GENOS - Suomen Sukututkimusseuran aikakauskirja

[ Artikkelin loppu ]

Kenraalikuvernööri kreivi Fedor Logginovits Heiden

Olavi Seitkari

Piirteitä hänen sukuperästään ja toiminnastaan ennen v. 1881.

Kun keisari Aleksanteri III kesäk. 2 p:nä 1881 nimitti eroa pyytäneen kreivi Adberbergin jälkeen Suomen uudeksi kenraalikuvernööriksi kenraaliadjutantin, jalkaväenkenraalin kreivi Fedor Logginovits Heidenin, merkitsi se samalla uuden käännekohdan alkua autonomisen ajan historiassa.

Historiallisessa kirjallisuudessamme on vähän tietoja kreivi Heidenin aikaisemmista vaiheista ja nekin melko ylimalkaisia. Niinpä "Kansallisesta Elämäkerrastosta" saamme tietää aivan lyhyesti hänen varhaisemman uransa pääpiirteet.  [1] Luemme sieltä, että hän oli syntynyt 27.9.1821 Viaporissa ja kuollut elok. 31 p:nä 1900 Tsarskoje Selossa. Isän nimi, Ludowik Heiden, mainitaan lisäyksellä, että hän oli Viron kenraalikuvernööri. Sitten puhutaan aivan lyhyesti hänen loistavasta sotilasurastaan, jonka huippuna oli, kuten kerrotaan, hänen ylennyksensä jalkaväen kenraaliksi v. 1866, jolloin myös tapahtui hänen nimityksensä yleisesikunnan päälliköksi. Tässä asemassaan hän joutui hoitamaan sotaministerinkin tehtäviä. Muut suomenkieliset vastaavat hakuteokset sisältävät suurin piirtein samoja tietoja. Sen sijaan ruotsinkielinen "Finsk Biografisk Handbok" tietää jonkun verran enemmän.  [2] Siinä on ensiksikin maininta hänen sukuperästään. Kerrotaan Heidenin kuuluneen ikivanhaan hollantilaiseen sukuun, joka sittemmin saavutti "pyhän roomalaisen valtakunnan" kreivin arvon. lisäksi mainitaan hänen isänsä Ludowik Heidenin v. 1795 siirtyneen Venäjälle paettuaan Ranskan vallankumousarmeijoja. Kreivi Heidenin sotilasurasta "Finsk Biografisk Handbok" kertoo suurin piirtein samoin kuin "Kansallinen Elämäkerrasto".

Yllämainitut tiedot ovat ainoat, mitkä historiallisessa kirjallisuudessamme on kerrottu kreivi Heidenin menneisyydestä ja sukuperästä. Katsokaamme vain sellaisia yleisteoksia kuin Schybergsonin "Suomen historia" ja "Finlands politiska historia 1809 - 1909", Estlanderin "Elva årtionden" tai Juvan, "Suomen kansan aikakirjoja". Mistään emme löydä juuri viittaustakaan hänen aikaisempaan toimintaansa. Estlander ehkä sanoo eniten lausunnossaan: "Rysk till sinnelag, militär till uppfostran och yrke, var det han som inledde de ryska angreppen mot oss".  [3] Kaikki yleisteokset huomauttavat siitä, kuinka Heiden, päinvastoin kuin Adlerberg, suosi suomalaista puoluetta. Kuten sanottu, emme löydä viittauksia hänen aikaisempaan toimintaansa. Muistelma- ja elämäkertateoksista saamme kyllä usein paljonkin lisätietoja Heidenin olemuksesta, luonteesta ja toiminnasta Suomessa, mutta sen sijaan nämäkin tiedot hänen varhaisemmista vaiheistaan ovat sangen puutteellisia. Kiintoisaa on havaita, että varsinkin Heidenin olemuksesta on vastakkaiset käsitykset esim. Cederholmilla ja Palménilla. Edellinen antaa hyvin negatiivisen kuvan kreivi Heidenistä varsinkin verrattaessa häntä hänen edeltäjäänsä kreivi Adlerbergiin. Humautettuaan siitä, kuinka viimemainittu oli ollut komea ilmestys, jolla oli kyky edustaa ja käyttäytyä "med en viss grandezza, parad med mycken artighet", Cederholm sanoo, että kreivi Heiden oli Adlerbergin täysi vastakohta.  [4] "Liten och obetydlig till sin person saknade han i sitt sätt helt och hållet företrädarens nobla värdighet samt var därtill lomhörd". Hän lisää kuitenkin, että "emellertid hade han ett mycket anspråkslöst och vänligt väsende". Palmén puolestaan isänsä elämäkerrassa huomauttaa: "Väl bibehöll greven alltid korrekt världsmannahållning",  [5] , siis aivan päinvastoin kuin Cederholm, jonka mukaan "Heiden saknade i sitt sätt helt och hållet företrädarens nobla värdighet". Joka tapauksessa kumpikaan ei kerro mitään Heidenin menneisyydestä. Jac Ahrenberg antaa myös melko sympaattisen kuvan Heidenistä, mutta ei myöskään puhu mitään hänen sukuperästään.  [6]

Nämä puutteelliset tiedot kreivi Heidenin aikaisemmista vaiheista ovat ymmärrettävästi aiheuttaneet hyvin paljon väärinkäsityksiä. Hyvin laajalle levinnyt on esim. käsitys, että hän oli sukuperältään balttilais-saksalainen. Vain harvathan tosiaan nykyään lukevat "Finsk Biografisk Handbokia", niissä asian todellinen laita on mainittu. Toinen melko laajalle levinnyt harhakäsitys on se, että Heiden muka oli, ainakin Adlerbergin rinnalla, jonkinlainen nousukas. Ainakin tämän käsityksen voi saada esim. Cederholmin muistelmista, vaikka ei siitä tosin suoraan mainita mitään.

Heiden-nimisiä sukuja on ollut useita: Pommerissa, Reininmaassa ja Westfalenissa. Nimi kirjoitettiin näihin aikoihin miltei poikkeuksetta y:llä, siis Heyden. Tässä ei ole tilaisuutta syventyä tarkemmin muiden sukujen vaiheisiin, vaan keskitymme ainoastaan eräisiin kenraalikuvernöörimme suvun menneisyyttä koskeviin piirteisiin.

Tämä suku on "Westphälischer Uradel des Fürstentums Münster".  [7] Siellä se omisti Borkenin piirissä Heyden-nimisen sukutilan, jonka omistajana ensimmäisen kerran on, asiakirjojen mukaan, ollut Alhardus de Heden vv. 1201 - 1203. Ensimmäinen todistettu kantaisä oli kuitenkin Menso de Heidene, "Ritter und Vorsitzer des Heydenschen Freistuhls". Hänen nimensä esiintyy ensimmäisen kerran asiakirjoissa v. 1316. Suvun vaakunassa oli selityksen mukaan hopeaisella pohjalla 3 sinistä (tai myös sinisellä 3 hopeaista) palkkia. Kypärän peite oli sini-hopeainen; sen päällä oli lisäksi 3 palkilla varustettu hopeainen siipi.

Suku siirtyi sittemmin Alankomaihin, niissä se eli 1700-luvun loppuun asti. Sen jäsenistä huomattavimpia oli näihin aikoihin Sigismund Pieter (Peter) Alexander van Heyden (s. Laarwoudissa 25.11.1740, k. samassa paikassa 9.3.1808).  [8] Hän oli "Herr auf Entinge und Reinestein, Niederl. Kammerherr, Landdrost". V. 1790 hän sai valtakunnanvikariaatissa "Pyhän roomalaisen valtakunnan" kreivin arvon. Avioliittoon oli hän mennyt 8.1.1769 paroonitar Maria Frederika Reede van Ginkelin (Amerongenin) kanssa (s. Haagissa 14.8.1748, k. Zuidlarenissa 14.10.1807). Tämä oli korkeata sukua, sillä hänen isänsä oli Frederik Willem (Frederick William) Reede van Ginkel, Athlonen 4. jaarli, Irlannin pääri, ja äitinsä Louise Isabella van Wassenaer. Isoisä Athlonen 1. jaarli oli ollut Vilhelm III:n läheisimpiä ystäviä, joka oli seurannut tätä Englantiin v. 1688 [9]. Tämän toinen poika Frederik (Frederick) Christian, Athlonen 2. jaarli, oli solminut avioliiton Nassau-Zuylesteynin kreivittären Henrietten kanssa, joka puolestaan polveutui Vilhelm Oranialaisen pojan Fredrik Henrikin aviottomasta pojasta Nassau-Zuylesteynin kreivi Fredrikistä, joka kuoli 1672. Täten siis kreivi Heidenin sukuun tuli ruhtinaallista oranialaista verta "väärän koivun takaa".

Sigismund Pieter (Peter) Alexander van Heydenillä oli poika Lodewijk (Ludwig) Sigismund Guslav(us), joka oli maamme tulevan kenraalikuvernöörin isä. Hän oli syntynyt Haagissa 6.9.1772 ja meni sittemmin meripalvelukseen tullen Hollannin laivaston luutnantiksi. Ranskan vallankumous ja sen aiheuttamat mullistukset muuttivat kuitenkin nuoren van Heydenin elämän suunnan, kuten niin monen muunkin. V. 1795 ranskalaisten vallatessa maan, joka samalla muuttui vallankumoukselliseksi Batavian tasavallaksi, hän pakeni Venäjälle, josta tuli hänen uusi isänmaansa.

Lodewiik van Heyden astui nyt keisarikunnan laivaston palvelukseen saaden kapteeniluutnantin arvon.  [10] Hän kohosi vähitellen amiraaliksi ottaen osaa useihin huomattaviin sotatoimiin, kuten Danzigin saartoon 1813, Navarinon taisteluun 1827 ja Turkin sotaan 1828. Navarinon taistelussa hän johti venäläistä eskaaderia. V. 1833 hänestä tuli Itämerellä purjehtivan I:n laivastodivisioonan komentaja ja v. 1838 Tallinnan sataman päällikkö. Jo v. 1834 hän oli saanut nimityksen Tallinnan sotilaskuvernööriksi.  [11] Hakuteoksissa esiintyvä tieto, että hän olisi ollut Viron kenraalikuvernööri on erehdyttävä, sillä Itämeren maakuntien kenraalikuvernöörin asemapaikkana oli Riika.

Tallinnassa ollessaan hänet otettiin jälkeläisineen 7.2.1836 Viron ritariston jäseneksi. Heidenien "baltilainen" sukuperä on siis näin nuori. Huomattava on, että suviin nimestä näihin aikoihin putoaa van-liite. Tallinnan kuvernöörin nimi oli siis nyt Ludwig Sigismund Gustav Graf Heyden. Venäläisissä asiakirjoissa nimi esiintyy muodossa "Loggin Petrovits Geiden". Kiintoisaa on havaita, kuinka nimi tästä muodosta uudelleen transkriboitiin latinalaisilla kirjaimilla, jolloin y:n tilalle tuli "i" siis Heiden, jossa muodossa se sittemmin esiintyy meidän kirjallisuudessamme.

Amiraali Heiden kuoli Tallinnassa 5.10.1850. Hän oli ollut avioliitossa tanskalaissyntyisen Anna Akeleyen kanssa (kastettu Kööpenhaminassa 14.7.1778, kuollut Tallinnassa 6.11.1855). Tämän isä Johannes Akeleye (s. Norjassa 19.8.1739, k. S:t Croix:ssa 13.7.1779) oli ollut Venäjän laivaston palveluksessa I lk:n kapteenina, äidin sukuperää ei lähemmin tunneta, mutta etunimi oli Elisabet ja tiedetään hänen solmineen toisen avioliiton Venäjän palveluksessa toimineen amiraali v. Dessenin kanssa.  [12]

Avioliitossa syntyi kuusi lasta, kolme poikaa ja kolme tytärtä. Emme voi tässä tarkemmin syventyä näiden vaiheisiin, vaan mainitsemme vain, että kaikki pojat pääsivät korkeisiin asemiin ja ainakin kaksi tytärtä hyviin naimisiin kolmannen saadessa naimattomana tyytyä hovineidin arvoon.

Vanhin pojista Ludwig Heinrich Sigismund, ven. Loggin Logginovits, (s. 6.1.1806, k. 20.6.1901) kohosi amiraaliksi, H. M. kenraaliadjutantiksi ja valtakunnanneuvoston jäseneksi. Keskimmäinen taas Alexander Friedrich Sigismund, ven. Aleksandr Logginovits, (s. 2.4.1810, k. 28.3.1896) tuli tod. valtioneuvokseksi.

Nuorimmasta pojasta oli tuleva Suomen kenraalikuvernööri. Hän syntyi 13.9.1921 Viaporissa isän ollessa Itämeren laivaston palveluksessa sinne sijoitettuna. Kasteessa hän sai nimet Friedrich Moritz, mutta myöhemmin nämä nimet unohtuivat ja sijalle tulivat venäläiset Fedor Logginovits. Nimet vakiintuivat hänen käännyttyään luterilaisuudesta kreikkalaiskatoliseksi. Näin hän myöhemmin itse kirjoitti nimensä ja täten hänet on merkitty meikäläisiin hakuteoksiin.

Kasvatuksensa nuori kreivi Heiden sai H. M. Paasikoulussa, jonne hänet kirjoitettiin 6.6.1835  [13]. 19-vuotiaana hänestä tuli Preobrazenskin kaartinrykmentin vänrikki 22.7.1840. Kauan hän ei kuitenkaan täällä ollut, sillä jo seuraavana vuonna häntä ryhdyttiin kouluttamaan yleisesikuntaupseeriksi. Saatuaan 6.6.1842 aliluutnantin arvon hänet seuraavana vuonna siirrettiin Kaartin Yleisesikuntaan. Yleneminen seurasi nyt toistaan, luutnantti 6.6.1844 ja alikapteeni 4.3.1845.

Yleisesikuntatyö ei kuitenkaan tyydyttänyt nuorta Heideniä, vaan hän kaipasi rintamalle. Sopiva tilaisuus tarjoutuikin, kun näihin aikoihin oli puhjennut sota Kaukasian vuoristoheimoja vastaan. Niinpä hänet v. 1845 siirrettiinkin Kaukasian erilliseen armeijakuntaan. Täällä hän joutui heti mukaan taistelutoimintaan. Heidenin ansioluettelon mukaan hän otti osaa kaikkiaan 6 sotaretkeen, joista 3 oli Kaukasiassa.

Ensimmäisellä sotaretkellään (yksi retki tavallisesti kesti huhtik. - syysk.) v. 1845 hänet komennettiin Kaukasian armeijakunnan vasemman sivustan joukkoihin, jotka toimivat Pohjois-Dagestanissa. Tällöin hän oli armeijakunnan kenttäesikunnan välittömässä komennossa. Tämän antamien ohjeiden mukaan hän osallistui menestyksellä useiden tiedustelu- ja partioretkien johtajana. Heiden saikin tunnustusta osakseen. Dargon tärkeän tukikohdan valtauksessa osoittamastaan kunnostautumisesta hänet 7.1.1846 ylennettiin kapteeniksi. Sitäpaitsi hänelle myönnettiin vähän aikaisemmin ensimmäisenä kunniamerkkinään (R. Annan 3.)

Heidenin menestyksellinen osanotto Kaukasian taisteluihin päättyi hänen 3. sotaretkellään siihen, että hän haavoittui syysk. 8 p:nä v.1. 1847,. joten hänen oli siirryttävä kotimaahan toipumaan. Pian Heiden kuitenkin jälleen oli kunnossa, ja maaliskuussa 1849 näemme hänen saaneen komennuksen Konstantinopoliin määräyksellä seurata kenraaliadjutantti Grabben sinne lähtenyttä lähetyskuntaa. Huhtikuussa Heiden sai hallitsijaltaan lisätunnustukseksi H. M. Keisarin sivusadjutantin arvon, Toukokuussa samana vuonna alkoi myös hänen 4. sotaretkensä. Auttaakseen Itävallan keisaria kapinallisia unkarilaisia vastaan Nikolai I marssitti sotajoukkonsa rajan yli Unkariin. Reiden määrättiin nyt seuraamaan II:n armeijakunnan joukkoja. Tällöin hän jälleen menestyksellä osallistui useihin taisteluihin, joista erityisesti mainittakoon Gross-Schereinin ja Heimanstadtin taistelut Transsylvaniassa (Siebenbürgenissä) saaden siitä osakseen kunniamaininnan päiväkäskyssä. Elok. 4 p:nä v. 1. 1849 kapteeni kreivi Heiden ylennettiin everstiksi. Nopea kohoaminen siis. Tällöin on kyllä huomattava, että tsaarivallan aikana kaartinupseerien kohoaminen oli nopeampaa kuin muiden. joka tapauksessa 28-vuotiaana eversti oli hyvä saavutus ja "avansemangi" siihenkin aikaan. Tämän lisäksi kunniamerkkejäkin alkoi jo olla melko paljon, venäläisten Annan, Vladimirin ja Yrjön ristien lisäksi, turkkilainen Nisan-i-Iftikharin ja itävaltalainen Leopoldin risti.

Rauhan tultua Heiden palveli aluksi v. 1850 Henkivartiokaartin jääkärirykmentissä siirtyen seuraavana vuonna H. M. Keisarin henkilökohtaiseen palvelukseen. V. 1852 hänet määrättiin hoitamaan I armeijakunnan esikuntapäällikön tehtäviä.

Krimin sodan aikana, 5. ja 6. sotaretkellään, Heiden toimi Baltian armeijakunnan esikuntapäällikkönä joutumatta mihinkään erityiseen taistelutoimintaan. Huhtik. 17 p:nä 1855 hänet ylennettiin kenraalimajuriksi ja määrättiin samalla H. M. seurueeseen jääden edelleen Baltian AK:n esikuntapäälliköksi. 34-vuotiaana Heiden oli siten kohonnut kenraalien arvoluokkaan.

Edellisenä vuonna, 1854, kreivi Heiden solmi avioliiton hovineiti kreivitär Elisabet Zubovin kanssa (s. 21.12.1833, k. 6.5.1894), jonka isä, Nikolai Zubov, oli keis.hovin hovimestari ja äiti kreivitär Aleksandra Raimond-Modene. Avioliitossa syntyi 7 lasta, 3 poikaa ja 4 tytärtä.

Kreivi Heidenin ura yleni sitten tasaisesti. Erityisesti häntä käytettiin esikuntatyössä. Niinpä hänet 8.9.1856 nimitettiin Erillisen krenatööriarmeijakunnan esikuntapäälliköksi. Tässä toimessa hän oli v:een 1861, jolloin hänet elok. 6 p:nä v. l. määrättiin H. K. M:n pääesikunnan vt. päivystäväksi kenraaliksi. jo elok. 3o p:nä v. 1. hänet nimitettiin vakinaisesti tähän toimeen ja ylennettiin samalla kenraaliluutnantiksi. Vuosi senjälkeen, 30.8. v. l. 1862, hänet nimitettiin H. K. M:n kenraaliadjutantiksi. (Välihuomautuksena huomautamme tässä siitä, että kenraaliadjutantti ei ollut mikään sotilasarvo, vaan kunnianimitys, joka tavallisesti annettiin H. M:n seurueeseen kuuluville kenraali-arvoluokkaan kuuluville upseereille.  [14] Nimityksen suoritti keisari henkilökohtaisesti. Kenraaliadjutantilla oli oikeus suullisesti ilmoittaa hallitsijan antamia käskyjä.)

Kreivi Heiden sai nyt paljon sotilaallisia luottamustehtäviä. 1860-luvulla oli Venäjällä sotaministeri Miljutinin johdolla alkanut suurisuuntainen uudistustyö, jonka tarkoituksena oli kaikinpuolin saada keisarikunnan sotalaitos, jonka heikkoudet olivat käyneet ilmi Krimin sodan aikana, vastaamaan ajan vaatimuksia. Heiden otti hyvin keskeisellä tavalla osaa tähän työhön. Niinpä hänet 1.1.1866 nimitettiin pääesikunnan päällikön vastuunalaiselle paikalle.

Käsitteiden selvittämiseksi, muutama sana tästä pääesikunnasta. Meidän historiallisessa kirjallisuudessamme yleisesti sekoitetaan toisiinsa pääesikunta (glavnij stab) ja yleisesikunta (gelieraljnij stab). Niinpä "Kansallisessa Elämäkerrastossa" sanotaan Heidenin olleen yleisesikunnan päällikkönä. "Finsk Biografisk Handbok" sanoo sen sijaan, että Heiden "utsågs - - - - till chef för ryskan arméns hufvudstab").

V. 1815 oli muodostettu "H.K.M:n pääesikunta", joka alkuaikoina oli koko sotilashallinnon tärkein keskuselin ja jonka päällikkö oli ollut asemaltaan sotaministeriä ylempi.  [15] V. 1836 pääesikunta kuitenkin oli liitetty sotaministeriöön, ministerin ylijohdon alaisena. Huomattava on, että yleisesikunta tällöin oli omana osastona erillään pääesikunnasta. V. 1865 tapahtui kuitenkin täydellinen muutos pääesikunnan kokoonpanossa. Se lakkautettiin vanhassa muodossaan ja järjestettiin uudelleen, jolloin siihen liitettiin m.m. entinen yleisesikunta ja sotatopograafinen osasto. Näin ollen Heiden tullessaan v. 1866 pääesikunnan päälliköksi faktillisesti oli samalla laajennetun yleisesikunnan päällikkönä, joten hänen johtoonsa kuuluivat m.m. operatiiviset asiat, joukkojen sijoittelu jne. Yleisesikunta oli näin ollen tämän pääesikunnan alaosasto.

Ei ole tässä tilaisuutta tarkemmin syventyä kreivi Heidenin toimintaan pääesikunnan päällikkönä, sillä hänen keskeisestä asemastaan johtuu, että hän oli mukana melkein kaikkia tärkeimpiä sotilaallisia uudistuksia toimeenpantaessa. Usein Miljutinin poissa ollessa hän joutui hoitamaan sotaministerinkin tehtäviä. Näin tapahtui m.m. vv. 1877-78 Turkin sodan aikana, jolloin Miljutin oli sotanäyttämöllä. Heidenin tärkeimpiä tehtäviä oli hänen toimintansa Venäjän asevelvollisuuskomitean puheenjohtajana. Tämä komitea aloitti toimintansa v. 1870. Neljä vuotta sen jälkeen, v. 1874, tuloksena oli yleinen asevelvollisuuden toimeenpano Venäjällä. Meidänkin v:n 1878 asevelvollisuuslakimme syntyyn kreivi Heidenillä oli huomattava osuus. Turkin sodan liikekannallepanon järjestäminen tapahtui myös hänen johdollaan.

Huhtik. 17 p:llä v.l. 1870 Heiden ylennettiin jalkaväen kenraali saavuttaen siten sotilasuransa huipun. Saadessaan 11 vuotta myöhemmin nimityksensä Suomen kenraalikuvernööriksi hänellä oli ollut pitkä, ansiokas sotilasura takanaan. Tästä toiminnastaan keisari Aleksanteri III erityisesti kiitti häntä nimittäessään hänet uuteen virkaansa lähettämällä hänelle henkilökohtaisen reskriptin. Kreivi Heidenin nimitys Suomen kenraalikuvernööriksi tapahtui, kuten jo olemme maininneet kesäk. 2 p:nä 1881 (toukok. 21 p:nä) ministerivaltiosihteerin varmentamalla keisarillisella käskykirjeellä. Seuraavana päivänä julkaistulla Venäjän hallitsevan senaatin ukaasilla hänet määrättiin samalla valtakunnan neuvoston jäseneksi ja Suomen sotilaspiirin komentajaksi.

Sekä Suomelle että kreivi Heidenille itselleen alkoi nyt uusi ajanjakso.

Viitteet

[1]   Kans. Elämäk. II, ss. 379 seur.

[2]   Biogr. Handbok I, ss. 903 seur.

[3]   Estlander, B., Elva årtionden II, Helsingfors 1921, s. 100.

[4]   Cederholm, Th., Politiska minnen, Helsingfors 1924, ss. 79 seur.

[5]   Palmén, E. G., J. Ph. Palmén II, ss. 92 seur.

[6]   Ahrenberg, Jac., Människor som jag känt IV, Helsingfors 1909, ss. 27 seur.

[7]   Adeliges Taschenbuch, Teil A, 1937, s. 204.

[8]   GHBR, Estland III, s. 301; Nachträge, s. 16.

[9]   Burke, B., Dormant, Abeyant, Porfaited and Extinet Peerages of the British Empire, London 1883, s. 231.

[10]   Brokgaus-Jeffron, Entsiklopeditseskij Slovtrj 15, 1893, s. 246.

[11]   GHBR, Estland III, s. 301.

[12]   Personalhistorisk Tidsskrift 4. R. III, ss. 131 seur.

[13]   KKK 22/1881: Heidenin ansioluettelo.

[14]   Vrt. Brokgaus-Jeffron , em. teos 15, s. 312.

[15]   Seitkari, O., Suomen sotalaitos Venäjän sotilashallinnon osana 1860-luvulla (Sotilasaikakauslehti 1939, ss. 10 seur.)

Referat

Magister Olavi Seitkari redogör för generalguvernörens i Finland (1881 - 1897) greve Fedor Logginovitj Heidens, f. 1821, d. 1900, härstamning samt verksamhet i Ryssland, om vilka i den finska biografiska litteraturen förekomma endast sparsamma och ofullständiga uppgifter. Greve Heiden tillhörde den från 1200-talets början kända westfaliska adliga ätten von Heyden och dess till Nederländerna överflyttade gren (van Heyden), som 1790 erhöll tysk-romersk grevevärdighet. Greve Fedor Heiden (namnet erhöll genom transkription f ryskan denna form) avancerade raskt i de militära graderna och blev 1866 e för huvudstaben, vilken föregående är ombildats, varvid bl. a. generalstaben med detsamma införlivats, samt befordrades 1870 till general av infanteriet.


Genos 18(1947), s. 80-86

© Tekijät ja Suomen Sukututkimusseura - Författarna och Genealogiska Samfundet i Finland

[ Artikkelin alku ]

Aiheenmukainen hakemisto | Vuoden 1947 hakemisto | Vuosikertahakemisto