GENOS - Suomen Sukututkimusseuran aikakauskirja

[ Viitteet | Artikkelin loppu ]

Kirkonarkistojen tuhoutumiset
II.

Osmo Durchman

Senjälkeen kuin tutkimuksen 1. osa julkaistiin »Genoksen» edellisessä vihkossa, on jatkuva syventyminen valtavaan paikallishistorialliseen kirjallisuuteen - jokunen vaatimattomampi kirjanen on voinut edelleen jäädä huomaamatta - todennut joukon lisätietoja ja täydennyksiä, jotka myös on syytä julkaista, koska niistäkin lienee hyötyä vastaiselle täydellisemmälle selostukselle. Vieläkin on moni tieto voinut jäädä tuntemattomaksi, koska niitä on mitä odottamattomimmissa yhteyksissä (keskellä pappien elämäkertoja, palovakuutusselostuksissa, sotaesitysten yhteydessä, kaupunki- ja kyläpalojen kertomuksissa j.n.e.), kun pitäjien ja seurakuntien historiat ovat mitä erilaisimpien systeemien mukaan laadittuja sekä lisäksi usein ilman sisällysluetteloa ja hakemistoja, ja siten erittäin raskaita ja vaivaloisia käyttää tutkimustarkoituksiin. Tärkeimmät lähteet mainitaan alaviitteissä. Muutamia tietoja on saatu Valtionarkistossa säilytettävistä arkistovaltuuskunnan 1924 tekemiin tiedusteluihin saapuneista vastauksista, jotka valtionarkistonhoitaja, fil. tohtori Kaarlo Blomstedt, jolle tekijä muutenkin on suuressa kiitollisuudenvelassa täydentävistä tiedoista, hyväntahtoisesti on antanut käytettäväksi. Useita lisätietoja saisi varmaankin myös kirkkojen tili- ja inventaariokirjoista, joihin yleensä varkaudetkin ovat merkityt. Näistä on alempana olevassa luettelossa muutamia esimerkkejä. Aakkosellisessa luettelossa esiintyy vain kymmenen uutta seurakuntaa (Kuhmoinen, Lavia, Lieto, Lokalahti, Mäntsälä, Nurmijärvi, Salo, Uskela, Utsjoki ja Velkua).

1800-luvulta on edelleen huomattava seuraavat palot:

22/5 1804     Kuhmoniemellä kirkon lisäksi kellotapuli
1/9 1808 Kauhajoella kirkon lisäksi pappila
7/11   » Kalajoella kirkon lisäksi kellotapuli
31/7 1813 Kannuksessa kirkon lisäksi kellotapuli
7/6 1818 Hartolassa kappal:n pappila
25/12 1828 Hartolassa kellotapuli (ei 1840)
ennen 1831 Kuhmoisissa pappila
10/7 1842 Ylöjärvellä kirkon lisäksi kellotapuli [1]
16/6 1876 Maariassa kirkko [1]
30/5 1883 Kuhmoniemellä pappila
11/8 1888 Loimaalla kirkon lisäksi kellotapuli [1]
29/5 1899 Impilahdella vt. kirkkoherran asunto

Täten siis 1800-luvulta on toistaiseksi tiedossa yhteensä 117 suurpaloa, joista 47 pappilan, 53 kirkon ja 17 kellotapulin täysituhoutumista.

Edellisessä osassa mainittujen seurakuntien lisäksi kärsivät myös Keuruun, Leppävirran, Lokalahden, Saloisten, Vaasan ja Velkuan pappilat tai kirkot vaurioita sodassa 1808. - Vapaussodassa 1918 joutuivat väkivallan alaisiksi Heinolan maaseurakunnan, Karkun, Kosken H.l., Lavian, Leppävirran, Punkalaitumen, Suodenniemen ja Taipalsaaren kirkolliset rakennukset, mutta ne eivät kuitenkaan palaneet, siitä huolimatta tuhoutui osassa niitä asiakirjoja. - Sodassa 1656 poltettiin ennen lueteltujen lisäksi Sortavalassa sekä kirkko että pappila; ainakin 11 kirkkoa (joukossa ehkä kreikkalaiskatolisiakin) tuhottiin tämän vainoajan kuluessa, vrt. edemp.: Sortavala.

Lopussa on vielä täydellisyyden vuoksi julkaistuna luettelo kreikkalaiskatolisissa seurakunnissa sattuneista paloista. Niiden suhteen viitataan toiseen kirjoitukseen tässä »Genoksen» numerossa.


ELIMÄKI. Tarkastuksessa 1887 määrättiin kuulutukset v:sta 1723 poltettaviksi, mikä myös tapahtui. Kappalaisen virkatalossa oli tulipalonalku 7/5 1928 (ei 1922).

Haapavesi. Vt. kirkkoherran asunnon palossa 31/12 1902 tuhoutuivat rippikirjat 1844-1861, 1870-1902.

HAILUOTO. Pappilan palossa 2/8 1901 tuhoutuivat vanhimmat rippikirjat v:een 1890 ja joukko muita asiakirjoja.

HARTOLA. Kappalaisen pappila, jona silloin käytettiin Leppäniemen metsätorppaa, paloi poroksi 7/6 1818, kellotapuli 25/12 1828 (ei 1840) [2].

HATTULA. Vanhin arkisto hävisi isonvihan melskeissä  [3].

Hauho. Pappila ja siinä osa arkistoa paloi joko 1713 (vuosiluku 1715 kenties ei ole oikea, koska venäläinen partiojoukko jo   /9 1713 murtautui ikkunasta kirkkoon ja teki hävitystä) tai 1722.

Haukipudas. Ensimmäisen kirkon sanotaan palaneen ukontulesta. Isonvihan aikana poltettiin pappila.

HEINOLA, maaseurakunta. Vapaussodassa 1918 kapinalliset turmelivat ja hävittivät osan arkistoa (»Consept Bok öfver utgående attester» 1886-1908 ja painotuotteita, kolehtikirjasta revittiin tilit vv. 1911-1918 pois, jotapaitsi pistimillä lävistettiin useita vanhimpia kirkonkirjoja). Ripityskalkki lautasineen ja rasioineen vietiin. Alttaritaulu kirkossa ammuttiin ainakin viidestä kohdasta puhki.

Hämeenlinna. Kaupungin palossa 15/9 1831 syttyi kirkkokin palamaan (sisustus kärsi vaurioita), mutta tuli saatiin tukahutetuksi [4].

Ii. Venäläiset polttivat paitsi pappilaa myös kirkon 1582.

IISALMI, maaseurakunta. Kirkko paloi salamaniskusta 3/6 1699. Sodan aikana 1808-09 venäläiset särkivät kirkon muutamia ovia ja ikkunoita, ottivat polttopuiksi kellotapulin ovia, portaita ja lattiaa sekä kirkkomaan koko aitauksen. Pappilan rakennuksista oli seitsemän käytetty niinikään polttopuiksi, päärakennus kuitenkin säästyi, mutta rippi- ja historiakirja 1793-1804 hävisivät [5].

IMPILAHTI. Vt. kirkkoherran asunto (Metsäkylän Hukkasen talon piharakennus) paloi poroksi 29/5 1899, jolloin tuhoutuivat: rippi- ja lastenkirja 1880-1890, synt. luettelot 1857-1888 ja muuttan. luettelot 1882-1899.

INIÖ. Kirkon palossa 26/3 1880 tuhoutui yksi rippikirja.

JUVA. Pappilan palossa 1718 tuhoutui suurin osa arkistoa.

Jääski. Kirkkoherra Ernst Gestrinius vei isonvihan aikana kirkonkirjat Ruotsiin. Pappila poltettiin 1/3 1742.

KALAJOKI. Kirkon lisäksi kenraaliadjutantti kreivi A. L. von Schwerin poltatti aiheetta 7/11 1808 [6] myös kellotapulin.

Kannus. Kirkon lisäksi paloi 31/7 1813 myös kellotapuli. Varkauksia on kirkossa sattunut 10-11/6 1772, 16-17/6 1785,   /7 1793 ja 1804 [7].

KARJAA. Kirkko joutui ryöstön alaiseksi Karjaan sillan taistelun jälkeen   /8 1713.

Karkku. Kapinalliset raiskasivat kirkon kamalasti vapaussodassa 1918 ennen pakoaan.

Kauhajoki. Kenraali Ušakovin määräyksestä poltettiin paitsi kirkkoa myös pappila 1/9 1808.

KAUHAVA. Kirkon palossa 25/12 1921 tuhoutui vain kaksi painotuotetta.

KAUKOLA. Hamiltonin rykmentin rippikirjaa ei tavattu enää inventeerauksessa 1872.

KEMPELE. Isonvihan aikana sanotaan kirkkoa ryöstetyn.

KEURU. Kirkkoa ryöstettiin sodassa 1808.

KIRKKONUMMI. Kirkkoherra Johan Drysenius sijoitti 1713 kirkonkirjat kirstuun, mutta sitä ei saatu milloinkaan takaisin [8].

KIVENNAPA. Venäläiset lienevät keskiajan lopussa ja uudenajan alussa tuhonneet kirkon ainakin pari kertaa [9].

KOSKI H.l. Vapaussodassa 1918 katosi joitakin toisarvoisia asiapapereita.

Kuhmoinen. Kirkkoa ryöstettiin isonvihan aikana. Osa kirkonarkistoa tuhoutui pappilan palossa Johan Aspin ollessa kappalaisena (1807-1831), jolloin virkatalo sijaitsi Ranta-Puukilassa [10].

Kuhmoniemi. Paitsi kirkkoa paloi 22/5 1804 tuhopoltosta myös kellotapuli. Pappilan pienempi asuinrakennus paloi perustuksiaan myöden 30/5 1883, jolloin osa arkistoa tuhoutui [11].

Kuopio, maaseurakunta. Pappila paloi n. 1722.

Kuru. Kirkko paloi salamaniskusta 1779 [12].

Kuusisto. Linnan ja asiakirjat polttivat venäläiset 23/5 1317. Linna paloi samoin asiakirjoineen ehkä 1484-86 [13]; tanskalaiset ryöstivät 1522.

Laitila. Kirkko paloi salamaniskusta 1793 [14]. Kirkon paanukatto syttyi tuleen 1/5 1880, mutta palo saatiin ajoissa sammutetuksi, ulkokatto ja osa inventaarioita tuhoutui. Untamalan kirkko on palanut yhä uudelleen, viimeksi 1780 [15].

LAMMI. Kirkon sisustus ja katto sekä kellotapuli paloivat vapaussodassa kirkkoherranviraston ilmoituksen mukaan 27/4 1918, jotavastoin Suomenmaa IV, s. 326, ilmoittaa päiväksi 29/4.

LAPPEE. Isonvihan aikana venäläiset repivät 1/4 kirkkoa hajalle, mutta keskeyttivät tuhon pappismies Klemens Forsanderin hartaasta rukouksesta; arkisto hävitettiin. Paitsi pappilaa arkistoineen poltettiin myös kirkko sodassa 5/9 1741. Huomauttamista ansaitsee, että Furuhjelmin kokoelmassa Valtionarkistossa on de Lacyn heti Lappeenrannan taistelun jälkeen kirjoittama kirje, josta näkyy, että ainakin linnoituksen arkisto vietiin Venäjän puolelle, josta sitä viime aikoina on turhaan etsitty. Vrt. myös Kaarlo Blomstedt, Uudenkaupungin ja Turun rauhansopimuksissa määrätyt asiakirjain luovutukset (Historiallinen Arkisto XXXII, 14), Helsinki 1924, ss. 15-16. »Historie- och konseptbok för Saima kanals kommendering» on hävinnyt.

Lavia. Vapaussodassa 1918 kapinalliset rikkoivat kirkossa m.m. urut ja turmelivat alttaritaulun. Rippikirja 1900-1909 revittiin pahoin.

LEMPÄÄLÄ. Pappila ja arkisto paloivat n. 1664.

LEPPÄVIRTA. Sodassa 1808-09 olivat venäläiset saaneet moniaita asiakirjoja »patroonipaperiksi» [16]. Vapaussodassa 1918 kapinalliset häpäisivät törkeästi kirkon.

Lieto. Pappilan huoneet paloivat n. 1670. Isonvihan aikana 28/8 1713 ryöstettiin kirkkoa [17]. Salama iski kellotapuliin 30/7 1932 polttaen piloille tornin huippuosan, joten risti ja sen alla ollut suuri rautainen pallo syöksyen putosivat tapulin sisään.

Liminka. Venäläiset lienevät polttaneet kirkon viattomain lasten päivänä = 28/12 (ei joulupäivänä) 1589 ja Paavalin päivänä = 25/1 1592. Kirkkoa ryöstettiin isonvihan aikana.

LIPERI. Kirkkoherrakunta 1630, ei 1650-luv.

LOHTAJA. Kirkko paloi ukkosentulesta 14/7 1643.

Lokalahti. Pappilaa ryöstettiin taistelun jälkeen 18/9 1808.

LUMPARLAND. H 1723, T 1665, R 1742.

Maaria. Varkaat repivät 1870-luv. lopulla joukon kirjoja, jotka sittemmin korjattiin.

MUOLAA. Kirkko paloi n. 1740 (ennen 1745) [18].

Mäntsälä. Varkaat murtautuivat arkistohuoneeseen 1870-luvulla, jolloin muutamia asiakirjoja hävisi.

Naantali. Kirkko paloi 4/3 1628 [19].

NURMES. Kirkon lisäksi venäläiset polttivat myös pappilan   /8 1656.

Nurmijärvi. Kirkkoherra Samuel Mechelænius vei 1720 kirkonkirjat Ruotsiin.

Orivesi. Toinenkin, 1650 valmistunut kirkko on palanut.

OULU. Kirkon palossa 23/5 1822 tuhoutuivat historiakirjat 1755-1791.

PALTAMO. Isonvihan aikana poltettiin paitsi kirkkoa myös kellotapuli ja pappila.

PIETARSAARI, maaseurakunta. Pappila poltettiin 1714.

Punkalaidun. Kirkko ja kellotapuli paloivat ukkosen tulesta 29/7 1773 [20]. Vapaussodassa 1918 räjäyttivät kapinalliset pappilan virkahuoneen yhteyteen muuratun arkistoholvin oven rikki.

Puumala. Rippikirjat 1840-1850 olivat palaessaan tilapäisesti poissa pappilasta. Kirkko vahingoittui sodassa 1788-90.

PYHÄJÄRVI O.l. Kirkon palossa 22/6 1895 tuhoutui sakastissa osa arkistoa.

PÄLKÄNE. Isonvihan aikana ryöstettiin kirkko   /10 1713 [21].

Raahe. Kirkkoa ryöstettiin isonvihan aikana 1714 [22]. Pappilan palossa 6/10 1810 osa arkistoa tuhoutui, m.m. rippikirja v:sta 1806 ja historiakirjoja v:sta 1782 [23], samoin kirkon palossa 23/7 1908.

Rauma. »Pyhän Kolminaisuuden» kirkko paloi 1/5 1639 (Juho Helomaa, Muistelmia Rauman kaupungin muinaisista ja nykyisistä oloista, 2 p., Rauma 1931, s. 17). Sensijaan ilmoittaa Volter Högman [Rihtniemi], Rauman kaupungin historia I, Helsinki 1907, s. 161, ajaksi 1/5 1640.

RAUTU. »År 1703 i Mars hade ryssarne sina hästar i kyrkan ståendes och altaret med hästeskarn öfvertäckt». Joitakin toisarvoisia asiapapereita tuhoutui kirkon palossa 26/3 1918.

SAKKOLA. »Det uppgifves att ryssarne under stora ofreden med en halmkärfve velat uppbränna kyrkan, som dock icke, af någon obekant orsak, brunnit vidare än att väggen blifvit något svedd».

Salo. Kirkkoa ryöstettiin isonvihan aikana 1713. - Vrt. myös Uskela.

SALOINEN. Pappila paloi 1663 ja lienee silloin vanhin osa arkistoa tuhoutunut. Kirkon omaisuutta lienee tuhottu sodassa 1808.

SORTAVALA. Kirkon ja pappilan Helylässä venäläiset tuhosivat 1656. (Kenraalimajuri Erik Kruse ilmoittaa Sortavalan leirissä päivätyssä kirjeessään polttaneensa m.m. 11 kirkkoa). Kirkkoa hävitettiin pahasti isonvihan sekä samoin pikkuvihan aikana. Pappila ja siinä osa arkistoa paloi 1779 [24].

SUODENNIEMI. Vapaussodan aikana kirkko häväistiin ja kirkkoherra Kaarlo Julius Kalpa surmattiin 13/2 1918 julmalla tavalla [25]. Sakastissa ollut arkisto riistettiin hajalle ja osa siitä tuhoutui (väkiluvunmuutostaulukot 1776-1804, 1882, 1889-1891, 1897 ja 1899). Kirkon piirustukset turmeltuivat osittain ja joukko painotuotteita hävisi.

SÄKKIJÄRVI. Kirkkoa ryöstettiin isonvihan aikana.

Säkylä. Pappilan palossa n. 1774 lienee osia arkistosta tuhoutunut. - Ks. edellä Punkalaidun, alaviite.

SÄÄMINKI. Kirkon omaisuutta varastettiin 1881.

TAIPALSAARI. Kapinalliset sytyttivät vapaussodassa huhtikuun loppupäivinä 1918 kirkon palamaan, mutta tuli saatiin viime hetkessä sammutetuksi.

Taivassalo. Kirkko ja sen lattia paloivat 1686.

TAMMISAARI. Kirkkoa ryöstettiin 1720 ja asiakirjoja hävitettiin [26].

TURKU. Tuomiokirkon ja sen asiakirjat venäläiset ryöstivät ja polttivat »Feria 2 pentecostes» = 12/6 1318 [27]. V. 1443 ilmoitetaan, että tuomiokirkko kaksi kertaa lyhyen ajan kuluessa on kärsinyt vahinkoja tulipalon kautta  [28]. V:n 1470 paloa ei Ruuth tunne, sensijaan kyllä Colliander, Paimenmuisto I, p. 721, ja Neovius Kirkon matrikkeli, Historiallinen osasto, s. 3 (ukkosen tulesta); vrt. myös Messenius, Scondia illustrata X, s. 21, joka ilmoittaa vuodeksi 1473. Ukkosentuli vahingoitti kirkkoa 1458 (Ruuth, s. 153; sensijaan Colliander I, p. 721, ja Neovius, lisävihko, s. 1, ilmoittavat vuodeksi 1459). Palo 1464 lienee sama kuin v:n 1458 palo (Ruuth, s. 154; Juhani Rinne, Turun tuomiokirkko, Helsinki 1929, s. 31, mainitsee kuitenkin v:n 1464 palon erillisenä)  [29]. Kaupungin palossa 15/2 1546 (Ruuth, s. 156) tuhoutui myös piispantalo ja kaikkien kaniikkien prebendatalot. Päivämääräksi ilmoittavat Colliander I, p. 721, ja Neovius, lisävihko, s. 1, 22/3 1546. Ruuthin mukaan, s. 158, tuomiokirkko kärsi vaurioita siihen pudonneista suurista tiilikivistä 25/7 1600, sensijaan mainitsevat Rinne, s. 33, ja A. Lindman, Anteckningar om Åbo domkyrka och dess fornminnen, 2:a uppl., Åbo 1878, ynnä Carl v. Bonsdorff, Åbo stads historia under sjuttonde seklet I:1 (Bidrag till Åbo stads historia II:1), Helsingfors 1889, s. 121, tuhovuodeksi 1601 (24/5). Ruuthin mukaan ei tuomiokirkko palossa   /6 1593 kärsinyt vahinkoa; sitävastoin mainitsevat Rinne, s. 33, Colliander, p. 721, ja Neovius, Hist. osasto, s. 3, ja lisävihko, s. 1, näin käyneen 1594. Kuitenkin ilmoittaa Ad. Neovius, Suomalainen Ajantieto-kokoelma, Eripainos »Suomesta», Helsinki, 1911, s. 43, vaihtoehtoisesti: »1593 (1594 P) Paloi Turun Caupungi ja Duomiokircko kelloineen (G.)». Tuomiokirkko kärsi vaurioita kaupungin palossa 13/5 1656, samalla paloivat kirkkoherran ja kappalaisten talot [30]. Palo 18/9 1738 syttyi ukkosentulesta [31].

TYRNÄVÄ. H 1822, T 1669, R 1703. Kirkon palossa 24/11 1865 tuhoutuivat rippikirjat 1714-1726, 1740-1780 ja 1812-1832, syntyn. luettelot v:een 1822, vihitt. luettelot v:een 1832, kuolleitt. luettelot v:een 1825.

ULVILA. Pappila paloi 1761 [32].

Uskela. Pappilassa oli tulipalo 20/4 1670, joka pääpiirteissään hävitti rakennukset. Maanvieremästä vanha kirkko oli joka hetki kaatumaisillaan jokeen, minkä vuoksi se revittiin maahan jouluaattona 24/12 1825; sitä ennen jo 1770, 1792, 1812 ja 1825 oli se vahingoittunut maanvieremästä. Pappilan tontista vei maanvieremä syks. 1770 noin 2/3 ja oli vaarassa mennä enemmänkin [33].

Utsjoki. Ensimmäisen kirkon, joka sijaitsi Tenon varrella Talvadisissa, kertovat tarinat vihavenäläisten polttaneen jo ikivanhana aikana.

Uusikirkko T.l. Putsaaren ensimmäinen »sota-aikoina» rakennettu kirkko paloi ennen v. 1500 [34].

VAASA. Venäläiset aloittivat kaupungin ryöstön 25/6 1808 siten, että ampuivat kaksi tykinlaukausta kirkkoa kohti, joista toinen osui lehteriin kulkien eteläisen oven yläpuolella olevan ikkunan kautta, toinen sattui muuriin saman ikkunan yläpuolelle  [35].

VALKEALA. Kirkkoa ryöstettiin 1713 (Väinö Vaara, Valkealan seurakunnan historia, Valkealan pitäjän historia II, Kouvola 1931, s. 22). Sensijaan ei Vaara tunne pappilan paloa 1713, jonka Neovius, Hist. osasto, s. 105, mainitsee. Ad. Neovius, Kyrkornas i Borgå stift inventariipersedlar, bibliotek och arkiv, s. 135, ilmoittaa pappilan palon ja ryöstön tapahtuneen jo ennen 1711.

Velkua. Arkisto ryöstettiin sodassa 18/9 1808, mutta »personaalikirja» löydettiin sittemmin metsästä.

VEHKALAHTI. Kirkko näyttää joutuneen ryöstönalaiseksi keväällä 1710 [36].

VIIPURI. Sodassa venäläisiä vastaan kirkko paloi kokonaan 1411 [37]. Tuomiokirkko vahingoittui kaupungin paloissa 17/6 1575 ja 3/9 1594. Samoin kirkko paloi 12/5 1612, mutta kenties ei   /6 1613 [38]. Kirkko kärsi vaurioita palossa 27/5 1628, tuomiokirkko ja kellotapuli samoin kaupungin palossa 9/5 1690 [39]. Kirkko vahingoittui palossa 17/6 1738, mutta se oli jo v:sta 1710 tai ainakin 1721 muutettu kreikkalaiskatoliseksi.

Viipuri, maaseurakunta. Kirkko paloi 27/5 1628 sekä jälleen 3/10 1652, jolloin myös piispantalo tuhoutui ja piispa Petrus Bjugg oli vähältä palaa omassa huoneessaan  [40]. Kirkko vahingoittui myös sodassa   /10 1706 sekä kaupungin palossa 17/6 1738, jolloin sisustus joutui liekkien uhriksi. Historiakirjat 1754-1792 ovat tuhoutuneet, todennäköisesti palossa 21/6 1793. Arkisto paloi myös 9/5 1690.

VIITASAARI. Erään tiedon mukaan eivät rippikirjat palaneet pappilassa n. 1795, vaan otti mielipuoli ne n. 1825 kirkosta ja poltti.

VILJAKKALA. Tilapäisessä vahingontapauksessa 1847 hävisi ainoastaan yksi painotuote.

VIROLAHTI. Ne kirkonkirjat, jotka ryöstön jälkeen isonvihan aikana jäivät jäljelle, vei kirkkoherra Karl Fornæus Ruotsiin.

Ylitornio. Jäänlähdössä 1615 vei tulva koko kirkon.



Kreikkalaiskatoliset seurakunnat [41].

Hamina. Pappila tuhoutui kaupungin palossa 18/8 1821, samalla lienee palanut myös »Rjäsanin» sotilaskirkko .

Hämeenlinna. Kaupungin palossa 15/9 1831 joutui vuokrahuoneistoon sijoitettu sotilaskirkko tulen uhriksi.

Ilomantsi. Ruotsinpuoleiset suomalaiset polttivat kirkon ennen Stolbovan rauhaa [ehkä 1611]. Seuraava kirkko poltettiin isonvihan aikana. Kirkko paloi luterilaisen kera salamaniskusta 1794. Venäläiset ryöstivät pappilan 10/12 1741 (myös luterilaisen).

Kellomäki. Kirkko paloi 1917.

Kitelä. Pappila paloi 24/7 1913, jolloin osa arkistoa tuhoutui.

Kotka (Ruotsinsalmi). Englantilaiset avasivat kirkon sinetin 21/7 1855 ja pommi lienee osunut kirkkoon, mutta erikoista vahinkoa ei sattunut.

Kuokkala. Kirkko paloi 1916.

Kyyrölä. Kirkko paloi 5/1 1788 ja 17/12 1894, jolloin pääkirjat ennen 1880 sekä syntyneitten ja kuolleitten luettelot ennen 1894 tuhoutuivat.

Suistamo. Kirkko paloi n. 1897, jolloin joukko asiakirjoja tuhoutui.

Suojärvi. Kirkko paloi 23/7 1885. Sitäkin edellinen kirkko on palanut.

Taipale. Kirkko paloi salamaniskusta 30/7 1774 (1764?). Sotkuman kirkko paloi 1909.

Tampere. Kirkko kärsi vapaussodassa   /4 1918 kaupungin pommituksesta, jolloin sen omaisuus hävisi.

Terijoki. Kirkko paloi 1898.

Tiurula. Kirkko paloi 1917, jolloin vanhin osa arkistoa, lukuunottamatta pääkirjoja, tuhoutui.

Viipuri. Ristimäen hautausmaan rukoushuone paloi 1917. - Ks. Luterilaiset seurakunnat I, ss. 26-27, II, ylemp.



Viitteet

[1]   Mainitut kyllä kirjoituksen 1. osan aakkosellisessa luettelossa. Nämä tuhoutumiset ovat myöskin katsottavat suurpaloiksi.

[2]   Otto Kolehmainen, Kertomuksia Hartolan entisyydestä. Pitäjänkokousten pöytäkirjatietoja (ylipainos Uusi Heinolan Sanomista), Heinola 1917, ss. 24, 31, 46.

[3]   Aukusti Salo, Hattulan kansanopetuksen vaiheet vv. 1697-1915, Hämeenlinna 1916, s. 169.

[4]   K. O. Lindeqvist. Hämeenlinnan kaupungin historia vuosina 1809-75 (Hämeenlinnan historia III), Hämeenlinna 1930, s. 21. - Tyko Hagman, Kunnallishistoriallinen kertomus Hämeenlinnan kaupungista, Hämeenlinna 1900, s. 55.

[5]   J. M. Salenius, Iisalmen seurakunnasta menneillä vuosisadoilla (Kuopion klass. lyseon kertomus 1899-1900), Kuopio 1900, ss. 4, 11. - Santeri Rissanen, Iisalmen entisen pitäjän historia, Kuopio 1927, ss. 133, 432.

[6]   Ad. Neovius, Kirkon matrikkeli, lisävihko, s. 68, ilmoittaa päivämääräksi 7/11, Suomenmaa IX, 1, s. 73, 6/11 1808.

[7]   Eino Eskola, Kannuksen kirkon ja papiston vaiheet, Kokkola 1930, ss. 15-17.

[8]   Kyrkslätt förr och nu. Till 600-årsfesten 1930 utgiven av Kyrkslätt Hembygdsförening av Algot Jansson, Helsingfors 1930, Julius Lindberg, Församlingen, kyrkan och prästerskapet, ss. 316-317.

[9]   Edgar Sillman, Piirteitä Kivennavan pitäjän historiasta Ruotsin vallan aikana (Historiallinen Arkisto XXIII, 2, 2), Helsinki 1913, ss. 20-21.

[10]   Fabian Linden, Keräelmiä Kuhmoisten pitäjän historiasta, Tampere 1925, ss. 52, 54.

[11]   K. A. Pfaler, Muistelmia Kuhmoniemen seurakunnasta (Kansanvalistusseuran Kotiseutukuvauksia 3-4), Helsinki 1909, ss. 12, 34.

[12]   Ahto Luutonen ja Aarne Koivisto, Ruoveden kirkon rakennusvaiheet. 150-vuotismuisto, Tampere 1928, s. 9.

[13]   Ad. Neovius, Biskoparnas i Finland itinerarier intill år 1527 (Tutkimuksia Suomen kirkkohistorian alalta, Suomen Kirkkohistoriallisen Seuran Toimituksia XI), Helsinki 1913, ss. 30, 47. - Vrt. myös Jalmari Jaakkola, Vanhimmat historialliset kopiokirjamme. Tutkimuksia kirkollisen renessanssimme lähde-, kopiointi- ja kulttuurihistoriassa (Suomen Kirkkohistoriallisen Seuran Toimituksia XXX), Helsinki 1931, ss. 49-65.

[14]   Gabriel Anrep, Svenska adelns ättartaflor I, Stockholm 1858, s. 771. - Gustaf Elgenstierna, Svenska adelns ättartavlor II, Stockholm 1926, s. 639.

[15]   Finska Fornminnesföreningen, Finlands kyrkor, utgivna av K. K. Meinander och Juhani Rinne II. Letala av A. W. Rancken, Helsingfors 1930, ss. 8, 17, 22-24.

[16]   J. M. Salenius, Leppävirran seurakunnasta menneellä ja tällä vuosisadalla (Kuopion klass. lyseon kert. 1897-1898), Kuopio 1898, ss. 18-19.

[17]   V. Tiitola, Seurakunta- ja pitäjäelämää Liedossa 1600-luvulta 1800-luvun puoliväliin (Liedon historia), Turku 1931, ss. 324, 341.

[18]   Vrt. m.m. J. M. Salenius, Historiallinen kertomus Muolan eli Pyhäristin pitäjästä (Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Toimituksia 47, Pitäjänkertomuksia III), Helsinki 1871, s. 58. - J. M. Salenius, Pyhäristin pitäjän kirkollisista ja papillisista oloista (Kuopion klass. lyseon kert. 1902-1903), Kuopio 1903, s. 47. - Arth. Henr. Saarnio, Muolaan seurakunta 19:llä ja 20:llä vuosisadalla, Viipuri 1928, s. 12.

[19]   Vrt. m.m. Reinh. Hausen, Nådendals kyrka och klosterruiner, Helsingfors 1922, s. 55

[20]   Juho Heininen, Piirteitä Punkalaitumen menneiltä ajoilta, Tampere 1927, ss.12-15. - Vrt. myös Thomas Ragwaldin Poika, Christilliset Arcki-Wirret Collmesa Osasa. Siittä cowasta tapauxesta, joca Herran saldimisesta tapahdui Pungalaitumella, coska pitkeisen Leimaus, Kircon niin cowin polti, että Ruumistengin Haudat, maan sisällä niin kytiwät, että surkia nähdä ja cuulla oli, paitzi ainoastans yxi hauta, josa usiampia pieniä Lapsia oli haudattuna, ja sen Herra waan säästi. Niin myös Säkyläsä, ynnä Kircko, Kylä ja Pappila, jotka samalla tawalla, sen Luonnollisen walkian cautta, caicki tuhwaxi meniwät. Kirjoitettu ja Coconpandu Turussa, Wuonna 1774, Turku 1775.

[21]   J. V. Wallinheimo, Pälkäneen vanha kirkko ja hautausmaa. Eräs »kirkkohistoria» (Tutkimuksia Suomen kirkkohistorian alalta), Helsinki 1913, s. 404.

[22]   J. M. Montin-Tallgren, Brahestads kyrka (Finskt Museum XIX, 1912), Helsingfors 1912, s. 23. - Alma Söderhjelm, Raahen kaupunki 1649-1899, Helsinki 1911, ss. 67, 84.

[23]   Lehtori, fil. maisteri Heikki Impiwaaran ilmoitus.

[24]   Sortavalan kaupungin historia, julkaissut U. Karttunen, Sortavala 1932, ss. 31-32, 50, 86. - A. K. Saarela, Sortavalan maa- ja kaupunkiseurakunnan historia 1632-1932, Sortavala 1932, ss. 47, 68, 169.

[25]   Vapaussodassa 1918 murhattiin lisäksi seuraavat papit:
  4/2     Lopen kirkkoherra Juho Heikki Tuori
  12/3   Längelmäen kirkkoherra Iisakki Wirtanen
  17/4   Someron kappalainen Juhana Oskar Levänen
  20/4   Vehkalahden kirkkoherra, rovasti Gustaf Adolf Taube
    »             »         kappalainen Adolf Manninen
    »      Haminan kirkkoherra, fil. maisteri Uuno Mikael Renvall
    »      Luumäen kappalainen Otto Werner Päiviö
    »      Kyminlaakson kansanopiston johtaja Sulo Iivari Söyrinki
  1/5     Iitin kirkkoherra, lääninrovasti, teol. tohtori, fil. maisteri Johan Samuel Pajula

[26]   Alfons Takolander, Ekenäs stads historia I, Ekenäs 1930, ss. 360-362.

[27]   J. W. Ruuth, Åbo stads historia under medeltiden och 1500-talet I:1 (Bidrag till Åbo stads historia I:9), Helsingfors 1909, s. 152.

[28]   Vrt. m.m. Ad. Neovius, Biskoparnas i Finland itinerarier intill år 1527, s. 40.

[29]   Vrt. tuomiokirkon arkistosta Jalmari Jaakkola, ed. m. t.

[30]   Carl v. Bonsdorff, ed. m. t., ss. 121-122.

[31]   Svante Dahlström, Åbo brand 1827 (Bidrag till Åbo stads historia II:14), Åbo 1929, s. 96. - Arvi Korhonen, Turun tuomiokirkko vv. 1700-1827 (Turun tuomiokirkon historiaa, Turun Historiallisen Yhdistyksen Julkaisuja III), Turku 1929, s. 212.

[32]   Tarmo Hirsjärvi, Ulvilan seurakunta, Forssa 1932, s. 161.

[33]   V. J. Kallio, Uskelan kirkollisia vaiheita, [Salo] 1932, ss. 13, 15, 22, 24. - Ad. Neovius, Kirkon matrikkeli, I., Historiallinen osasto, s. 26, ilmoittaa virheellisesti, että kirkko 1825 vaipui maan poveen; sama tieto kertautuu O. I. Collianderin Suomen kirkon paimenmuistossa I, p. 751.

[34]   Finlands kyrkor, utgivna av K. K. Meinander och Juhani Rinne I. Nykyrko och Nystad, Helsingfors 1912, s 7.

[35]   H. Em. Aspelin, Wasa stads historia, Nikolaistad 1892, s. 657.

[36]   Sigurd Nordenstreng, Fredrikshamns historia, Fredrikshamn 1908-1911, s. 115.

[37]   J. W. Ruuth, Wiipurin kaupungin historia, Wiipuri 1908, s. 22.

[38]   Ruuth, ed. m. t., s. 145. - Juhani Rinne, Wiipurin entinen tuomiokirkko I-III (Suomen Museo XXI, 1914), Helsinki 1914, s. 81. - Vrt. Colliander, ed. m. t. I, p. 802, ja Neovius, ed. m. t., Hist. osasto, s. 11.

[39]   Ruuth, ed. m. t., ss. 284-285.

[40]   Ruuth, ed. m. t., s. 261. - Colliander, ed. m. t. I, p. 805, ilmoittaa vuodeksi 1654.

[41]   Yleinen käsitys siitä, että Viaporin (Suomenlinnan) kreikkalaiskatolinen sotilaskirkko linnoituksen pommituksessa 9-10/8 1855 olisi tuhoutunut, ei ole oikea. Ks. esim. Hugo Schulman, Händelserna i Finland under Krimkriget åren 1854 och 1855, Helsingfors 1905, s. 215.


Genos 3(1932), s. 121-130

© Tekijät ja Suomen Sukututkimusseura - Författarna och Genealogiska Samfundet i Finland

[ Artikkelin alku | Viitteet ]

Aiheenmukainen hakemisto | Vuoden 1932 hakemisto | Vuosikertahakemisto