729. Kun ranskalainen astemittausretkikunta Maupertuis'en johdolla oleskeli talven 1736-37 Torniossa, joutui se usein kanssakäymisiin B:n kanssa, jonka Outhier sanoo miellyttäväksi henkilöksi ja henkeväksi mieheksi. Oli "kiitettävä mies". Hän oli vuokrannut virkatalonsa Vuonossa v:sta 1732 lähtien eräälle Jonas Antinpoika Wikille, jonka tuli m.m. rakentaa sellaiset rakennukset, jotka vastasivat 114 mant. talonpoikaistaloa. Tulo- ja lähtökatselmuksessa 13-14/8 1761 velvoitettiin kuolinpesä suorittamaan 202 riikintal. 10 1/2 killinkiä puuttuvista rakennuksista [94].

Kuoli pitkällisen taudin murtamana pappilassaan Vuonon kylässä 58 vuotiaana 19/8 1757.

Puoliso: Luulajassa 9/3 1731 Margareta Kråka, s. 1711, k. Torniossa "af stygnfeber" 28/3 1782, Luulajan kauppiaan ja raatimiehen Eric Kråkan ja N. Turdinin tytär. Sairauden ja vähävaraisuuden vuoksi K.M. myönsi leskelle 2 armovuotta.

Lapsia:

Eric, s. 18/9 1733, k. Torniossa 18/2 1734.

Olaus, s. Torniossa 6/11 1734, ylioppilas Upsalassa 1752, varakomissioonimaanmittari, myöhemmin kauppa- ja raatimies Piitimessa, valtiopäivämies ja v:sta 1782 Piitimen pormestari, kuoli siellä 1786. Puoliso: Anna Sterner.

Johannes, s. 23/12 1735, k. Torniossa 11/3 1736.

Carolus, s. Torniossa 15/5 1738, Jukkasjärven koulumestari, lopulta Alatornion kappalainen, k. 7/4 1772. Puoliso: Anna Catharina Laestadia (s. 75).

Barbro, s. Torniossa 19/9 1739, k. Skellefteåssa 14/9 1814. Puoliso: 1) Torniossa 4/8 1767 notaari, myöhemmin postimestari ja Tornion varapormestari Abraham Burström (s. 1726, k. Torniossa keuhkotautiin 2/7 1776), 2) Torniossa 14/3 1784 Länsipohjan rykmentin pataljoonansaarnaaja, lopulta Skellefteån kappalainen Eric Haqvini Mellin (s. 28/8 1738, k. Skellefteåssa 3/5 1811).

Abraham, s. Torniossa 17/9 1745, kauppias ja raatimies siellä varapormestarin arvonimellä, k. Torniossa halvaukseen 12/5 1797. Puoliso: Torniossa 3/1 1775 Margareta Christina Enberg (s. Torniossa 17/8 1758, k. siellä keuhkotautiin 7/2 1805), Tornion porvarin Johan Pietarinpoika Enbergin ja Kerstin Katarina Tolpon tytär.

Heidän tyttärensä Greta Katarina Brunnia (s. 10/6 1777, k. Torniossa keuhkotautiin 5/10 1807), vihittiin Torniossa 24/10 1802 kauppakirjanpitäjä, sittemmin Tornion kaupunginvouti Fredrik Gosselmanille.

Synt.Alatorniolla 15/11 1720. Vanhemmat:Alatornionkappalainen, myöhemmin Ylikainuun kirkkoherra Isaac Grape (s. Ylitorniolla 26/11 1692, k. Ylikainuussa 30/5 1732) ja Sophia Halsia (s. 68). Ylioppilas Upsalassa Hernösandin lukiosta yhdessä kahden veljensä kanssa 25/9 1734. Vihittiin papiksi 1744. Määrättiin pastorinapulaiseksi Jukkasjärvelle sekä 1746 lähetyssaarnaajaksi sinne, jonka lisäksi hän vielä 1752 sai määräyksen toimia koulumestarina Jukkasjärvellä. Nimitettiin Alatornion kappalaiseksi 6/11 1760. Asianomaisella luvalla hän sai 3/4 peninkulman päässä kirkolta Vuonon kylässä olevan kappalaisenvirkatalonsa sijasta asuttavakseen Haaparannan kylässä paremman puustellin, joka oli hänen veljellään Salomon Grapella, mutta jota tämä ei käyttänyt. Sai siirron Ylitornion kirkkoherraksi 23/3 1763 ja muutti sinne heti sen jälkeen. Ylitorniolla sai 1772 alkunsa uskonnollinen liike, joka jossain määrin muistutti laestadiolaisuutta. Herännäisyyden ensi vuosina se ei herättänyt suurempaa huomiota. Kun Pajalan kappalainen Anders Wikman kuitenkin koetti vastustaa emäseurakunnan papiston yrityksiä aikaansaada suuremmilla paikkakunnilla väestön keskuudessa kotihartauskokouksia sunnuntaisin, joissa luettiin postillaa, rukoiltiin ja laulettiin, ilmoitti kirkkoherra Grape kontrahtirovasti Brunniukselle kirjeessä 30/3 1774 Wikmanin suhtautumisesta, erittäinkin, kun hän oli kieltänyt kansaa 20 hopeatalarin sakon uhalla menemästä näihin kokouksiin. Wikman puolestaan joitakin viikkoja myöhemmin kanteli rovastille, että kansa oli ruvennut pitämään pahaa meteliä kirkossa jumalanpalveluksen aikana, ja siten estänyt häntä virantoimituksesta [95]. Seurauksena oli Ylitornion käräjillä pitkä ja aikoinaan suurta huomiota herättänyt uskontorikosjuttu Grapea ja hänen apulaistaan Nils Viklundia vastaan (katso s. 96). juttuun määrätty virallinen syyttäjä toimitusnimismies Anders Ottonius, Luulajasta, vaati osittain Grapelle ja Viklundille yhteisesti, osittain kummallekin erikseen edesvastausta yhteensä yhdeksästä väitetystä rikkomuksesta. Ensimmäinen ja tärkein kohta haasteessa oli seuraava: "För det H:r Kyrkoherden Is: Grape och adjunkten Nils Viklund med ord och gerningar gemensamt i kyrkan under gudstjänsten och annorstädes underhulpit, hört, berömt och gillat de därstädes varande enthusiaster och talande, såsom de, hvilka skulle vara af Gud sände, och hvarigenom svärmeriet i församlingen ökats". Vielä Grapea m.m. yksityisesti syytettiin siitä, että hän oli määrännyt jokaisen kuulioista 16 hopeatal. sakon uhalla kokoontumaan kyliin sunnuntaisin rukouksia pitämään. Kihlakunnanoikeus 21/12 1776 julistamallaan päätöksellä tuomitsi Grapen puolen vuoden palkkaa vastaavaan sakkoon, luettuna vuosipalkka 1,000 hopeatalariksi. Päätös tässäkin osassa herätti yleistä pahennusta. Ilmiantaja Wikman, jota myöskin eri haasteen perusteella syytettiin juoppoudesta, kiroilemisesta, tappelusta y.m., tuomittiin 1777 kolmeksi vuodeksi virantoimituksesta pidätettäväksi ja pantiin 1780 kokonaan viralta [96].

Kuoli Ylitorniolla 22/7 1783.

Julkaissut: suomennoksena Mag. Joh. Qvirsfeldin Taiwaallinen Yrttitarhan Seura (Tukholma 1779), joka ilmestyi useampana painoksena.

Puoliso: /2 1750 Margareta Fjellström, s. Lyksälässä 1727, k. Alatornion Mattilan kylässä 80 vuotiaana 11/4 1807, Lyksälän kirkkoherran, tunnetun lappalaislähetyssaarnaajan Per Fjellströmin (s. 2/3 1697, k. 30/6 1764) ja Margareta Burmanin (k. 315 1733) tytär, siis Johannes Jonae Tornaeuksen tyttärentytär. Sai kaksinkertaiset armovuodet.

Lapsia:

Per, s. Jukkasjärvellä 9/1 1752, kappalaisen apulaisena Alatorniolla 1774-75, jolloin määrättiin koulunopettajaksi Jukkasjärvelle, lopulta kirkkoherra siellä, k. Jukkasjärvellä 7/12 1810. Puoliso: Anna Margareta Hackzell, s. 1749, k. Jukkasjärvellä 22/4 1795, Luulajan, sittemmin Tornion kihlakunnan kruununvoudin Anders Martinpoika Hackzellin (s. 1705, k. Torniossa 13/2 1757) ja Anna Katarina Plantinin (k. Ylitorniolla 19/5 1807) tytär. Heidän lapsiaan oli m.m. fil. tohtori Isak Grape, Piitimen kirkkoherra, (s. Jukkasjärvellä 4/4 1779, k. Piitimessä 3/6 1855), Zachris Grape, Ylikainuun kirkkoherra (s. 5/11 1785, k. Ylikainuussa 19/2 1847), Katarina Grape (s. Jukkasjärvellä 17/12 1781, k. Turtolassa 8/9 1853), jonka puoliso oli Tornion kihlakunnan henkikirjuri kihlakunnantuomarin arvonimellä Nils Ekström (s. Nyttstassa Färnebon pitäjässä Ruotsissa 27/1 1785, k. Torniossa 29/10 1870), Ulrika Sofia Grape (s. 22/5 1784), joka meni Alatorniolla 4/8 1812 naimisiin pataljoonansaarnaajan, lopulta Alatornion kappalaisen Anders Forssellin (s. 5/11 1780, k. Alatorniolla 31/5 1819) kanssa.

Isak, s. 23/12 1752, k. 28/3 1753.

Sofia, s. 1754, k. s.v.

Erik, s. 4/4 1755, Pajalan kappalainen, sittemmin Enontekiön ja vihdoin Alakainuun kirkkoherra, huomattava henkilö [97], k. 26/11 1808. Puoliso: Pajalassa 15/2 1787 Elisabet Margareta Turdfjaell, s. Jukkasjärvellä 1769, k. poikansa luona Gävlessä 29/5 1851, Alatornion kappalaisen Jacob Turdfjaellin ja Kristina Grapen tytär. Heidän lapsistaan mainittakoon: Johan Jakob Grape, Hietaniemen kappalainen, (s. Enontekiössä 22/9 1792, k. naimattomana Hietaniemessä 13/3 1823) sekä vanhin tytär Margareta Kristina (s. 1788, hukkui Kaaresuvannossa Markkinasuvantoon 20/10 1797 yrittäessään pelastaa enoaan [98].

Anna Margareta, s. 1756, k. 1785. Puoliso: Ylitornion pitäjänkirjuri, varanimismies Zacharias Hackzell, s. 1/3 1751, k. Torniossa halvaukseen 20/8 1804, hänen ensimmäisessä aviossaan. Hackzell meni Torniossa 18/1 1787 toisiin naimisiin Agatha Pippingin kanssa (s. Torniossa 19/4 1766, k. 1823), Tornion pormestarin Petter Pippingin ja hänen toisen vaimonsa Margareta Kristina Fougtin tytär (s. 54).

Catharina, s. 1757, k. 1823. Puoliso: Länsipohjan neljännen kihlakunnan henkikirjuri Isak Curtelius (k. Alatorniolla kuumeeseen 49 vuotiaana 22/1 1808).

Eva Christina, s. 1759, k. Könkään tehtaalla keuhkotautiin /11 1798. Puoliso: 1785 Pajalan kappalainen Henrik Tornberg (s. Ylitorniolla 3/10 1756, k. Pajalassa 24/11 1823), joka leskenä meni uusiin naimisiin Torniossa 1/5 1800 leskirouva Anna Maria Akermanin kanssa, s. 1762, Tornion tulli-inspehtorin Carl Johan Humblen (k. Torniossa halvaukseen 36 vuotiaana 9/5 1795) leski.

Isak, s. 21/7 1764, maanmittari, lopulta Tornion Lapin kruununvouti Ruotsissa, k. Ruotsin Ylitorniolla 5/10 1836. Puoliso: Brita Katarina Juhanintytär, s. 1759, k. 1832. Heidän lapsiaan olivat m.m. Brita Katarina Grape (s. 4/5 1795, k. Ruotsin Ylitorniolla 19/12 1876), joka 8/2 1820 meni naimisiin komissionimaanmittarin, lopulta ruotsinpuoleisen Tornion kihlakunnan kruununvoudin ja Ylitornion urkurin Hans Vilhelm Hackzellin kanssa (s. 8/2 1789, k. Ruotsin Ylitorniolla 7/5 1870).

Ulrika, s. 19/5 1766, k. 26/5 1845. Puoliso: Ruotsin Tornion kihlakunnan kruuntinvouti Jonas Westberg.

Johan Arendt, s. 1768, varamaanmittari, sittemmin katekeetta ja uudisasukas Enontekiössä, jossa omisti Maunun talon Könkämäjoen rannalla, k. 1812; oli naimisissa, mutta vaimon nimeä ei ole saatu selville.

Magdalena, s. Torniossa 18/6 1774, k. naimattomana Haaparannassa 29/1 1849. Hänelle syntyi Alatorniolla 20/4 1808 tytär Katarina Ulrika, joka 1857 meni naimisiin Haaparannassa maalari Elias Svanbergin kanssa.

Synt. Torniossa 15/5 1738. Vanhemmat: Alatornion kappalainen Olaus Erici Brunnius (k. 19/8 1757) ja Margareta Kråka (k. 28/3 1782), (s. 70). Ylioppilas Upsalassa Hernösandin lukiosta 1752. Isänsä pyysi hänet apulaisekseen, minkä jälkeen B. vihittiin papiksi Hernösandissa kesäk. 1757. Määrättiin 1762 koulumestariksi Jukkasjärvelle. Sai valtakirjan Alatornion 1:sen kappalaisvirkaan 14/9 1763. Vanhastaan oli vanhempi kappalainen asunut paremmassa ja mukavammassa virkatalossa Haaparannan kylässä ja nuorempi Vuonossa. B. sai pyynnöstään Salomon Grapen armovuoden päätyttyä toukok. 1767 muuttaa Haaparannan virkataloon. Hänet mainitaan oikeudentuntoiseksi henkilöksi, joka nautti seurakuntalaistensa täyttä luottamusta. Sai myöskin konsistorilta kiittävän arvosanan hyvänä pappismiehena.

Kuoli Torniossa "af gikt och rötfeber" 7/4 1772. jätti perheensä köyhyyteen, johon palkan vähyys ja kalliit muuttokustannukset Lappiin ja sieltä takaisin olivat syynä.

Puoliso: 1764 Anna Katarina Laestadia, s. 20/10 1738, Arjeplogin kirkkoherran Johan Laestadiuksen (s. 1700, k. 13/9 1755) ja Katarina Graanin (s. 1719, k. 2/4 1796) tytär, joka leskenä vihittiin Torniossa 11/4 1779 Karungin kappalaiselle, sittemmin Karl Gustavin seurakunnan kirkkoherralle David Niklas Cneiffille, s. kauppiaanpoikana [99] Torniossa 17/1 1755, k. Karl Gustavin pitäjässä, Ruotsissa 23/12 1815. Cneiff meni leskenä uusiin naimisiin Torniossa 21/1 1805 Gertrud Hjelmdahlin kanssa (s. Torniossa 7/4 1785), värjäri Carl Hjelmdahlin ja Margareta Elisabet Mattleinin tytär.

Carl Brunniuksen lapset:

Olaus, s. Torniossa 23/12 1763, hätäkastettu, k. s.p.

Johannes, s. Torniossa 26/1 1765, ensin Itäintian kauppakomppanian laivasaarnaaja, vihdoin Skällvikin seurakunnan Ruotsissa kirkkoherra ja rovasti, k. 1828.

Carl, s. Torniossa 26/2 1768.

Eric, s. Torniossa 10/9 1770, Ylikainuun kappalainen 1805, k. /9 1815 matkalla Haaparannasta kotiinsa. Puoliso: Eva Henrikintytär, s. Brännassa 1794 Ylikainuun pitäjää.

Sitäpaitsi kolme pienenä kuollutta lasta.

Synt. Bollnäsin Säverstan kylässä, Ruotsin Hälsinglannissa, 16/6 1736. Vanhemmat: vääpeli, lopulta Länsipohjan rykmentin kapteeni Jacob Turdfjaell (k. Alatorniolla vanhuuttaan 90 vuotiaana 9/9 1785) ja Elisabet Phragmenia. Ylioppilas Upsalassa 1752. Vihittiin papiksi 3/8 1760 ja määrättiin heti sen jälkeen apulaispapiksi Ylitornioon. Alatornion varakappalainen 1762; Jukkasjärven koulumestari helmik. 1764, josta 10/5 1775 siirtyi Alatornion l:ksi kappalaiseksi. Suoritti pastoraalitutkinnon 19/2 1784 ja nimitettiin Ylitornion kirkkoherraksi lokak. s.v.

Ei ehtinyt muuttaa uuteen toimeensa ennenkuin kuoli virkatalossaan Haaparannan kylässä "av flussfeber" 10/11 1785. Konsistorin antaman arvolauseen mukaan T. oli ahkera, uuttera ja esikuvallinen pappismies.

Julkaissut: "Utdrag af Juckasjerfvi kyrkoböcker och folktabeller för 50 år ifrån 1725 till och med 1774 (Vetenskaps Akademiens handlingar 1779). Suomentanut 1778 Freseniuksen hartauskirjan, jonka konsistorin pyynnöstä rovasti Eric Brunnius sensuroi. Se selitettiin paremmaksi kuin 1769 ilmestynyt suomennos.

Puoliso: 1) Jukkasjärvellä 19/2 1764 Elisabet Junelia, s. 1739, k. lapsettomana 13/3 1766, Koutokeinon Tornion Lapissa, lopulta Oulun kirkkoherran Johannes Johannis Juneliuksen (s. Juntilan talossa Kemissä 1694, k. Oulussa 1756) ja Brita Tornbergin tytär. 2) Torniossa 15/12 1768 Christina Grape s. 11/11 1748 Alatornion 2:n kappalaisen Salomon Grapen ja Christina Wegelian tytär (katso s. 92).

Lapsia jälkimmäisestä avioliitosta:

Elisabet Margareta, s. Jukkasjärvellä 1769, k. poikansa luona Gävlessä 29/5 1851. Puoliso: Pajalassa 15/2 1787 Pajalan kappalainen, vihdoin Alakainuun kirkkoherra ja huomattava entomoloogi Erik Grape, s. 4/4 1755, k..26/11 1808 (katso s. 74).

Jacob, s. Jukkasjärvellä 30/5 1771, ylioppilas Upsalassa 1787, sai tapaturmalaukauksesta surmansa 1789.

Christina Sofia, s. Jukkasjärvellä 1772, k. 27/3 1817. Puoliso: Torniossa 30/3 1807 Jukkasjärven koulumestari, lopulta Lyksälän kirkkoherra, rovasti Pehr Palmgren, (s. Yliluulajassa 19/10 1759, k. Lyksälässä, Ruotsin Lapissa, 8/11 1836), hänen toisessa avioliitossaan. Palmgren oli nim. ensi kerran Ylitorniolla ollessaan mennyt Torniossa 18/8 1801 naimisiin kirjanpitäjän, sittemmin Tornion kaupunginvoudin Nils Fougtin (s. Torniossa 5/8 1766, k. Torniossa keuhkotautiin 25/9 1799) lesken Ulrika Enbergin kanssa (s. Torniossa 28/6 1768, k. siellä 1805), jonka vanhemmat olivat kauppias Johan Enberg ja Kristina Katarina Tolpo (katso. s. 54).

Salomon, s. Torniossa 15/6 1774, valtakunnanpankin komisari Tukholmassa, "Par Bricole" seuran riemukomentaja ja aikoinaan tunnettu pahvitöistään, k. Tukholmassa 15/7 1855. Puoliso: Johanna Dorothea Wallander, k. 60 vuotiaana Tukholmassa 12/10 1845.

Johannes, s. Torniossa 14/2 1776, k. siellä 19/5 1777.

Johan Henrik, s. Torniossa 27/9 1777, k. siellä 14/2 1779.

Carl Jonas, s. Torniossa 24/3 1780. Kävi Tornion koulun, josta pääsi ylioppilaaksi Upsalaan 1797, k. Gävlessä 19/9 1822.

Isak, s. Torniossa 3/6 1781, kauppias ja raatimies Gävlessä.

Eric, s. Alatorniolla 26/8 1782.

Petter, s. Alatorniolla 29/8 1784 kaks., kauppapalvelija.

Abraham, s. 29/8 1784 kaks., k. Alatorniolla 14/3 1786.

Eva Barbro, s. Alatorniolla 12/3 1786. Puoliso: Torniossa 7/12 1817 hansikastehtailija, sittemmin kauppias ja raatimies Torniossa Anders Gustaf Lindberg, s. Torniossa 13/11 1791, k. siellä 15/10 1855. Heidän poikansa oli varatuomari Gustaf Lindberg (s. Torniossa 17/10 1819, k. siellä naimattomana 4/3 1853).

Synt. Jukkasjärvellä 22/12 1753. Vanhemmat: Jukkasjärven kirkkoherra, maisteri Lars Engelmark (s. 1715. k. Jukkasjärvellä verensyöksyyn 16/4 1760) ja Margareta Vendela Theet (k. 1762). Ylioppilas Upsalassa 1773 Hernösandin lukiosta. Sai jumaluusopilliselta tiedekunnalta "Lapin stipendin". Vihittiin Hernösandissa papiksi 24/10 1777. Määrättiin 31/1 1778 rovasti Eric Brunniuksen apulaiseksi Alatornioon, ollen hän samalla Länsipohjan rykmentin ylim.pataljoonansaarnaajana. Armovuodensaarnaaja Alatorniolla 1784, kunnes 25/5 1785 nimitettiin saman seurakunnan l:ksi kappalaiseksi. Haminan rauhan jälkeen, kun Alatornion seurakunta jaettiin, valitsi Engelmark Ruotsin puoleisen osan, jossa hänen virkatalonsakin oli.

Kuoli Johannesbergin talossa Ruotsin Vojakkalan kylässä 23/10 1814.

Puoliso: Torniossa 17/8 1786 Eva Elisabet Turdfjaell, s. 1771 k. Tukholmassa 87 vuotiaana 26/4 1854, majuri Johan Turdfjaellin ja Eva Brunniuksen tytär (katso s. 57).

Lapsia:

Eva Margareta, s. Alatorniolla 13/6 1787. Puoliso: Johannesbergin talossa Alatorniolla 7/12 1815 Tornion apteekkari ja raatimies Gustaf Pipón [100], s. Oulussa 1779, k. Torniossa vanhuuttaan 11/12 1849. Heidän poikansa oli m.m. Johan Pipón s. Torniossa 22/11 1822, fil. maisteri Upsalassa 16/6 1843, Haaparannan koulun opettaja, rehtori 1872, otti eron eläkkeellä, k. Haaparannassa 25/3 1895. Puoliso: Gävlessä 7/8 1849 Anna Charlotta Strandberg, s Gävlessä 7/8 1825, k. Haaparannassa 14/1 1880, Gävleborgin läänin lääninkamreeri Johan Gustaf Strandbergin ja Anna Magdalena Schmidtin tytär.

Johan Fredrik, s. Alatorniolla 12/1 1790.

Brita Sofia. Puoliso: kruununnimismies Johan Petter Curtelius.

Barbro Sofia, s. Alatorniolla 4 /2 1793.

Erik Daniel, s. Alatorniolla 1/10 1802; kauppias Oulussa. Puoliso: siellä 1/12 1832 Sara Greta Ulenius.

II:SET KAPPALAISET.

Georgius (myös Jöran ja Grels) Henrici.

Syntyisin suomalainen. Allekirjoitti Tornion sasellaanina Upsalan kokouksen päätöksen 1593. Asui 1596 Särkilahdessa eli Ylitorniolla ja kutsuu itseään "församblingens ringa tienare i O.Tornö". Marrask. 1600 Tornion kirkkoherra Martinus Carelius pyysi Upsalni tuomiokapitulin välityksellä, että "Hänen ruhtinaallinen armonsa suvaitsisi lähettää jonkun pappismiehen Lappiin sekä että kapituli siinä suhteessa ehdottaisi Tornion sasellaanin D:m Georgium'in, koska hän on tottunut siellä olemaan ja on siihen suostuvainen". Vaihtoehtoisesti hänelle pyydettiin "literas intercessorias ad Capitulum Aboense at the försörja honom efter han hafwer länge tjent och eljest intet kan brukas uti någon Svensk försambling efter han intet kan målet" [101]. Kaarle herttua antoi 25/10 1602 avonaisen kirjeen Grels Henricille saarnamieheksi ja sielunpaimeneksi lappalaisille Tornion ja Kemin Lapeissa sekä myönsi hänelle samalla kertaa palkaksi paitsi viljaa myöskin joka 50:n poron ja joka 50:n leiviskän kalaa vuodessa. Kun Ylitornio erotettiin samoihin aikoihin eri seurakunnaksi ja sai oman kirkkoherran, annettiin Georgiukselle vahvistuskirja saarnavirkaan 20/10 1606. Seuraavana kesänä hän perheineen muutti Koutokeinoon (Enontekiöön) rakennuttamaan pappilaa ja pitämään huolta siitä, että uusi kirkko kunnollisesti saatiin pystyyn. Hirsiä oli silloin jo hankittu kirkkorakennusta varten [102]. Näyttää siltä kuin Georgius ainakin jonkun aikaa olisi asunut Ylitorniolla. Veronkannossa 1610 hän oli mennyt tunturiseudulle, joten häntä ei tavattu. Perin köyhänä hänelle senvuoksi jätettiin kirkkomajaan 12 tynnyriä viljaa. Lappalaisten kantelun johdosta tämä pappismies menetti 1614 virkansa Tornion Lapissa, mutta sai vielä pari vuotta pitää toimensa Kemin Lapissa. Kirjelmällä 12/9 1616 Kustaa II Aadolf ilmoittaa että, koska Georgius Henrici, joka ennen on ollut Tornion Lapin kirkkoherra, on niin vanha ja raihnas, ettei enää pysty pitämään jumalanpalvelusta, hänelle loppuijäkseen kruununjyvistä oli annettava 24 tynnyriä vuosittain [103]. Omisti latinalaisen brevivariumin (käsikirjan), painettu Nürnbergissä 1485 [104]. Alatornion rovasti Johannes Jonae Tornaeus mainitsee lapinkertomuksessaan haudanneensa Rounalan seudussa vanhan lappalaispapin D:n Georgiuksen, joka kuolinvuoteellaan oli halunnut tulla haudatuksi rakkaitten lappalaistensa joukkoon, "vahvistaakseen heidän uskoaan kuolleitten ylösnousemisesta ja että he yhdessä hänen kanssaan tulisivat ylösnousemaan viimeisellä tuomiolla, josta hän heille niin usein oli saarnannut".

Nimitettiin 2:ksi kappalaiseksi 1596 oltuaan Lohjan kappalaisena 13 vuotta ja sotapappina 8 vuotta. Kutsuu itseään eräässä asiakirjassa "församblingens ringe tienare i Tornö". Eräässä B y g d é nin mainitsemassa tutkintopöytäkirjassa 19/9 1599 [105] lausutaan: "D:n Simon Sacellanus vti Torne vill tränga sig in uti Torne prästgäll, han hade trädt in uti prästgården, uppburit smör- och fisktionden, och ville begifva sig till vår Nådige furste om konfirmation spreto et posthabito Capitulo. Citerad inför Capitlet 26 sept. tillfrågades Dn Simon, olim sacellanus uti Torne, var han varit ordinerad?" Vastaus: Turussa ja että Turun piispa lähetti kirkkoherra Eskilin pyynnöstä hänet Tornioon apulaiseksi. Lupasi tehdä tilin kantamistaan kymmenyksistä. Hän havaittiin opinkappaleissaan ja tiedoissaan heikoksi. Kysyttiin halusiko hän lähteä hiippakunnasta tai ruveta papiksi Vuoreijaan (Varangeriin). Päätökseksi tuli: koska Kaarle herttua halusi saarnaajia Lappiin ja tämä mies jonkun verran osasi lapinkieltä, hän sai luvan matkustaa Tukholmaan hoitamaan asioitaan ja jäämään sinne, kunnes Hänen ruhtinaallinen armonsa palaisi Suomesta ja hänet voitaisiin lähettää pastoriksi Lappiin. "Dhetta blef honom allvarligen befaladt, ändock hann treskades myckit der emoot, och föregaf mongehanda, som inthett myckit hade opå sigh". Oltuaan Tornion kappalaisena 7 vuotta hänet nimitettiin Kemin kirkkoherraksi.

Kuoli äkkiä Kemin kirkon saarnatuolissa, josta kuulijat kantoivat ruumiin ruumishuoneeseen. Tämä lienee tapahtunut 1609, sillä hän oli elossa vielä 6/3 s.v.

Puoliso: Anna Henrikintytär. Heillä oli tytär Helena, s. 1581, jonka aviomiehet olivat: 1) Kemin kirkkoherra Nicolaus Mathiae Rungius eli Ryngen, k. Kemissä 1629; hänen balsamoitu ruumiinsa on vieläkin nähtävänä Kemin vanhan kirkon laattian alla, ja 2) Uudenkaarlepyyn kirkkoherra Johannes Jacobi Nycarlus, s. 2/6 1589, k. /3 1636.

Uusmaalainen. Oli Alatornion kappalaisena 1604-14. Näyttää aika ajoin asuneen Särkilahdessa (Ylitorniolla). Kun Daniel Hjort 28/4 1606 selostuksessaan Kaarle IX:lle esittää ylitorniolaisten toivomuksen päästä eroon Alatorniosta ja saada oman kirkkoherran, koska he liian harvoin vuodessa saivat kuulla Jumalan sanaa ja monet kuolivat ilman synninpäästöä ennenkuin pappi voi tulla heidän luokseen, pyysivät he samalla virkaan nimitettäväksi "herra Marcuksen", "som tillförene på några år varit capellan och napt bekommit maaten off her Cnuth myckit mindre annor lhönn". Kuningas suostui ensimmäiseen kohtaan, mutta nimitti virkaan entisen sotapapin Henricus Michaelis Careliuksen. Kuitenkin oli Marcus Thomae ajoittain hänellä apuna Ylitorniolla, sillä komisaarit Daniel Hjort y.m. kirjoittavat 1607 kuninkaalle asiasta m.m. "Om H.K.M:t teckes låthe Capellanen Her Marchus bliue der qwarr, som der nu ähr och en tidlong tiensten uppehollit hafuer både för och seden Her Henrich der heden förordnett wart, effter Her Henrich ähr mycket swag i halsen och munnen, så at munnen är bortrutin [106] innen til och halfue leppen bortfallin, får och derföre inthet skickeligit mål framföre". Nimitettiin 1614 Ylitornion kirkkoherraksi. Siinä ominaisuudessa hän on v. 1615 lyhennysluetteloon, johon seurakunnan viinijyvät on merkitty 31/2 tynnyriksi, lisännyt merkinnän: "Jumala antakoon, että korkealta esivallalta saisimme enemmän viinijyviä, joita niin tärkeään tarvitsisimme".

Kuoli luultavasti v. 1621, jolloin Alatornion kirkkoherra on allekirjoittanut seurakunnan karjaluettelon.

Simon Olai Myliander eli Mylander.

Oli Alatorniolla kappalaisena 1626-35. Mainitaan Pottan (Putaan) kylän myllytulliluettelossa v. 1635, mutta lienee kuollut samoihin aikoihin. Haudattiin Alatornion kirkkoon. Brunnius [107] kertoo, että Simon Olain ruumis löydettiin 1713 eli yli 90 vuotta kuolemansa jälkeen aivan lahoamattomana haudassaan Alatornion kirkon laattian alla, mutta oli niin keveä, että ruumiin voi yhdellä sormella sieltä nostaa. Rovasti Forbus haudatti sen uudelleen kirkkomaahan, jossa hautoja ei luotu umpeen, vaan peitettiin ainoastaan laudoilla.

Puoliso: Margareta Knutintytär Carelia, Alatornion kirkkoherran Canutus Martini Careliuksen tytär, joka leskenä meni uusiin naimisiin miehensä seuraajan, Tornion pedagogianopettajan ja Alatornion kappalaisen Andreas Esseviuksen kanssa (s. 83).

Poika: Samuel Simonis Myliander eli Mylenius, s. 1610, ylioppilas Upsalassa 8/2 1631, Ylitornion kappalainen 10/12 1638. Hänen valvontansa alla oli myöskin Kemin Lappi, jonne hän määräaikoina vuosittain matkusti, k.n. 1645. Puoliso: Brita Amundintytär Tulkilasta (k. 1685), joka leskenä meni uusiin naimisiin Hietaniemen kappalaisen Isaacus Clementis Curteliuksen (k.n. 1670) kanssa.

Syntyisin Pohjanmaalta, luultavasti Ähtävästä, jonka nimestä (Esse) sukunimi on johdettu. Ylioppilas Upsalassa marrask. 1626 [108]. Vihittiin Turussa papiksi. Kristiina kuningatar kirjoittaa 27/8 1636 piispa Rothoviukselle Turussa, että herra Andreas Essevius, joka pitemmän ajan oli ollut sotapappina ja saanut paljon kovaa kokea, nyt haluaisi saada linnansaarnaajantoimen Turussa. Kuningatar pyytää piispaa auttamaan Esseviusta mainittuun tai johonkin muuhun virkaan [109]. Upsalan tuomiokapitulin pöytäkirjassa 22/2 1673 [110] mainitaan Alatornion kirkkoherran Martinus Vargiuksen pyytäneen Turun piispalta suomen- ja ruotsinkielen taitoisen pappismiehen opettamaan nuorisoa ja Tornion kaupungissa saarnaamaan syksyisin ja keväisin kelirikon aikana, kun papeilla oli vaikea päästä joen yli. Samalla piispa ilmoittaa toimittaneensa sinne nuoren, Andreas Andreae nimisen papin, johon seurakunta oli tyytyväinen. Vargius pyysi Esseviukselle vahvistuskirjaa tuohon toimeen. Upsalan tuomiokapituli suostuikin siihen, että E. saisi jäädä Tornioon niin kauvaksi kuin hän tyytyisi virkaa hoitamaan ja seurakunta suostuisi häntä pitämään, mutta kun hän aikoi pyrkiä parempaan virkaan, olisi hänen se haettava Turun hiippakunnassa. Maaherra Stellan Mörner määräsi Esseviuksen saarnaajaksi Tornion Lappiin ja Upsalan tuomiokapituli antoi siihen suostumuksensa. E. väitti Tornion Lapin kuuluvan hänelle omana kirkkoherrakuntanaan. Joutui kuitenkin riitaan rovasti Tornaeuksen kanssa, joka katsoi tulleensa loukatuksi, hänellä kun oli ylivalvontaoikeus sanotussa Lapissa. Seurauksena oli oikeudenkäynti Tornion raatihuoneella 17/3 1641 [111], jossa oli saapuvilla maaherra Stellan Mörner, joka piti Esseviuksen puolta. joukko syytöksiä tehtiin molemmin puolin. Tornaeus jätti tällöin oikeuteen kirjallisen syytteen otsakirjoituksella: "Berättelse on D. Essevij Sacellani här i Tornö oenigheet, derigenom han hafuer acktat bringa sin pastorem, ex voluntate Dei, på största fall och olycka", väittäen, ettei E. pyynnöistä huolimatta tullut edes rovastinsa puheille pappilaan. Tämän vuoksi rovasti oli kutsuttanut kappalaisen Tornion pormestarin Peer Anderssonin asuntoon kaupungissa sovinnossa neuvottelemaan lappalaisten opetuksesta. E. suuttui siellä heti ja selitti tnoneen kertaan, ettei hän halunnut matkustaa Lappiin. "Her Anders drog likväl op om een natt några dagar ther effter, migh och församblingen owitterligitt, hwilckett een prestman och sielesöriare icke böör at giöra". Mörnerin syytösten johdosta Tornaeusta vastaan tämä väitti Esseviuksesta "och huad han medh den ene handen är oprettat, kan något wara af honom förstördt medh den andra handen igenom hans inportunjtet, ty iagh hörde nu i lappemarken att medhan han skriftade folck för altaret, kallade han them, salva reverentia, dinn skelm, din böfuel, rackare och Mulius. Sammalunda när han wigde på samma dagh, och monga reesor, så att iagh slogh ögonen neder och blygdes, der til är heele körkielag til witnes der til medh när iag samma afton förhörde folckett utij körkian och perturberade migh". Tämän johdosta Essevius selitti että, kun lappalainen ei osannut oikein asettaa sormusta morsiamen sormeen, oli hän suomeksi sanonut: senkin Mulius etkö ennemmin ole nähnyt ihmisiä vihittävän. Rakkari-sanaa hän väitti käyttäneensä eräälle pojalle, joka lukemattomana yritti päästä Herran ehtoolliselle "sadhe Her Anders din Mulius will tu komma och stiäla digh till gudhz högwördiga lekamen och blodh, dinn rackare för än tu hafuer läsitt" [112]. Vihoissaan Essevius ilmoitti haluavansa siirtyä Turun hiippakuntaan ja saikin suosituskirjelmän Turun piispalle [113]. Alatornion kirkon seinälle hän panetti muistotaulun, jonka keskellä oli puoliympyrän muotoinen kuvio sekä kirjoitus "Post tenebras spero lucem. Andreas Andreae Essevius". Sen yläpuolella kyyhkynen, oikeassa ylälaidassa Vapahtajan kuva ja vasemmalla pyhä Andreas ristineen [114]. Nimitettiin 16/8 1643 Tukholman suomalaisen seurakunnan kappalaiseksi, sillä silloin "Bekom Dn Andreas Andreae Essevius confirmation vppå sacellanien i Finska försambl: vti Sthm, emedan Ep. Ab. hafwer vthi sitt sticht försörgt honom, som där varit tillförene" [115]

.

Kuoli nähtävästi pian sen jälkeen, sillä jo 1664 nimitettiin Ericus Pauli Ketarenius Tukholman suomalaisen seurakunnan kappalaiseksi [116].

Puoliso: Margareta Knutintytär Carelia, edeltäjän leski ja rovasti Canutus Careliuksen tytär.

Synt. Uumajassa. Ylioppilas Upsalassa 16/3 1632. Rovasti Johannes Tornaeus pyysi hänet Alatorniolle apulaisekseen 12/9 1642. Oli sitä ennen ollut Suomessa ja siellä oppinut suomenkielen. Sanotaan "opiskelleen Upsalassa ja olleen suostuvainen palvelemaan seurakuntaa". Upsalan tuomiokapituli suostui Tornaeuksen ehdotukseen ja antoi Stecciukselle määräyksen Alatorniolle 22/9 s.v.Mainitaan Sättnan pitäjän Länsi-Norrlannissa kantakirjassa v:na 1643 Tornion kappalaisena [117]. Oli yksi Pohjanmaan ja Länsipohjan papiston edustaja Tornion maakuntakokouksessa 1657, joissa valtaneuvoksien Erik Sparren ja Karl Mörnerin johdolla pohdittiin kysymystä valtakunnan sotatilan vaatimain varojen myöntämisestä. "Herr peder" oli vielä 1658 Alatornion kappalaisena.

Puoliso: Brita Calamnia, joka mainitaan myllytulliluettelossa 1659. Hänen vanhempansa olivat Kalajoen kappalainen Gabriel Calamnius (Calajockius) ja Anna Vendelia. Meni leskenä uusiin naimisiin Saloisten, myöhemmin Rantsilan kappalaiselle Johan Saloniukselle, tämän toisessa aviossa.

Synt. 1/5 1630. Vanhemmat: Alatornion I:nen kappalainen Johannes Kempe (k.n. 1640) ja Brita Warg. Ylioppilas Upsalassa 20/11 1645 nimellä Kempius. Vihitty papiksi 1651. Hudiksvallin kaupungin pedagoogi. Mainitaan Alatornion myllytulliluetteloissa 1653 ja 1654 Alatornion kappalaisena. Tornion koulun opettajan Hans Sandmanin kuoltua 1660-luvulla Kempe sopi lesken kanssa hoitaa ensimmaisenä armovuotena virkaa, mutta ottikin virkaan nimitetty Hans Halsius viransijaisuuden. Nimitettiin 1675 Jukkasjärven ensimmäiseksi kirkkoherraksi, josta 1682 sai siirron samanlaiseen virkaan Ylitorniolla. Teki maaherra Clerckille valituksen sen johdosta, etteivät talonpojat Pajalassa, Tärännössä ja Muonioniskassa tahtoneet tunnustaa Kempeä vaan Könkään tehtaansaarnaajan Michael Consteniuksen oikeaksi kirkkoherrakseen, minkä johdosta maaherra kirjeessä 28/3 1682 vastasi: "Niin tulee hänen tarkastuksen ja tutkinnon kautta toteennäyttää olevansa heidän pastorinsa, sillä herra Michael on ainoastaan heillä kappalaisena eikä kirkkoherrana". Valitti myös palkanvähyyttä v. 1680 yhdessä Johannes Tornbergin y.m. kanssa (vrt. s. 63). Sai K. M:lta 5/12 1682 vapautuksen talolleen Haaparannan kylässä omaksi ja vaimonsa elinajaksi.

Kuoli Ylitorniolla 11/2 1686 ja haudattiin emäkirkon kuoriin Matarengissa, jonne asetettiin yksinkertainen musta muistotaulu latinankielisin kullatuin kirjoituksin.

Puoliso: Malin Filipintytär, joka lahjoitti Ylitornion kirkkoon kaksi kynttilälevyä. Kuoli Haaparannan kylässä 1697.

Martinus Kempellä oli kuollessaan 9 lasta, joista 6 poikaa ja 3 tytärtä, m.m. seuraavat, joitten ikäjärjestystä ei kuitenkaan tunneta, nim.:

Martinus, s. 1653, Alatornion I:nen kappalainen. Puoliso: Apollonia Renmark (s. 65).

Jacob Kempe, kauppias Oulussa, joka sikäläisessä suuressa tulipalossa 1705 menetti omaisuutta 1392 talarin arvosta. Eli vielä 30/3 1726, jolloin hän antoi kirjallisen todistuksen, että hänen isänsä talo Haaparannan kylässä oli luovutettu veljensä Martinus Martini Kempen leskelle Apollonialle ja mielenvikaiselle pojalle Hans Kempelle. Jacob Kempen vaimo, jonka nimeä ei toistaiseksi tunneta, haudattiin Oulussa 10/12 1710.

Johan Kempe, Tornion porvari. Hänellä oli ainakin yksi, nimeltä tuntematon tytär (k. lapsivuoteeseen Oulussa 1699, haud. siellä 23/4), jolla oli miehenä Oulun tullikirjuri Abraham Iisakinpoika Bonge (k. Oulussa 75 vuotiaana 10/12 1739).

Herman Kempe, jota sanotaan "autuaaksi" 17/4 1697. Puoliso: Brita Niilontytär. Heidän lapsiaan olivat: a) Magdalena, naimisissa Ylitornion kappalaisen Isaac Johannis Tornbergin kanssa. Heidän lapsistaan oli elossa v. 1768 seuraavat viisi: Hietaniemen kappalainen Isaac Tornberg, maanviljelijä ja ylioppilas Abraham Tornberg, Catharina, jonka holhooja Isaac Tornberg silloin oli, Margareta Hellander ja Brita Junelia [118]; (vert. s. 65) b) Brita (k. 52 vuotiaana Torniossa 1/2 1739), jonka mies oli Tornion kauppias Anders Henrikinpoika Hellant (k. Torniossa 59 vuotiaana 23/7 1746); heidän poikansa oli taloustirehtööri ja varatuomari Anders Hellant (s. 1717, k. 1789, vrt. s. 69); c) Barbro, puoliso Alatornion pitäjänkirjuri Petter Planting. Heidän lapsiaan olivat: Henrik Planting, Kuusamon nimismies, (s. Torniossa 24/1 1719) sekä tyttäret Rebecka, jonka mies oli talollinen Mikael Pietarinpoika, Turtolasta, ja Brita, joka oli naimisissa erään Aatami Klemetinpoika Kuivakankaan kanssa.

Henrik Kempe. Puoliso: Barbro Abrahamintytär Burelia, k. Torniossa 90 vuotiaana 20/9 1735, jonka vanhemmat olivat Ylikainuun kirkkoherra Abramus Michaëlis Burelius (k. 1671) ja hänen 1:nen (?) vaimonsa Kaarina Eerikintytär (Ersdotter) [119] . Henrik Kempellä oli ainakin tytär Barbro, joka oli naimisissa: 1) Tornion kauppiaan Johan Viipon kanssa (k. Torniossa 19/5 1725) ja 2) Torniossa 25/8 1726 Tornion kauppiaan Lars Nystedtin kanssa (k. matkalla ollessaan Tukholmassa 57 vuotiaana 4/12 1750). Barbro Nystedt yritti saada Alatornion käräjillä itselleen tuomituksi Mårten Rechardtin lapsilta (Apollonia Renmarkin lastenlapsilta) osan isoisänsä omistamaa Krookin taloa Haaparannan kylässä, mutta hävisi juttunsa [120].

Margareta Kempe, joka oli naimisissa erään Gossmanin kanssa (k. ennen 17/4 1697).

Martinus Kempen vävyjä tai lastenlapsia olivat vielä Michel Holm ja Bengt Larsson, jotka perillisinä ovat v. 1697 allekirjoittaneet perintösopimuksen [121].

Oli kappalaisena 1678-81. Katso kirkkoherroja (s. 43).

Synt. Alatorniolla. Vanhemmat: rovasti Johannes Jonae Tornaeus (k. Alatorniolla 16/7 1681) ja Margareta Anterontytär. Ylioppilas Upsalassa 1676. Oli Tornion pedagogian koulumestarina 1681. Nimitettiin Alatornion ja Tornion kaupungin kappalaiseksi 1683. Oli samalla Länsipohjan rykmentin saarnaaja. Piitimen rovastin Olaus Graanin Tornion kaupungissa 26/8 1683 maistraatin ja porvariston läsnäollessa pitämässä tarkastuksessa tiedusteltiin, tyytyisivätkö seurakuntalaiset siihen, että joka toinen sunnuntai pidettäisiin ruotsalainen ja joka toinen suomalainen saarna vai oliko suomeksi saarnattava ainoastaan joka kolmas sunnuntai. Porvaristo ilmoitti entuudesta tottuneensa siihen, että joka sunnuntai pidettiin kaksi saarnaa ja pyysi että niin edelleenkin tapahtuisi. "Hwartill H:r Nills Tornäus swarade at dee äre nu fåå Prester och sådant icke Uthstå såsom och om det skulle skiee at Borgerskapet, som alt för lijtet gifwa åt Caplanen, emot dee förnämbliga och benägna goda herrar af Borgerskapet, hwilka derföre af oss medh böner och Tacksamheet eij skola f örgietas" [122]. Samassa tilaisuudessa tuli myös päätökseksi, että kirkossa oli pidettävä kirja, johon merkittiin kaikki kaupungissa sattuneet syntymiset, kasteet, kuolemantapaukset ja hautaukset.

Kuoli 1690.

Synt. talollisen poikana Brunnassa, Gudmundrån pitäjässä, Ruotsissa, 1/10 1660. Kirjoittautui Hernösandin lukioon 1678. Ylioppilas Turussa 1682, jossa toimi Vilhelm Wargentinin [123] kotiopettajana. Stipendiaatti eri otteisiin 1682-88; hänelle luvattiin pitennystä, jos jäisi yliopistoon. Säbrån seurakunnan pastorinapulainen Ruotsissa 1688. Alatornion 2:nen kappalainen 1691. B:n virkatalo oli Putaan kylässä, minkä vuoksi ja kun se ei ollut joenrannassa, ei hänellä ollut oikeutta lohenkalastukseen. Omisti yksityisesti Viikin talon Vuonon kylässä ja sai sen tähden käyttää Pikku Kraaselia lohonkalastuspaikkana. Maaherra Douglasin päätöksellä 23/3 1697 se annettiin B:lle palkkaetuna käytettäväksi. Kirkkoherra Tuderuksen kuoltua Hernösändin konsistori 10/6 1705 ehdotti seuraajaksi joko Jukkasjärven kirkkoherran, torniolaissyntyisen Kristian Elingiuksen tai Tornion kappalaisen Ericus Brunniuksen, joka oli ollut jo 16 vuotta seurakunnan komministerinä, koska kumpainenkin oli perehtynyt suomenkieleen ja he tyydyttävillä opinnoilla sekä kauniilla elämäntavoillaan olivat toimeen sopivia [124]: Kuitenkin nimitettiin Henrik Forbus virkaan. Ison vihan aikana, kun venäläiset 1716 riehuivat m.m. Alatorniolla, ryöstettiin hänen kotinsa. Pastoria lyötiin vasaralla ja puntarilla sekä ruoskittiin yli koko ruumiin niin ettei ollut "puolen äyrin kokoista paikkaa eheänä". Yritti sittemmin paeta Alakainuuseen, mutta matkalla viholliset saivat hänet kiinni "afklädde, spolierade samt med piskande och rysk padogg illa handterade" [125]. Nimitettiin Ylitornion kirkkoherraksi venäläisten murhaaman Johannes Tornbergin jälkeen kuninkaallisella valtakirjalla 22/7 1718. B. uudisti 29/5 1728 jo aikaisemmin tekemänsä pyynnön, että Alkkulan kylä siirrettäisiin Hietaniemestä emäseurakuntaan korvauksena niistä 60 savusta, jotka olivat joutuneet Könkään tehdaskirkon alle. Oli viime vuodet sokea eikä voinut toimittaa virkaansa, jota hänen poikansa Ericus Erici Brunnius hoiti. Ranskalaisen astemittausretkikunnan jäsenet Maupertuis y.m. asuivat usein 1736 ja 1737 B:n pappilassa Särkilahdessa, jossa heillä oli käytettävänään kolme huonetta. Siellä muukalaisia parhaimman mukaan hoidettiin ja heille osotettiin erinomaista ystävällisyyttä. Outhier kuvaa pappilan asukkaita vanhanaikaisena patriarkkaperheenä, jossa oli paljon lapsia (lastenlapsia) ja palvelijoita. Sokea kirkkoherra oli vanha ja lempeä. Hänen vaimonsa, "melkein yhtä vanha", lähetti hyväntahtoisuudessaan vieraille metsäänkin lihaa, papuja y.m. vaikka se toisinaan oli sokerilla ja ryydeillä höystetty, etteivät ranskalaiset voineet pappilan ruokaa aina nauttia. Lahjoitti 1735 messinkisen kynttiläkruunun Ylitornion kirkkoon.

Kuoli 81 vuoden vanhana Ylitorniolla 16/1 1741.

Puoliso: Luulajassa /3 1698 Barbara Björn, s. Luulajassa 16/8 1677, k. Ylitorniolla 25/3 1738, Luulajan raatimiehen Lars Björnin tytär.

Lapsia:

Olaus, s. 1700, Alatornion 1:nen kappalainen, k. 19/8 1757. Puoliso: Margareta Kråka (katso s. 70).

Ericus, s. 1/10 1706, Alatornion kirkkoherra 1762, k. 25/10 1783. Puoliso: Eva Wréd (katso s. 55).

Synt. Koutokeinossa 1680. Vanhemmat: Ylitornion kirkkoherra Johannes Nicolai Tornberg (k. venäläisten pahoinpitelyn johdosta 1716) ja Brita Curtelia (k. 6/4 1740, katso s. 62-65). Ylioppilas Upsalassa 31/10 1704 Hernösandin lukiosta. Isänsä apulainen Ylitorniolla. Könkään (Kengis) ruukin saarnaaja 1717. Hernösandin tuomiokapitulissa esitettiin 15/9 1718 rovasti Henrik Forbuksen kirjelmä 3/9 jossa hän ilmoittaa Alatornion seurakunnan haluavan D:m Henricum Tornbergin kappalaisekseen herra Ericus Brunniuksen jälkeen, joka oli nimitetty Ylitornion kirkkoherraksi. Valtakirja Tornbergille annettiin heinäk. 1746.

Kuoli Alatorniolla 63 vuotiaana 15/4 1743; haudattiin samalla kertaa vaimonsa kanssa 21/4 s.v.

Puoliso: 1) Brita Sirma, Rounalasta, jonka vanhemmat olivat Enontekiön esikoispappi, lappalaissyntyinen Olaus Mathiae Sirma ("Herr' Vuolevi") [126] (k. 1719 ja haudattu Rounalan kirkkoon) ja Katarina Eerikintytär (s. Oulussa, k. 90-vuotiaana; haudattu Enontekiön kirkkokumpuun 1734); 2) Brita Bonelia, s. 1693, k. Alatorniolla 50 vuotiaana 9/4 1743; haudattiin samalla kertaa kuin miehensä, Kuusamon väliaikaisen kirkkoherran Olof Anteronpoika Juneliuksen (s. Raahessa 1680-luvulla, k. Kuusamossa 90/9 1716) leski, jonka vanhemmat olivat Kuusamon kirkkoherra Sigfried Kristianinpoika Bonelius (k. 1715) ja Anna Juhanantytär Tavast (k. Oulussa 79 vuotiaana 19/10 1742).

Lapsia:

1. Katarina, k. Alatorniolla 3/4 1744. Puoliso: Torniossa 6/12 1730 Sodankylän silloinen kappalainen, vihdoin Siuntion kirkkoherra ja Lapin kieliopin julkaisija, Henrik Johannis Ganander (k. 1752) [127]. Heidän poikiaan oli ylioppilas Henrik Ganander, joka kovassa köyhyydessään Turussa 26/6 1756 "hänen kreivilliselle korkeudellensa Paholaiselle" kirjoitti omalla verellään kirjeen saadakseen rahoja, mutta paperi löydettiin Turun hautausmaalta ja hovioikeus tuomitsi G:n tästä rikoksesta 14p:n vesileipävankeuteen, jota paitsi hänen tuli rukoilla rikoksensa anteeksi seurakunnan vanhimpien läsnäollessa.

1. Johan, s. Ylitorniolla 1715, k. Alatorniolla Haaparannan kylässä 16 vuotiaana 3/7 1731.

Sigfridus, s. Alatorniolla 10/6 1722.

Christina, s. Alatorniolla 19/4 1725, k. Karungissa 8/8 1759. Puoliso: Alatorniolla 12/10 1746 (kuulutetut jo 14/1) sotamies Anders Joosepinpoika Roos; asuivat Haaparannan kylässä.

Henrik, s. Alatornion Papinmäellä 2/11 1726.

Isaac, s. Alatornion Haaparannan kylässä 22/5 1728.

Beata, s. Alatorniolla 11/4 1731, k. Oulussa 13/2 1803. Puoliso: adjutantti Hoffman.

Synt. Alatorniolla 24/4 1718. Vanhemmat: Alatornion 1:nen kappalainen, sitten Ylikainuun kirkkoherra Isaacus Salamonis Grape (k. Ylikainuussa 30/5 1732) ja Sophia Halsia (katso s. 68). Nautittuaan yksityisopetusta veljiensä Isak ja Olof Grapen kanssa hän tuli 16 vuotiaana Upsalassa ylioppilaaksi 25/9 1734. Vihittiin Hernösandissa papiksi 10/3 1742 ja määrättiin Henrik Tornbergille apulaiseksi. Nimitettiin Alatornion ja Tornion kaupungin 2:ksi kappalaiseksi 6/12 1743, astuen 1744 virkaansa. Suoritti hyvin arvolausein pastoraalitutkinnon yhdessä veljensä Isak Grapen kanssa 21/7 1762. Omisti vaimonsa vanhemmilta perimän 3/8 mantt. Granvikin talon Mattilan kylässä, jossa asui, ja luovutti sen vuoksi kappalaisvirkatalonsa Haaparannan kylässä veljelleen ja virkatoverilleen Isak Grapelle asuttavaksi. Kun Grapen syksyllä 1763 piti mennä joen yli Tornion kaupunkiin jakamaan Herran ehtoollista eräälle sairaalle palvelijattarelle, oli jää vielä niin heikko, ettei hän voinut ajaa hevosella, vaan täytyi kävellä. Tällöin hän luiskahti, katkaisten oikean jalkansa nilkan kohdalta. Sai siihen kasvannaisen, joka vähitellen yltyi, aiheuttaen kovia tuskia. Piirilääkäri Barthold Hastin, Waasasta, käydessä maaliskuussa 1765 Oulussa, lähti Grape häneltä apua hakemaan. Kasvannainen leikattiin, mutta kuoli G. sen johdosta Oulussa 16/3 1765[128]. Perukirjoituksen mukaan oli pesässä varoja 7,499 kup. tal. 24 kill. ja velkoja 4,597 kup. tal. 5 kill. Seurakuntalaiset antoivat käräjille 3/5 1765 Grapesta seuraavan arvostelun: "Hän on eläessään ollut hyvin uuttera ja uskollinen sielunpaimen, minkä vuoksi mielellään näkivät, että leskelle myönnettäisiin kaksinkertaiset armovuodet".

Puoliso: Tornion kaupungissa 21/8 1744 Kristina Wegelia, s. Torniossa 1723, k. Alatorniolla vanhuuttaan 7/4 1803, Tornion pedagogian opettajan, lopulta Oulun kirkkoherran, rovasti Johannes Wegeliuksen (s. Tukholmassa 14/6 1693, k. Oulussa 13/5 1764) ja Margareta Törnerin [129] k. Torniossa halvaukseen 79 vuotiaana 7/8 1774) tytär. Leski sai kunink. kirj. 30/9 1765 kaksinkertaiset armovuodet. Välikirjalla 6/12 1790 leski Grape vaihtoi vanhemmiltaan perimänsä Granvikin talon maaviskaali ja kruununnimismies Jonas Westbergin (s. 75) omistamaan 1/8 mantt. Koppanan taloon Laivaniemen kylässä. Kristina Grape katui kuitenkin tekoaan, yrittäen 1791 syyskäräjillä saada vaihdon puretuksi, mutta kanne kumottiin.

Lapsia:

Sofia, s. /7 1745, k. 8/8 s.v.

Margareta, s. 1746, k. Torniossa 11/12 1756.

Christina, s. 11/11 1748. Puoliso Torniossa 15/12 1768 Alatornion 1:nen kappalainen Jacob Turdfjaell, s. 16/6 1736, k. Alatorniolla 10/11 1785 (katso s. 76).

Johannes, s. /10 1749, k. Torniossa 16/12 s.v.

Maria, k. Torniossa 2 kk. vanhana 28/2 1749.

Isaacus,s. /5 1751, k. Torniossa 5/7 s.v.

Elisabet, s. Torniossa /10 1752, k. siellä 8/12 s.v.

Saara, s. Torniossa 13/1 1754, k. lapsena.

Johannes, s. Torniossa 5/10 1756, k. 16/5 1758.

Sofia Margareta, s. Torniossa 1/5 1758, k. Ruotsin Alatorniolla 4/9 1833. Puoliso: Alatorniolla 22/9 1791 Granvikin talon omistaja Ruotsin Alatornion Mattilan kylässä Olavi Heikinpoika Karvolin, joka hoiti anoppinsa omistamaa Granvikin talonosuuttakin.

Olaus, s. Torniossa 16/9 1760, k. 29/10 s.v.

Salomon, s. Torniossa 20/4 1763, kuljettaja, sittemmin aliupseeri, k. Alatorniolla keuhkotautiin 7/1 1791. Puoliso: Alatorniolla Katarina Karvolin. Lapsettomat.

Synt. Ruotsin Arnäsin pitäjän Långvattnet'in kylässä 1710 suomalaisista vanhemmista. Isä: talollinen Martti Martinpoika. Kävi Hernösandin lukion, jonka 1:lle luokalle tuli 1730. Ylioppilas Turussa 26/9 1733. Oli kotiopettajana kauppias Frans Kockilla Turussa 1734-36. Vihittiin Turussa papiksi 1736 ja määrättiin kappalaisenapulaiseksi Nauvoon. Pastorinapulainen Sundissa Ahvenanmaalla 1737. Rovasti Fougt pyysi maalisk. 1739 Longströmin apupapiksi Alatorniolle, koska hän oli vakava mies sekä ymmärsi ja osasi saarnata niinhyvin suomen- kuin ruotsinkielellä. Lähetettiin elok..s.v. Ylikainuuseen armovuodensaarnaajaksi. Nimitettiin saman seurakunnan kappalaiseksi 1741, minkä jälkeen asui Svartbyn kylässä. Alatornion 2:nen kappalainen 30/10 1765, astuen virkaansa 1767. Kun L. 1758 oli ehdolla Alatornion 1:sen kappalaisen virkaan, tekivät seurakuntalaiset muistutuksia hänen suomenkielen taitoaan vastaan, mutta rovasti Fougt väitti Longströmin osaavan suomea, kuten syntyperäinen suomalainen, eikä kukaan ollut ennemmin häntä siinä suhteessa moittinut. L. oli monessa suhteessa omituinen henkilö, joka ilmeni siinäkin, ettei hän antanut lastensa käydä koulua, vaikka oli verraten hyvissä varoissa [l30].

Kuoli Alatorniolla 7/1 1774 "hengenahdistukseen" 64 vuotiaana; haud. 20/1.

Puoliso: Ylikainuussa Kristina Mikontytär, s. 1723, k. Alatorniolla keuhkotautiin 49 vuotiaana 19/10 1772, talollisen Ylikainuun Svartbyssä Mickel Olavinpojan ja Kaarina Pietarintyttären tytär.

Lapsia, synt. Ylikainuussa:

Lars, s. Svartbyssä 16/12 1743, maanviljelijä Vuonon kylässä. Puoliso Alatorniolla Brita Joonaantytär.

Henrik, s. 1/2 1746, lautankuljettaja "färjekarl", k. Raumon kylässä vanhuuttaan 17/8 1828. Hänen vaimonsa Magdalena, k. 85 vuotiaana ruotuvaivaisena Alaraumon kylässä 26/3 1840.

Johan, s. 5/5 1747, k. köyhänhoitolaisena vanhuuteen Vuonon kylässä Ruotsin Alatorniolla 17/1 1812.

Olof, s. 14/1 1750.

Erik, s. 6/5 1752, haud. Ylikainuussa 31/5 s.v.

Christina, s. 29/7 1753, haud. Ylikainuussa 4/5 1755.

Mickel, s. 12/10 1754, k. Ylikainuussa 8/12 s.v.

Sophia, s. 6/11 1755, haud. Ylikainuussa 31/8 1756.

Helena, s. 4/10 1757, Puoliso: Alatornion Vuonon kylässä 1/8 1790 talollinen Hannu Mikonpoika Pellonpoika, Yliraumon kylästä, k. siellä vanhuuttaan 67 vuotiaana 10/5 1803, tämän toisessa aviossa.

Sophia, s. 31/1 1759, k. Alatorniolla naimattomana "av hetsig feber" 20/4 1787.

Jonas, s. 22/11 1760, haud. Ylikainuussa 17/12 s.v.

Christina, s. 6/4 1763, k. Ylikainuussa 19/5 s.v.

Christina, s. 27/5 1764. Puoliso Alatornion Vuonon kylässä 13/2 1791 talollinen Simo Matinpoika Meriläinen, Iistä.

Petrus, s. 23/12 1766, k. Alatorniolla "paisetautiin" 5/6 1778.

Margareta, s. Alatornion Vuonossa 5/7 1768, k. Kaakaman kylässä keuhkotautiin 31/3 1799. Puoliso: Alatornion Vuonon kylässä 21/11 1789 talollinen Heikki Heikinpoika Luukas Kaakaman kylästä.

Synt. Tornion kaupungissa 18/6 1740. Vanhemmat: Tornion tullikirjuri, sittemmin postimestari Hans Kristianinpoika Antman, ent. Antilius [131], (s. 1694, k. Torniossa vanhuuttaan 13/8 1770), ja Katarina Kristiernintytär Kempe (s. 1701, k. Torniossa 28/4 1757). Kävi Tornion koulua. Ylioppilas Upsalassa 1761. Hernösandin piispa Olof Kiörning ollessaan valtiopäivillä Tukholmassa vihki Antmanin siellä papiksi 12/8 1765. Toimi ensi aluksi apupappina Torniossa ainoastaan 16 tal. 32 killingin vuosipalkalla, kunnes 13/4 1776 nimitettiin Alatornion 2:ksi kappalaiseksi; astui virkaan 1/5 s.v. joutui riitaan Hernösandin tuomiokapitulin kanssa, kun hän eräässä kirjelmässään, vaikkakin kohteliaassa muodossa, sopimattomasti moitti erästä konsistorin päätöstä. Sai ankaran varoituksen ja kehoitettiin vastedes käyttämään varovaisempaa kirjoitustapaa arv. konsistorille "väl vetande att konsistoriet ej är skyldigt eller ty anstår att göra honom redo eller förklaring öfver sina göromål". Ei ollut erityisessä suosiossa seurakunnassaan. Antman tuli aikoinaan tavallaan surullisen kuuluisaksi konsistorin asiamiehenä Ylitornion käräjillä uskontorikosjutussa, jossa kirkkoherra Isak Grapea ja varsinkin hänen apulaistaan Nils Viklundia syytettiin harhaoppisuudesta. A:n pitkissä lausunnoissa esiintyy puolueellisuutta ja vihamielisyyttä Viklundia kohtaan. Sen sijaan hän kaikin tavoin koetti puolustaa jutun ilmiantajaa, Pajalan kappalaista Anders Vikmania, jota samoilla käräjillä syytettiin juoppoudesta y.m. Viklundin Korkein Oikeus lopulta vapautti (katso s. 97), mutta Vikman oli jo sitä ennen tuomittu viralta.

Kuoli Torniossa halvaukseen 26/2 1779.

Puoliso: Torniossa 21/11 1769 Katarina Häll, s. 1741, k. Alatorniolla keuhkotautiin 26/5 1793.

Lapsia:

Eva Katarina, s. Torniossa 20/11 1770. Puoliso: Alatorniolla 30/4 1794 käräjäkirjuri, lopulta Tornion kaupunginnotari Esaias Unbom, s. 1771, k. Torniossa "kuumeeseen" 14/3 1799. Leski muutti Alatorniolle, jossa. 3/2 1807 sai aviottoman tyttären Helena Fredrikan.

Johannes, s. Torniossa 31/10 1771, ylioppilas Upsalassa 1791 Tornion koulusta, kamarikollegion kirjuri 1800, nimismies 1803.

Salomon, s. Torniossa 15/12 1772, ylioppilas Upsalassa syks. 1791 Tornion koulusta, Tornion pedagogian v.t. opettaja 1800-1805. Määrättiin kappalaisen apulaiseksi Alatorniolle 1802. Lopulta Ruotsin Alatornion kirkkoherra 23/1 1822 ja rovasti. Hänen muotokuvansa on Haaparannan kirkon sakastissa. Kuoli Haaparannassa Hernösandin hiippakunnan vanhimpana pappismiehenä 16/3 1860. Puoliso: 28/11 1802 Maria Margareta Mellin, s. Luulajan maaseurakunnassa 24/6 1777, k. Haaparannassa 26/11 1838, Alaluulajan kappalaisen Olof Mellinin ja Helena Sundiuksen tytär.

Kuolleena syntynyt tytär, haud. Alatorniolla 29/4 1774.

Kristina, s. Torniossa 13/2 1776, k. siellä 20/5 1784.

Brita Elisabet s. Torniossa 17/2 1777, k. Alatorniolla tuhkarokkoon 7/8 s.v.

Gustaf, s. Torniossa 20/11 1778, kauppias Oulussa, k. siellä "av flussfeber" 9/5 1821. Puoliso: Oulussa 13/1 1810 Stina Lisa Hoffrén.

Synt. Alakainuussa 1732 talonpoikaisvanhemmista. Ylioppilas Upsalassa syks. 1753. Vihittiin papiksi Tukholmassa 12/8 1765 ja määrättiin kirkkoherra Isak Grapelle apulaiseksi Ylitorniolle s.v. Oli siinä toimessa v:teen 1776. Ehdolla Alatornion 2:seksi kappalaiseksi, kun Salomon Antman sai viran. Hänen ollessaan Ylitorniolla syntyi siellä voimakas hengellinen virtaus, joka oli saanut alkunsa Alatorniolla. Muistuttaen laestadiolaisuutta, ei se kuitenkaan ollut yhtä syvällinen ja lakkasi jonkun vuoden kuluttua. Seurakuntalaiset eivät ymmärtäneet lahkolaisten "liikutuksia". Viklundia ja kirkkoherra Grapea (katso s. 72) ruvettiin syyttämään siitä, että he olisivat suorastaan edistäneet lahkolaisuuden levenemistä, vaikka heidän päinvastoin olisi pitänyt sitä vastustaa. Ilmiantajana ja innokkaimpana vastustajana esiintyi Pajalan kappalainen Anders Vikman joka samassa oikeudessa tuomittiin juoppoudesta, tappelusta y.m. ja sittemmin 1780 viralta. Yleisenä syyttäjänä oli nimismies Anders Ottonius, Luulajasta, ja konsistorin asiamiehenä Alatornion kappalainen Salomon Antman (katso s. 95). Kihlakunnantuomari Olof Ekmanin (tunnettu liikanimellä "Lammas-Olli" [l32]) puheenjohdolla kihlakunnanoikeus julisti 21/12 1776 päätöksen, jolla Viklund tuomittiin viralta ja määrättiin poistumaan seurakunnasta 8 päivän kuluessa. Lisäksi kiellettiin Viklundia levittämästä "harhaoppia", uhalla että hänet muussa tapauksessa karkoitettaisiin valtakunnasta. Peläten suuria kustannuksia, Viklund varattomana ensin aikoi alistua kohtaloonsa eikä hakea muutosta tuohon, yleistä pahennusta herättäneeseen päätökseen. Seurakuntalaisten hartaista kehoituksista ja kun he sitoutuivat vastaamaan kustannuksista, Viklund vihdoin valitti Svean hovioikeuteen, joka ei katsonut V:n muka esiintuoneen syytä päätöksen muuttamiseen. Viklund haki muutosta korkeimmassa oikeudessa, jossa hän, oltuaan kolmatta vuotta viralta pidätettynä, oleskellen sillä aikaa Tukholmassa päätöstä odottamassa, vihdoin viimein sai loistavan voiton. Kork. oikeus nim. kumosi alempain tuomioistuinten päätökset ja vapautti Viklundin syytteestä. Vieläpä hänet oikeutettiin suoritettuaan tarvittavat kuulustelut konsistorin edessä hakemaan pappisvirkaa missä osassa hyvänsä Hernösandin hiippakuntaa. V. palasi kuitenkin apupapinvirkaan Ylitorniolle, jossa hänet riemulla otettiin vastaan. V. oli itse kirjoittanut valituskirjansa K.M:lle ja on se erityisen hyvin ja asiallisesti laadittu [133]. Ylitornion nimismies, tilityskomisari Gabriel Lenning ilmoitti kihlakunnanoikeuden istunnossa 14/12 1778, että Viklund yhä vielä ylläpiti seurakunnassa juurtunutta epäjärjestystä jakamalla kansalle sekä paimen- että apostolikirjeitä sekä levittelemällä erästä Tukholmassa painettua "Meidän Vapahtajamme Jesuxen Kristuxen kaersimisen ja kuoleman tutkistelemus" nimistä suomennettua kirjaa. Asia ei antanut aihetta enempiin toimenpiteisiin, koska tuomari ilmoitti lähettäneensä jutusta kertyneet asiakirjat oikeuskanslerille. Nimitettiin vihamiehensä Salomon Antmanin jälkeen Alatornion 2:ksi kappalaiseksi 1/5 1781. Koska kappalaisenvirkatalo Vuonossa oli 3/4 peninkulman päässä kirkolta ja sitäpaitsi ränsistynyt, vaihdettiin se Viklundin ehdotuksesta lähempänä olevaan Turevikin sotilasvirkataloon Putaan kylässä. Se on vieläkin Suomen puoleisen Alatornion kappalaisvirkatalona. Sekin tosin oli silloin rappiolla, mutta Viklund rakensi omin neuvoin sinne uuden navetan ja nykyisen asuinrakennuksen.

Kuoli siellä 53 vuotiaana näivetystautiin 6/9 1785.

Viklundin muisto säilyi kauan paikkakunnalla. Niinpä Tornion koulun rehtori Fredrik Mellenius kertoo kirjeessä Akianderille Ylitorniolta käyneensä Rovaniemellä tapaamassa erästä 92 vuotiasta Revos-ukkoa, joka kertoi: "Muistanhan mie Niiles Viiklunti-vainajan, jopa muistan. Se oli hengellinen pappi; se Lammas Olli. siltä viran pois tuomitti, sentähen että hään pysähty saarnassaan, kun puhujat rupes puhumhaan. Viiklunti viimeis pyhänä kirkkomenon jälkheen kirkon ristissä (ristikäytävässä) rantunen huivi kaulassa, hyvästi jätteli seurakunnan muistan senki, vieressä seisoin. Hänelle kokosivat rahoja ystävät ja vihamiehet; hän lähti Tukholmiin. Se oli Kustaus III:nen aikana" [134].

Julkaissut: Diss. theol. sistens vindicias argumenti pro existentia Dei, a mundi contingentia ducti; praes. N. Wallerius, Upsala 1762. - Meidän Wapahtajamme Jesuxen Christuxen kaersimisen ja kuoleman tutkistelemus. Tukholma 1778. Suomennos tanskasta; sitä ilmestyi 17 eri painosta. Viklundin anonymisiä käännöksiä käytettiin myöskin todistuskappaleina syytteessä häntä vastaan [135].

Puoliso: Alatorniolla 10/3 1785 Jukkasjärven kirkkoherran Nils Olai Graanin (s. Lyksälän Lapissa 1721, k. Jukkasjärvellä 2/4 1774) leski Barbara Margareta Turdfjaell, s. 1731, k. Alatorniolla keuhkotautiin 59 vuotiaana 22/10 1790, Länsipohjan rykmentin kapteeni Jacob Turdfjaellin ja Elisabet Phragmenian tytär, joka sai miehensä jälkeen ylimääräisen armonvuoden. Lapsettomat.

A. N (y m a n) on Haaparannan Lehdessä julkaissut kirjoituksen "Niiles Viklund - Kertomus hengellisestä liikkeestä Ylitorniolla viime vuosisadan lopulla".

Synt. Alakainuussa talollisenpoikana 1/10 1745. Edellisen veli. Ylioppilas Upsalassa syksyllä 1770. Veljensä Nils Viklundin ja kappalaisen Jonas Turdfjaellin pyynnöstä tuli hän heille apulaiseksi Alatorniolle toukok. 1772. Vihittiin papiksi kuitenkin vasta 10/10 1784 Hernösandissa ja määrättiin Ylitorniolle armovuodensaarnaajaksi Isak Grapen kuoltua sekä yhdessä kappalaisen Isak Isakinpoika Tornbergin kanssa hoitamaan sikäläistä kirkkoherranvirkaa. Nils Viklundin kuoltua nimitetty Alatornion ja Tornion kaupungin 2:ksi kappalaiseksi 19/7 1786; astui virkaan 1/5 1788. Oli koko ajan sairaaloinen. Kuoli Turevikin pappilassa keuhkotautiin 24/1 1791. Leski teki perinnönluovutuksen ja sai konkurssissa päältäpäin ottaa omat pitovaatteensa, "koskei ollut syypää pesän köyhyyteen" [136].

Puoliso: n,1790 Elisabet Grape. Lapsettomat. Leski sai siitä huolimatta köyhyytensä vuoksi kaksinkertaiset armovuodet.

Synt. Rutvikissa Ala-Luulajassa 17/4 1761. Isä: ent. korpraali, herastuomari Per Dryg. Ylioppilas Hernösandin lukiosta Upsalassa 1782. Vihitty papiksi 16/6 1787. Oltuaan pastorinapulaisena Ylikainuussa appensa luona ja armovuodensaarnaajana Alatorniolla v:sta 1791 hän nimitettiin 18/4 1792 saman seurakunnan 2:ksi kappalaiseksi. Turevikin tulo- ja lähtökatselmuksessa kihlakunnanoikeus määräsi Wijkströmin suorittamaan Erik Viklundin leskelle liikarakennuksista 70 riikintalaria 29 killinkiä, mutta laamannioikeus kumosi päätöksen ja vapautti W:n korvausvelvollisuudesta. Suoritti pastoraalitutkinnon 1809. Nimitettiin Ruotsin Alatornion kirkkoherraksi 4/1 1812. Länsipohjan IV:nen kontrahdin kontrahtirovasti 27/1 1813. Oli vastaväittäjänä pappeinkokouksessa Piitimessä 1819. Tukholman, Hernösandin ja Oulun pipliaseurain sekä Turun evank. seuran jäsen. Oli verraten hyvissä varoissa jo kappalaisaikanaan. Arvokkain omaisuus pesässä hänen ensimmäisen vaimonsa kuollessa oli 3/6 osaa Tornion polttimoa. Pesän säästö oli silloin 1450 riikintalaria.

Kuoli Ruotsin Ylitorniolla 28/7 1842.

Puoliso: 1) Brita Katarina Hamrén, s. Ylikainuussa 24/6 1772, k. Turevikissa Alatorniolla. luuvaloon 37 vuotiaana 20/4 1809, Löfångerin kirkkoherran, Ruotsissa, rovasti ja maisteri Olof Hamrénin (k. 2/5 1797) ja Brita Katarina Nordvallin (k. Luulajassa 21/12 1821) tytär; 2) Kemissä 23/4 1811 Agatha Montin, s. 22/7 1771, k. Kemin Laurilassa 25/2 1860, Kemin kappalaisen Mikael Montinin (k. Kemin Laurilassa "hengenahdistukseen ja pistoksiin" 10/11 1806) ja Susanna Fellmanin (k. Kemin Laurilassa punatautiin 28/8 1792) tytär.

Lapsia edellisestä avioliitosta:

Brita Katarina, s. Ylikainuussa 14/5 1790, k. siellä 13/8 s.v.

Sofia, s. Alatorniolla 21/4 1792.

Petter Olof, s. Alatorniolla 15/9 1793, fil. maisteri, molempain oik. kandidaatti Upsalassa, Länsipohjan rykm. sotatuomari 10/2 1824, vihittiin papiksi 28/4 1836, viimeksi Tukholman suomalaisen seurakunnan kirkkoherra 19/12 1845, k. Tukholmassa 29/6 1851. Hänen poikansa Johan Zacharias Gustaf Wijkström, s. Ylitorniolla 23/2 1827, määrättiin 1846 pastorinapulaiseksi Tukholmaan suomalaiseen seurakuntaan ja sittemmin varapastoriksi.

Kristina Katarina, s. Alatorniolla 23/3 1797. Puoliso: 1/8 l820 Ruotsin Ylitornion pastorinapulainen, lopulta Jukkasjärven kirkkoherra Ingemar Lindstedt, s. Hernösandissa 8/5 1792, k. Vittangissa 12/7 1855.

Johan Erik, s. Alatorniolla 26 7 1798, ylioppilas Upsalassa 1820, matkusti kotiin 1822. Tullivartija Haaparannassa. Asui vanhoilla päivillään Erkinjuntin talossa ja piti yksityistä pikkulasten koulua Korven talossa suomenpuoleisessa Yli-Vojakkalan kylässä. Kuoli siellä 1870-luvulla.

Carl Gustaf, s. Alatorniolla 20/2 1800, ylioppilas Upsalassa 1819, Hietaniemen kappalainen 1824, tuomittu erinäisistä rikoksista viralta 1857. Puoliso: 1) Hedvig Sofia Dahl, s. 1800, k. Hietaniemen kappalaisvirkatalossa 11/12 1833, luutnantti Claës Fredrik Dahlin ja Maria Elisabet Zimmermannin (k. Kristiinankaupungissa keuhkotautiin 53 vuotiaana 20/2 1798) tytär; 2) Margareta Elisabet Bergenstråle, s. Haaparannassa 22/6 1814, k. Hietaniemen pappilassa 14/6 1840, Haaparannan postinhoitajan, majuri Gustaf Adolf Bergenstrålen (s. 27/12 1789, k, Haaparannassa 15/7 1838) ja Elisabet Margareta Goveniuksen (s. Torniossa 13/3 1790, k. Haaparannassa 2/6 1879) tytär.

Andreas, s. Alatorniolla 10/12 1802, k. siellä hermokuumeeseen 8/6 1809.

Anna-Liisa, s. Alatorniolla 27/5 1805. k. siellä /6 s.v.

[1] Hallinnollisesta jaosta kts. lähemmin A l m q u i s t, II.

[2]Vrt. Hist. arkisto VII, ss. 74-75.

[3] Ad. N e o v i u s, Medeltidsakter, s. 167.

[4] H a u s e n, I, s. 947.

[5] Ehkä se siveetön pappi Andreas Dacus, joka vehkeili arkkipiispan eduksi sekä kielsi Kemin ja Iin kappelilaisia maksamasta kymmenyksiä Turun piispalle ja Pietarsaaren kirkkoherralle (A s p e l i n: Vanhan kansan muistoja).

[6] B y g d é n, II, s. 240.

[7] Väite, että Tornio ennen vuotta 1530 olisi ollut Särkilahti-niminen kappeli, joka 1618 jaettiin, ei ole oikea. Tämän mukaan uusi seurakunta muka olisi saanut nimekseen Alatornio vastakohtana vanhalle emäseurakunnalle, jota siitä lähtien kutsuttiin Ylitornioksi. (Vrt. A l m q u i s t, II, s. 321 ja seur.) Päinvastoin näkee toisinaan 1700-luvun asiakirjoissa Ylitorniota sanottavan "Serchelachti".

[8] Vrt. lähemmin sivu 29.

[9] Eräässä kirjeessä kanslianeuvos A. A. von Stiernmanille Tukholmassa Närpiön kirkkoherra Henric Johan Carlborg kirjoittaa puhuessaan Wargiuksen siirrosta Tornioon: "Jag nämnde dä at han skal ha måst gå dit mot sin wilja. Det är ock troligt, medan ingen rätt gärna går ifrån liuset til yttersta mörkret, och från en tempererad luft til skarpaste köld, wälförståendes höst- och winter-tid. Så är ock Nerpisså godt pastorat som Torne, hwad ej bättre". (N o r d l u n d, s. 119).

[10] G r ö n b l a d, s. 67.

[11] H a u s e n, IV, s. 489 ja Stockholms tänkebok, s. 138.

[12] H a u s e n, IV, s. 489 ja Stockholms tänkebok, s. 175.

[13] K o s e g a r t e n, I, s. 91 ja II, s. 162, 203-4 262; sitävastoin ei Nicolaus Gerdari ole mainittu K u s t a v i G r o t e n f e l t i n luettelossa: Hist. arkisto XVII.

[14] B y g d é n, II, s. 242.

[15] B y g d é n, IV, s. 400.

[16] Ulleråkers Häradz minnesmerken med nya Upsala II, s. 273.

[17] Täällä jylhässä erämaassa, lähellä vapaussodasta tunnettua Kilpisjärveä, sai kaukaisen Lapin ensimmäinen pieni tunturikirkko, Rounalan kirkko, paikkansa. Harvoin sinne aluksi saapui pappi saarnaamaan ja kääntämään lappalaisia uuteen uskoon. Kun Lätäsenon (Enontekiön) kirkko 1600-luvun alussa rakennettiin, jäi Rounalan kirkko vähitellen unohdukseen, vaikkakin kappalainen Olaus Sirma vastoin nimenomaista kieltoa siellä tuon tuostakin kävi saarnaamassa. Kirkko aijottiin purkaa jo 1688, mutta sai kuitenkin olla paikoillaan rappeutumassa, kunnes tuomiokapituli möi sen 1796 torniolaisille kauppiaille 4 riikintalarista. Kirkko siirrettiin rnajataloksi Könkämäenon rannalle matkoja varten Norjaan (vrt. muist. sivulla 80). Kirkkovaaralle, Rounalan kirkon entiselle paikalle, pystytettiin 1914 muistopatsas, ristihuippuinen kiviröykkiö. (Kts. lähemmin: prof. K. B. V i k l u n d i n kirjaa "Rounala kyrka", Upsala 1916, P a u l a h a r j u, s. 218, 230-231, Hufvudstadsbladet 20/8 1928 "När en kyrka i Sverige såldes för fyra riksdaler").

[18] Hist. arkisto X II: I, s. 90, ja X, s. 400.

[19] Hist. arkisto XXX, s. 49.

[20] Hist. arkisto XI, s. 446.

[21]B y g d é n, III, s. 66.

[22] Kts. myös Hist. arkisto II, s. 162.

[23] Hist. arkisto XII, s. 90.

[24] Kts. hänestä lähemmin: K. R. M e l a n d e r i n kirjoitusta "Nicolaus Andreae Rehn ja hänen toimensa lappalaisten sivistyttämiseksi" Hist. Arkisto XII: I, s. 88-95. Siinä on kuitenkin erheellinen ilmoitus, että hän olisi sama mies kuin Herr Nilss, jonka Kaarle IX 30/4 1606 kutsui Oulun ensimmäiseksi kirkkoherraksi. Piitimen kappalainen Nicolaus Matthiae oli Oulun ensimmäinen kirkkoherra, vaikkei hän liene milloinkaan ryhtynyt sanottua tointa hoitamaan. Vrt. B y g d é n, II, s. 244,ja V i r k k u n e n.

[25] M e l a n d e r, Piirteitä, s. 107.

[26] Hist. arkisto X, 2, s. 376.

[27] B y g d é n,. II, s. 244.

[28] L e i n b e r g, Handlingar I, s. 312.

[29] B y g d é n, II, s. 59.

[30] W a a r a n e n, Handlingar II, s. 332.

[31] I s a k F e l l m a n, II, s. 22; L e i n b e r g, Handlingar III, s. 277; W a a r a n e n, Samling IV, s. 238.

[32] A n n e r s t e d t, Upsala universitets historia, Bihang I, s. 133.

[33] I s a k F e l l m a n, I, ss. 462-472.

[34] K. R. M e l a n d e r, Mietteitä pirkkalaiskysymyksestä, ss. 48 ja 50.

[35] L e w e n h a u p t, s. 29.

[36] B y g d é n, IV, s. 400.

[37] Katso myös: K u s t a v I G r o t e n f e l tin kirjoitusta, Några tillägg till prof. K. G. Leinbergs "Åbo stifts herdaminne 1554-1640" (Kirkkohist. seuran pöytäkirjat 1902-03, s. 202.).

[38] S u o l a h t i, s. 17.

[39] N o r d l u n d, ss. 120-121.

[40] L e w e n h a u p t, s.34ja119.

[41] B y g d é n, II, s. 246.

[42] K u s t a v i G r o t e n f e l t, Suomalaiset ylioppilaat ulkomaan yliopistoissa ennen v. 1640. Hist. arkisto XVII, s. 303.

[43] K. G. L e i n b e r g, Skolstaten i nuvarande Åbo stift, s. 95, ja Consistorii Ecclesiastici Aboënsis protokoller 8/11 1658-16/5 1661, ss. 299-300, 329 y.m.

[44] Consistorii Ecclesiastici Aboénsis protokoller, s. 300.

[45] L e i n b e r g, Handlingar II, s. 165.

[46] I s a k F e l l m a n, II, s. 382-402.

[47] Svenska Landsmål XVII: I, s. 68.

[48] I s a k F e l l m a n II ss. 399-402.

[49] N o r d l a n d e r, Skolliv, s. 13.

[50] S t e n L e w e n h a u p t, s. 121, ja A n d e r s s o n , Kemijärvi, s. 109.

[51] J. F. R e g n a r d, Voyage de Laponie, Paris 1896, ss. 134-144. Löytyy piispa Jaakko Gummeruksen suomentamana Kirkkohist. seuran pöytäkirjoissa III, s. 162. Selostettu myöskin M e l a n d e r i n "Klocka och trolltrumma", ss. 75-82 ynnä Jouko I, ss. 114-115.

[52] B y g d é n, IV, s. 400.

[53]Consistorii acad. prot. III, ss. 137 ja 143.

[54] Sirmasta lähemmin: M e l a n d e r, Klocka och trolltrumma.

[55] Katso m.m. K. F. I g n a t i u s, Eräs ylioppilasmeteli Turussa, Kirjall. Kuukausilehti 1867. S n e l l m a n, I, ss. 86-93, 96, 102-104 y.m. sekä Consist. akad. prot. II, monessa paikassa.

[56] jäljennettynä I s a k F e l l m a n, II, s. 433.

[57] J u h a n i R i n n e, Tornion kaupungin kirkoista (Suomen Museo 1911, s. 93).

[58] Sittemmin Kemiön kirkkoherra, joka murhasta, väärästä valasta y.m. mestattiin Turussa 28/5 1706.

[59] Katso lähemmin: F e u k, ss. 61-63.

[60] S c h e l l e r, s. 21.

[61] B r u n n i u s, s. 33, ja H ü l p h e r s, V, s. 244.

[62] H ü l p h e r s, V, s. 232 ja 214.

[63] A l m a S ö d e r h j e l m, II,s.87, 91.

[64] Vrt. S c h e l l e r, s. 21, 96, 102.

[65] E l i a s Ö s t e r g r enin kirje Joh. Wattewillelle 12/3 1753. Kirkkohist. seuran toimituksia XII, s. 440.

[66] Stockholms Post Tidningen 17/8 1752, N:o 64.

[67] Lärda Tidningar 1751, N:o 33.

[68] H ü l p h e r s, V, 216.

[69] Inrikes Tidningar, 1770, N:o 60.

[70] Tätä teosta pidettiiin niin tärkeänä tietokirjana, että tuomioistuinkin viittasi siihen. (Alatornion tuomiokirja 7/5 1768).

[71] Vanhemmat: kihlakunnantuomari Mikael Eurenius Höijer ja Brita Maria Soth.

[72] Näitä af Donner-nimisiä henkilöitä ei mainita E l g e n s t i e r n a n teoksessa eikä löydy myöskään O t t o D o n n e r in kirjassa "Släkten Donner i Finland".

[73] Maria Elisabet Krook oli ensi kerran naimisissa Vaasan kauppiaan Barthold Granbergin kanssa.

[74] E r n s t L a g u s, ss. 108 ja 118.

[75] Katso kirjoitusta "En resebeskrifning öfver Finland från år 1800" (Helsingfors Dagblad 10/2 1873, N:o 39).

[76] B y g d é n, II, s. 252.

[77] Tarkoittaa muistotaulua Jukkasjärven kirkossa, jonka ranskalaiset de Fercourt, de Corberon ja Regnard 18/8 1687 panivat seinälle käyntinsä johdosta (sivu 42); siinä on seuraava kirjoitus:

Gallia nos genuit, vidit nos Africa, Gangem

Hausimus, Europamqve oculis lustravimus omnem,

Casibus & variis acti terraqve mariqve,

Stetimus hic tandem, nobis ubi defuit Orbis.

[78] I s a k F e l l m a n, II, s. 17.

[79] B y g d é n, IV, s. 400.

[80] I s a k F e l l m a n, II, s. XVI.

[81] Voi mahdollisesti olla yksi Martinus Johannis Kempen 6 pojasta (vrt. s. 86) ja siis Johannes Kempen pojanpoika.

[82] B r u n n i u s kirjoittaa nimen Oulopolitanus.

[83] Johannes Tornbergin jälkeen pääsi 1682 Koutokeinon kirkkoherraksi hänen vanhempi veljensä Anders Tornberg eli Tornensis († 1705), joka oli ollut v:sta 1677 Ylitornion kirkkoherrana, mutta 1680 pantu viralta. Hänen lapsistaan tuli lappalaisia ja käyttivät he nimeä Tornensis. Näiden jälkeläisiä on vieläkin Norjassa.

[84] Alatornion kuolleitten luetteloon on hän väärin merkitty Henrikintyttäreksi.

[85] Murberg meni Kemissä 9/7 1734 toisiin naimisiin Christina Fellenian kanssa Lövångerista.

[86] Hän on Alatornion kuolleitten luettelossa merkitty "Iisakintyttäreksi" mutta äidin nimi on oikea.

[87] Apollonia Renmarkilla oli toisessa avioliitossaan yksi lapsi Mårten Rechardt, s. Torniossa 1700, k. matkalla Tukholmassa 10/8 1752, kauppa- ja neuvosmies Torniossa. Puoliso: Torniossa 28/6 1726 Cecilia Majström (k. Torniossa "af flussfeber" 55 vuotiaana 30/4 1766), joka jatkoi miehensä liikettä; hänen isänsä oli Tornion kauppias Augustin Majström, joka hukkui myrskyssä marrask. 1722 Ulsörin saaren luona, Kokkolan edustalla, kun Tornion neuvosmies Anders Burmanin laiva paluumatkalla Tukholmasta Tornioon haaksirikkoutui ja omistaja ynnä kaikki laivassa olleet hukkuivat. (Vrt. lähemmin H j. Björkmanin kirjoitusta: "Skeppet som förgicks i stormen" Pedersören joulunumero 1923, s. 9-10). Apollonia Renmarkin kolmas avio Samuel Krookin kanssa oli lapseton. He lahjoittivat Tornion kaupungin kirkkoon 1731 ehtoolliskalkin ja pateenin, jotka vieläkin ovat käytännössä.

[88] Kts. Alatornion tuomiokirjoja 27/11 1766, ss. 122-124, 4/5 1768, ss. 46-47, 5/5 1768, s. 66, 30/5 1768, s. 73.

[89] Nämä aviopuoliset haudattiin samalla kertaa Ylitorniolla 7/11 1742.

[90] Hellant oli ensi kerran naimisissa Brita Hermanintytär Kempen kanssa, kuollut 52 vuotiaana Torniossa 1/2 1732. Heidän poikansa oli tunnettu tieteilijä, taloustirehtööri ja varatuomari Anders Hellant, s. Korteniemen talossa Ylitornion Pellon kylässä vanhempainsa pakosalla ollessa 30/11 1717, k. Torniossa naimattomana 23/11 1789. (Kts. s. 87).

[91] Häihin morsiamen veli Olof Grape sepitti 23 nelisäkeistä värssyä pitkän runon "Så wälment som skyldigt i största hast lemnat Af Brudens medlersta Broder O. J. G. Osterbothninge" nimellä: "Det grönskande Törne, Betrachtat, Då Handelsmannen i Torneå Stad Ähreborne och Wälachtad Herr Henricus Törner Samt Den Ähreborna och Dygdädla Jungfrun Jungf. Anna Margareta Grape, Uti Förnämt och Hedersamt folks närvaro ingingo ett oupplösligit Ächta Förbund i Torneå den 6 Decemb. 1737. Åbo. Tryckt af Joh. Kiämpe Kongl. Acad. Boktr. " (4 sivua). Heillä oli m.m. tytär Margareta Törner (s. Torniossa 1743, k.siellä keuhkotautiin 16/1 1783). Puoliso: Tornion kauppias Henrik Lythraeus, tukehtui kuoliaaksi lumikinoksessa Enontekiössä 37 vuotiaana 22/2 1782 ollessaan porokyydillä matkalla markkinoille.

[92] Salomon Antmanin veli (katso s. 94).

[93] Kristian Anttnanilla oli ensimmäisessä aviossaan ainoastaan yksi lapsi, tytär Sofia, jolle isä ei suostunut jakamaan äidinperintöä ennenkuin kihlakunnanoikeus kappalaisen Salomon Grapen vaatimuksesta hänet velvoitti pitämään pesänosituksen.(Katso: Alatornion syyskäräjäin pöytäkirjaa 27/11 1755).

[94] Alatornion käjäjäkunnan tuomiokirja 30/11 1769, s. 181.

[95] A k i a n d e r, V, s. 144.

[96] A k i a n d e r, V, ss. 136-263, jossa oikeudenkäyntipöytäkirjat y.m. ovat jäljennettyinä.

[97] Erik Grapesta (Herr-Erkista), joka oli tunnettu luonnontutkija, mainitsevat Acerbi, Clarke, Skjöldebrand, y.m. matkamuistelmissaan.

[98] Pienen tyttärensä muistoksi isä veisti siivekkään enkelinpään, jonka hän asetti Enontekiön kirkkoon sakastin oven yläpuolelle. Sitäpaitsi hän laitatti kullatun kuparilevyn kirjoittiksella: In memoriam / Margarethae Christinae Grape, / quae / glacie minus durata / avunculum submersum servatura / ipsa periit undis / die XX Oct. MDCCXCVII / Cant. 8: 6, 7. Joh. 15:13 / Tabella testetur / quanti aestimabatur / unica spei optimae filia / a / parentibus moestissimis E.J.G. E.M.T. - Se naulattiin ensin puuhun suvannon rannalle, oli sittemmin kirkon seinällä, mutta lienee nykyään yksityisen hallussa.

[99] Vanhemmat: kauppias Carl Jacob Cneiff ja Margareta Niilontytär Burman, joka oli ollut ensi kerran naimisissa Aaron Hannunpoika Antmanin kanssa (k. Torniossa 28 vuotiaana 24/10 1752).

[100] Oli nuoruudessaan hyvin innostunut luonnontutkija; katso hänestä lähemmin C l a r k e, X, s. 33 ja seur. Matka tehtiin heinäk. 1799.

[101] B y g d é n, II,s.59.

[102] Koska Rounalan kirkko oli liian syrjässä markkinapaikasta, päättivät viranomaiset rakennuttaa etelämmäksi uuden kirkon. Kun erimielisyyttä paikasta syntyi, kerrotaan hirsi heitetyksi Rounalan kirkon tienoilla Könkämäjokeen. Sinne, jonne virta hirren veisi, oli temppeli pystytettävä. Puu tuli Lätäsenon suuhun 6-7 peninkulmaa alapuolelle Rounalan seutua, jokseenkin sille kohtaa, josta Muonionjoki saa alkunsa. Tämä kirkko rakennettiin joen pohjoispuolelle Kuonnajärven rannalle. Lätäsenon kirkkokumpu kehittyi seutukunnan keskuspaikaksi ja sai nimekseen Enontekiö, joka sittemmin tuli koko pitäjän nimeksi. Se kuului kappelina Jukkasjärven seurakuntaan aina v:teen 1747. Rauhanteossa tuo syrjäinen kirkko jäi Ruotsin puolelle ja purettiin ränsistyneenä 1826, jolloin hirret lautoilla vietiin n. 6 penink. etelämmäksi, Palojoen ja Muonionjoen väliselle niemekkeelle, joen länsirannalle. Siellä se uudelleen pystytettiin. Jäi vähitellen autioksi, myytiin huutokaupalla 1870 50 ruplasta, purettiin ja hirsistä y.m. rakennettiin heinälatoja j.n.e., joihin oviksi käytettiin kirkon ja sakastin ovia. Saarnatuolista tuli puutarhan portti. Sakasti ja ullakko pystytettiin semmoisinaan niitylle ja ovat vieläkin Ylimuonion Muotkassa "Sakasti" ja "Ullakkolatoina". Vanha pappila jäi erämaahan autiona rappeutumaan ja käytettiin lopulta hevostallina. (Vrt. s. 29).

[103] I s a k F e l l m a n, II, s. 381.

[104] B y g d é n, IV, s. 362.

[105] II, s. 259-260.

[106] = mädännyt.

[107] "De urbe Torna" ss. 30-31 ja H ü l p h e r s, V, s. 215.

[108] K u s t a v i G r o t e n f e l t, Suomalaiset ylioppilaat j.n.e. Hist. ark. XVII.

[109] L e i n b e r g. Handlingar II, s. 109.

[110] Bygdén, II, 260.

[111] Se ei ollut mikään tavallinen raastuvanoikeuden kokous, sillä siinä oli 17 jäsentä.

[112] Katso lähemmin Jouko I, s. 109.

[113] I s a k F e l l m a n, II, s. XXXIV, 41, 44, 833 ed.

[114] E r i c u s B r u n n i u s, De urbe Torna, s. 28.

[115] B y g d é n, II, s. 296.

[116] L e i n b e r g ei mainitse Esseviusta Tukholman suomalaisen. seurakunnan papistoluettelossaan.

[117] B y g d é n, II, s. 261.

[118] Tässä järjestyksessä lueteltu K O:n pöytäk. 7/5 1768.

[119]Bureliuksen jälkimmäinen vaimo lienee ollut B y g d é n in mainitsema Märita Burman, Lövångerista, jonka vihkimäpäivä oli 13/11 1646.

[120] Tuomiokirjat: 27/11 1766, ss. 122-124, 4/5 1768, ss. 46-47 ja 30/5 1768, s. 73.

[121] Talvik. tuomiok. 1768, liite 52.

[122] Kirkkohist. seuran vuosikirja 1916, s. 383.

[123] Myöhemmin Jomalan ja lopuksi Sunnen, Jämtlandissa, kirkkoherra, k. 1735.

[124] I s a k F e l l m a n, II, s. 439.

[125] F. L a e s t a d i u s, s. 21.

[126] Sirmasta lähemniin: P a u l a h a r j u, ss. 222, 224-225 sekä E. M e l a n d e r, s. 89-97.

[127 Hänen veljensä Mathias Ganander, josta Sukukirja tietää ainoastaan, että hän tuli ylioppilaaksi Upsalassa, toimi pitäjänapulaisena Alatorniolla, k. siellä 3/4 1744. Puoliso: Alatorniolla 18/6 1738 Juliana Reffman, s. Hernösandissa, † Torniossa 61 vuotiaana 20/2 1770. Heidän poikansa Mathias Ganander, kauppias Torniossa, s. Alatorniolla 24/5 1738, † Torniossa 2/1 1768.

[128] Alatornion tuomiokirja 3/5 1765, ss. 47-48.

[129] Margareta Törnerin vanhemmat olivat: kauppias Samuel PietarinpoikaTörner († Torniossa 62 vuotiaana 11/2 1728) ja hänen vaimonsa, synt. Chore.

[130] Longströmin alaikäisten lasten holhoojan, paikkakunnalta karanneen talollisen Hannu Niilonpoika Tanelin, Vuonosta, konkurssissa 10/11 1791 valvoivat alaikäisten uudet holhoojat kirkkoherra Rydman ja Tornion kauppias Pehr Mathias Herkepaeus (k. Torniossa kuumeeseen 38 vuotiaana 21/2 1799) holhokkiensa puolesta etuoikeudella 432 riikintal. 15 kill.

[131]. Meni leskenä Torniossa uusiin naimisiin Lohtajalta kotoisin olevan palvelijattaren Anna Kristianintyttären kanssa.

[132] Olof Jonas Ekman, s. 1733; Svean hovioikeuden varakanneviskaali 1772, Länsipohjan pohjoisen tuomiokunnan tuomari 17/4 1776, asuen Torniossa, sai pyynnöstä eron 1799, k. Torniossa vanhuuttaan 73 vuotiaana 23/2 1807. Puoliso: 1) 10/5 1779 Torniossa Anna Kristina Nordstedt, k. 33 vuotiaana Torniossa lapsivuoteeseen 13/8 1780; 2) Torniossa 28/7 1781 Brita Kristina Björn, k. vanhuuttaan Johannisron tilalla Alakainuussa 4/2 1836, Tornion neuvosmiehen, varapormestari Lars Björnin ja Brita Curtelian tytär.

[133] Kts. lähemmin: A k i a n d e r, V, ss. 136-263, jossa oikeuden pöytäkirjat y.m. asiakirjat ovat jäljennettyinä.

[134] A k i a n d e r, V. 138.

[135] V i k l u n d i n varjokuva on vielä olemassa. Kirkkohist. Seuran vuosikirja III, 1913, s. 190.

[136] Alatornion tuomiokirja 22-23/11 1791, §§. 207 ja 208.

L Ä H T E I T Ä.

Suomen valtionarkisto: Suomen Sukututkimusseuran toimesta jäljennetyt Alatornion pitäjän [1] ja sen yhteydessä Karungin kappelin, Kemin pitäjän sekä Tornion, Oulun ja Kristiinan kaupunkien historiakirjat, Alatornion tuomiokirjat 1700-luvulta ynnä Winterin kokoelma ja vaillinainen kokoelma pesänkirjoituskirjoja Alatorniolta. Suomen sota-arkisto: piispa Collianderin kokoelma ja Helsingin suomalainen normaalilyseo: papiston Strandbergin Paimenmuistoa varten Turun tuomiokapitulille toimittama ainehisto.

Kirjallisuus: A c e r b i, J o s e p h, Travels through Sweden, Finland and Lapland to the North Cape in the years 1798 and 1799 (London 1802). A h l s t r ö m, O. C., Norrländska släkter I-II (Östersund 1890-92). Airas, K a a r l o, Rovastintarkastus Torniossa 1683 (Kirkkohist. seuran vuosik. 1916). S a m a, Tornion kirkko (1. painos). A k i a n d e r, M a t h i a s, Historiska upplysningar om religiösa rörelserna i Finland. A l c e n i u s, E. R., Genealogia Sursilliana. A l m q u i s t, J o h . A x., Den civila lokalförvaltningen i Sverige 1523-1630, II osa. A n d e r s s o n, G. A., Kemijärven pitäjän vaiheita. S a m a, Sodankylän ja Kittilän pitäjien aikaisemmista vaiheista. A n j o u, A., Kongl. Svea Hofrätts Presidenter samt Embets- och Tjenstemän 1614-1898.

A n t h o n i, E r i c, De västerbottniska områdenas förening med Finland (Hist. tidskrift 1922). A s p e l i n, J. R., Vanhan kansan muistoja Kemistä (Suomen Kuvalehti 1879, N:rot 147 ja 149). B e r g h o l m A x e l, Sukukirja. B i b e r g, J. F., Hernösands stifts historia och herdaminne. Biografinen nimikirja. B j ö r k m a n, H j., Gamlakarleby stad och dess borgerskap i förgängna tider. B o n s d o r f f, C a r l v., Blad ur Nykarleby historia (Hist. arkisto X). B o s t r ö m, H. j., Anders Hellant. S a m a, Wasa höfrätts presidenter, ledamöter och tjästemän 1776-1914. Sama, Tornion pormestarit 1621 12/5 1921. B r u n n i u s, E r i c u s, fil., Dissertatio gradualis de urbe Torna (Upsala 1731). B u c h t, G ö s t a, Hernösands gymnasie matrikel 1650-1800.

B y g d é n, L., Hernösands stifts herdaminne I-IV, jota eniten on käytetty. C a r p e l a n, T o r, Finsk biografisk handbok. S a m a, Åbo i genealogiskt hänseende. C l a r k e, E. D., Travels in various countries of Europe, Asia and Africa, Vol. X. (London 1824). C o l l i a n d e r, O. I., Suomen kirkon paimenmuisto. Consistorii academici Aboensis äldre protokoller I-V. E l g e n s t i e r n a, G u s t a f, Svenska adelns ättartavlor I-III. F e l l m a n, I s a k, Handlingar och uppsattser ang. Finska Lappmarken och lapparne, F (e l l m a n), I( s a k), Eräs taistelu Lapista (Jouko I). F e l l m a n, J a c o b, Anteckningar under min vistelse i Lappmarken. F e u k,

J o h a n, Ett bidrag till Lund stifts herdaminne. Anders Roos' anteckningar om ordinarie amiralitetspredikanter i Karlskrona från omkr. 1680 till omkr. 1770. (Personhist. tidskrift 1928). G r ö n b l a d, J. E., Nya källor till Finlands medeltids historia. H a l l e r, E l o f, Svenska kyrkans mission i Lappmarken under frihetstiden.

H a u s e n, R e i n h., Finlands medeltids urkunder. H e d m a n, K a r l, Borgmästare och rådmän i Wasa i 1610-1925 (Suomen Sukututk. seuran vuosikirja IX). H o f b e r g, H e r m a n, Svenskt biografiskt handlexikon. Hülphers, Abrah. Abr:son, Samlingar til en Beskrifning öfwer Norrland, V saml. om Westerbotten (Westerås 1789) & VI saml. Westerbottens Städer (Westerås 1797). H ö g s t r ö m, P e h r, Beskrifning öfwer de til Sveriges Krona lydande Lapmarker etc. (Stockholm 1747). I m p i w a a r a, H e i k k i, Pappila-Junelius-Junell (Suomen Sukututk. seuran vuosik. X). K i n b e r g, A u g u s t, Par Bricoles Gustavianska period. K o s e g a rt e n, J o h. G o t t f r. L u d w., Geschichte der Universität Greifswald mit urkundlichen Beilagen I-II (Greifswald 1857 & 1856). K o s k i n e n, Y r j ö, Kemin ja Iin lohi-vesien vanhempi historia (Hist. arkisto VII). L a e s t a d i u s, F e r d i n a n d, Krigsminnen från Västerbotten. L a g u s, E r n s t, Bref från Henrik Gabriel Porthan till samtida. L a g u s, W i l h., Åbo Akademies studentmatrikel. L e i n b e r g, K. G., Åbo stifts herdaminne. S a m a, Handlingar rörande finska kyrkan och presterskapet. S a m a, Några underrättelser om finska nationella församlingen i Stockholm (Sv. litt. sällskapets i Finland Förh. och Uppsatser 16, 1902).

S a m a, Skolstaten i nuvarande Åbo stift och dettas andel af Kuopio stift intill 1/7 1870. L e w e n h a u p t,

S t e n, Historik rörande det regala laxfisket i Torneå elf (Stockholm 1892). L i n d s t r ö m, G u n n a r, Rydman suvut. M e i n a n d e r, K. K., Tornion kirkon kaunistelu ja irtaimisto (Tornio 1621 12/5 1921).

M e l a n d e r, E., Klocka och trolltrumma, syner och sägner från Torne dal. M e l a n d e r, K. R., Mietteitä pirkkalaiskysymyksestä (Hist. Arkisto XXX). S a m a, Piirteitä kirkollisen järjestyksen kehityksestä 1500- ja 1600-luvuilla (Lutherin uskonpuhdistus ja Suomen kirkko I). M o d i n, E r i k & S ö d e r b e r g, E. N., Matrikel öfver i Upsala studerande norrlänningar 1595-1889. N e o v i u s, Ad., Akter och undersökningar rörande Finlands historia intill år 1401 (Hist. Arkisto XXIII. l). S a m a, Consistorii eccleciastici Aboënsis protokoller 1658-1661. N o r d l a n d e r, J., Norrländskt skollif. N o r d l u n d, K. I., Blad ur Närpes historia I. O u t h i e r, M., journal d' un Voyage au Nord en 1736 & 1737 (Amsterdam 1746). P a u l a h a r j u, S a m u l i, Lapin muisteluksia. P e r ä l ä, V ä i n ö, Tietoja Tornion kouluista 1608-1800. R i n n e, J u h a n i, Tornion kirkko ja sen haudat (Tornio 1621 12/5 1921). R u u t h, M a r t t i, jälkiä separatismin ja herrnbutilaisuuden risteytymisestä Oulun ja Tornion puolessa 1730-1740 luvuilla (Suomen Kirkkohist. seuran toimit. XII).

S c h e l l e r, G o t t l i e b D a v i d F r i e d r i c h, Herrn Johann Gerhard Schellers, ehemaligen Pastoris zu Hermstedt und Stobra Reise-Beschreibung nach Lappland und Bothnien (Jena 1748). S k j ö l d e b r a n d, A. F., Memoarer, toim. H. Schück. S n e l l m a n, A. H., Pohjalaisen osakunnan historia. S t r a n d b e r g, C. H., Åbo stifts herdaminne. S u o 1 a h t i, G u n n a r, Suomen papisto 1600- ja 1700-luvuilla. S ö d e r h j e l m,

A l m a, Jakobstads historia. T a w a s t s t j e r n a, We r n e r, Pohjoismaiden viisikolmattavuotinen sota. W a a r a n e n, J. E., Samling af urkunder rörande Finlands historia. W i l s k m a n, A t l e, Släktbok. V i r k k u n e n, A. H., Oulun kaupungin historia I. y.m. nooteissa mainittuja teoksia.

Tiedonantoja: Kirkkoherra K a a r l o A i r a s, Evijärvi. Yliopiston ent. ylikirjastonhoitaja L. B y g d é n, Upsala. Professori A. V. K o s k i m i e s. Helsinki. Kanslianeuvos N i i l o L i a k k a, Helsinki. Lääninasessori R a g n a r S u n d b e r g, Luulaja. Pormestari A l i T o r n b e r g, Tornio.

[1] Alatornion ja Kemin vanhimmat historiakirjat, osittain aina 1840-luvulle, on työni kuluessa apteekkari Th. J. Borgin lahjoittamilla varoilla Sukututkimusseuran toimesta kopioitu, minkä vuoksi käytän tässä tilaisuutta lausua hänelle kiitokseni.

SSV 12(1928), s. 22-102

© Tekijät ja Suomen Sukututkimusseura - Författarna och Genealogiska Samfundet i Finland

[ Artikkelin alku ]

Aiheenmukainen hakemisto | Hakemisto Vuosikirjaan 12 | Vuosikertahakemisto