Vuosikirja - Årsskrift

[ Artikkelin loppu ]

Puhe, pidetty Suomen Sukututkimusseuran vuosikokouksessa huhtikuun 9 päivänä 1938.

Suomen Sukututkimusseuran esimiehenä on minulla kunnia lausua Teidät, arvoisat läsnäolijat, tervetulleiksi Seuramme tänään pidettävään vuosikokoukseen.

Vuosi takaperin viettäessämme Seuramme 20-vuotisjuhlaa oli juhlan yhteyteen järjestetty sukutieteellinen näyttely. Tämän näyttelyn yhteydessä tuli näkyviin, kuinka laajalle levinneet ne harrastukset ovat, jotka liittyvät sukututkimukseen ja - minä huomautan erikoisesti siitä - miten monipuolinen se aineisto on, mikä tarjoutuu sukututkimuksen käytettäväksi. Mitä mielenkiintoisinta ainehistoa, joka varmaan oli uutta useille kokeneillekin sukututkijoille, oli näyttelysaleissa yleisön nähtävänä. Näyttelyllä oli ilmeisestikin huomattava merkitys. Käsitykseni mukaan on Seuralla täysi syy sopivan tilaisuuden tarjoutuessa - ja toivokaamme, ettei siihen mene pitkääkään aikaa - järjestää uusi sukutieteellinen näyttely.

Katsellessani nyt kuluneen vuoden työsuoritusten tilinpäätöstä tulee mieleeni, paitsi niitä Seuran sihteerin vuosikertomuksessaan mainitsemia keskeneräisiä, vielä lopettamattomia töitä, muutamia tehtäviä, joihin taas tahdon kiinnittää huomiota erikoisesti sitä silmälläpitäen, että ne suomalaiselle sukututkimukselle nähdäkseni ovat hyvin tärkeitä.

Kiinnitän silloin jälleenkin huomiota Suomen kirkon paimenmuistojen uusimiseen. Seura on, kuten tunnettua, ottanut tehtävän ohjelmaansa ja uusien paimenmuistojen aikaansaamista varten on jo uhrattu sekä huolta että varoja. Tällaisten, ajanvaatimuksia vastaavien paimenmuistojen aikaansaaminen on erittäin tärkeä tehtävä, joka on suoritettava. Tehtävä vaatii kuitenkin paljon valmisteluja, laajoja keräystöitä ja näitä varten tarvitsee Seura huomattavaa taloudellista kannatusta. Minä huomautan erikoisesti tästä ja tahdon painaa jokaisen sukututkijan tai sukututkimusta harrastavan mieleen, että kaikilla on tilaisuus omalta osaltaan auttaa yritystä hankkimalla lisätietoja suunniteltuihin paimenmuistoihin. Mikään lisä ei ole niin vähäinen, ettei sillä olisi arvoa. Minä toivon, että se Sukututkimustoimisto, jonka Seuramme on päättänyt perustaa, myös tässä suhteessa voi täyttää määrätyn tehtävän: se voinee vastaanottaa kaikki ne sukuhistorialliset tiedot, mitä Seuran tarkoitusperien edistämiseksi Seuralle tahdotaan toimittaa, voi antaa tarpeellisia ohjeita ja neuvoja ja auttaa siellä, missä apua tarvitaan.

Omalta vähäiseltä osaltani kerätessäni tietoja paimenmuistoja varten, olen kiinnittänyt huomiota siihen - mistä muuten on usein huomautettu ja puhuttu - miten pappien sukujuuret toiselta puolen ovat etsittävissä suomalaisten rälssisukujen keskuudesta, toiselta puolen ja hyvin monessa tapauksessa kaupunkien porvarien piiristä. Suomen rälssisukuihin on kiinnitetty sangen paljon huomiota ja meillä on tältä alalta sellainen vuosisataisteos, kuin valtioneuvoksetar Jully Ramsayn »Frälsesläkter i Finland intill stora ofreden» itse asiassa on. Olisi varmaan aika kiinnittää yksityiskohtaista huomiota maamme kaupunkien porvarisluokan sukusuhteisiin, sen alkuperään, sen kokoonpanoon, sen keskinäisiin sukulaisuussuhteisiin. Hjalmar Björkmanin valmistamat Kokkolan peruluettelot, jotka Birger Åkerman on toimittanut julkisuuteen, antavat meille, mainitakseni vain yhden esimerkin, hyvän käsityksen siitä, miten runsasta ja hyödyllistä tutkimusainehistoa porvarissukujen tutkiminen tarjoaa. Tässä on varmaan ala, johon sukututkimuksen entistä enemmän olisi kiinnitettävä huomiota ja jonka tutkiminen juuri suuria paimenmuistoja silmälläpitäen olisi ensiluokkaisen tärkeätä.

Ensikädessä tulevat tietysti silloin kysymykseen 1500- ja 1600-luku. Minusta tuntuu siltä, että saalis, mikä vielä on saatavissa 1500-luvultakin, saattaa olla odottamattoman runsas puhumattakaan seuraavasta vuosisadasta, jolloin ennen käyttämätön tilikirja- ja tuomiokirja-ainehisto tarjoaa sukututkijoille erittäin paljon uutta. Minä tahtoisin tässä yhteydessä erikoisesti kiinnittää huomiota 1500- ja 1600-lukuihin.

Tässä on tarkastellessamme sukuhistorialliselle tutkimukselle tarjoutuvia työaloja vain lausuttu muutamia toivomuksia. Työtä on totisesti paljon, työntekijöitä toivotaan tälle alalle paljon enemmän, kuin mitä niitä meillä on käytettävänä.

Lausun kaikki läsnäolijat sydämellisesti tervetulleiksi vuosikokoukseemme.

A. R. Cederberg.


SSV 22(1938), s. 5-7

© Tekijät ja Suomen Sukututkimusseura - Författarna och Genealogiska Samfundet i Finland

[ Artikkelin alku ]

Aiheenmukainen hakemisto | Hakemisto Vuosikirjaan 22 | Vuosikertahakemisto