GENOS - Suomen Sukututkimusseuran aikakauskirja

[ Artikkelin loppu ]

Hagen-suku Suomessa

Tekn. tri SEPPO PRIHA, Espoo

Hagen-suvut ovat vanhoja saksalaisia sukuja, joissa oli useita alkuaatelisia haaroja jo keskiajalla. Niistä on kirjallisia tietoja 1100-luvulta alkaen. Hagen-sana on alunperin lähtöisin muinaissaksalaisesta sanasta Hag, joka tarkoittaa saarrostusta esim. metsästyksessä.

Baltiassa Hagen-nimisiä henkilöitä oli jo 1300-luvulla. Kun Baltia liitettiin Ruotsiin 1500-luvun lopun ja 1600-luvun sotien seurauksena, sieltä siirtyi Suomeen jonkin verran saksalaisperäistä väestöä: kauppiaiden poikia kauppiaiksi ja sotilaiden poikia sotilaiksi. Upseeriston osuus oli merkittävä, koska Baltian aatelia pidettiin sopivana upseerintehtäviin syntyperänsä, asemansa ja perinteidensä vuoksi.

Seuraavassa tarkastellaan sellaisia Hagen-sukuihin kuuluvia henkilöitä, joilla oli ainakin jonkin aikaa asuinpaikka ja perhe Suomessa, ja pyritään selvittämään, jättivätkö he jälkeläisiä tänne.

 

Jören von Hagen

Vuonna 1630 haudattiin turkulainen raatimies Simon Härkä ja hänen tyttärensä, joka oli Jören von Hagenin ensimmäinen vaimo. Vuonna 1636 mainittu Jürgen von Hagen lienee sama henkilö, jonka etunimi vain oli saksalaisessa muodossa. - Jören von Hagen avioitui uudestaan Kirsti Hannuntyttären kanssa, joka vuonna 1642 valitti raastuvanoikeudessa, että hänen miehensä pahoinpiteli häntä. Tämän katsottiin johtuneen mielenvikaisuudesta, sillä Turun raastuvanoikeuden 20.6.1643 antamalla päätöksellä Jören von Hagen suljettiin loppuiäkseen Seilin sairaalaan vaimoon kohdistuneen väkivaltaisen käytöksen johdosta  [1]. Hänen kartanoaan tarjottiin tämän jälkeen myytäväksi, ja 28.6.1643 sen osti Pentti Sipinpoika Härkä  [2].

Mitään tietoa Jören von Hagenin kummankaan avioliiton jälkeläisistä ei ole. Sellainen voisi kuitenkin ikänsä puolesta olla seuraavassa mainittu Petter I von Hagen.

 

Petter I von Hagen

Petter von Hagenin mainitaan olleen turkulaista sukua, mutta toimineen kauppiaana Helsingissä. Hän avioitui noin vuonna 1649 Turun postimestarin Ludvig Caloanderin tyttären Gerdtrudin kanssa. Samana vuonna hän vuokrasi Mårten Hornin kartanon asunnokseen kolmeksi vuodeksi  [3]. Hän oli velkaa vaimonsa veljelle, postimestari Bertel Caloanderille, koska Helsingissä tehtiin heidän välillään velkaselvitys 9.1.1656. Sellainen tehtiin uudestaan vuonna 1671, jolloin Petter von Hagen perheineen asui ulkomailla. Hänellä oli silloin kaksi poikaa, Petter ja Henrik, joiden voidaan arvioida syntyneen vuoden 1650 jälkeen  [4]. Petter I von Hagenin ei tiedetä jättäneen jälkeläisiä Suomeen.

 

Anna von Hagen

Vuonna 1645 on mainittu Anna von Hagen, joka ei liene kuulunut turkulaiseen sukuun. Hän oli Yrjö Matinpojan tytärpuoli. Yrjö oli tavannut Liivinmaan ja Tukholman välisellä laivamatkalla Sven Ringin, ja Anna oli jäänyt tämän luokse Turkuun. Vuonna 1645 Sven Ringin leski vaati Yrjö Matinpojalta korvausta Anna Hagenin asunnosta ja vaatteista. Ei ole tiedossa, oliko Anna silloin jo kuollut, mutta hän oli ilmeisesti naimaton ja lapseton eikä jättänyt jälkeläisiä  [5].

 

Petter II von Hagen

Turun ja Porin jalkaväkirykmentin rullassa on 8.1.1678 Frösjön kuninkaankartanossa ennen Preussin sotaan lähtöä pidetyssä katselmuksessa mainittu komppanianpäällikkönä kapteeni Petter Hagen  [6]. Missään muissa rullissa tai ko. rykmentin palkkalistoissa häntä ei ole mainittu. Siten hän ei kuulunut rykmentin vakinaiseen henkilökuntaan, vaan oli komennettu sinne sotaa varten. Seuraavan kerran hänet on mainittu kuningas Kaarle XI:n päätöksessä 6.8.1682, jossa hänelle myönnettiin eläke elinajaksi, koska hän oli pitkään antanut käyttää itseään sotapalveluksessa. Hän nosti eläkettä vielä vuonna 1700. Sen jälkeen hänen eläketietojaan ei Ruotsin sota-arkistosta löydy, kuten ei muitakaan eläketietoja Suomen osalta  [7].

Petter von Hagenin eläkkeen kuittasi vuosina 1683-1700 asiamies. Vuonna 1693 eläke on kuitenkin kuitattu omakätisellä allekirjoituksella Mynämäen Nihattulassa  [7]. Asuinpaikasta 1680-luvulla ei löydy muita viitteitä kuin että Turun henkikirjassa linnan kaupunginosassa on vuonna 1689 mainittu kapteeni Petter von Hagenin talo ja siellä yksi henkilö, jonka nimeä ei ole mainittu. Vuonna 1692 eläke on kuitattu Jokilan yksinäistalossa. Vuonna 1694 on henkikirjassa em. Nihattulan kylässä mainittu kapteenin vaimo Marija  [8], joka epäilemättä tarkoitti kapteeni Petter von Hagenin vaimoa. Koska kapteenin ei upseerina tarvinnut maksaa henkirahaa, myös hän on saattanut edelleen asua Nihattulassa, vaikka puuttuukin henkikirjoista. Se, että pariskunta asui Mynämäen Jokilassa ja Nihattulassa, viittaa siihen, että he olivat suomenkielen taitoisia tai ainakin kykenivät elämään suomalaisessa ympäristössä.

Petter II von Hagen tuskin oli Petter I von Hagenin ulkomailta palannut poika. Viimeksi mainittu oli helsinkiläisen, konkurssiin joutuneen kauppiaan poika, joka jo pienenä lapsena muutti vanhempiensa mukana ulkomaille. Ei voida ajatella, että kyseinen, alle 28-vuotias poika olisi ennen vuotta 1678 tullut kapteeniksi Turun ja Porin rykmenttiin. Petter II von Hagen ilmaantui Turun seudulle vasta vuonna 1689 oltuaan eläkkeellä jo 7-8 vuotta; eläkkeelle hän jäi sodanaikaisesta palveluksesta Turun ja Porin jalkaväkirykmentin komppanianpäällikkönä, kun ko. rykmentti lakkautettiin.

 

Reinhold I von Hagen

Reinhold I von Hagen, jonka nimi kirjoitettiin myös v. Hagen, vom Hagen, von Hage ja v. Hage, oli sotilas. Hän oli mahdollisesti Hans III (Johan) von Hagen-nimisen ratsutilallisen ja Adelheid von Aderkasin poika. Hans III von Hagenin isä oli majoitusmestari Hans II von Hagen ja tämän isä Viron saksalaisen ritarikunnan vasalli ja Wittensteinin maavouti Hans I von Hagen. Reinhold von Hagen sai kenraalikuvernööri Johan Skytten kirjeellä 29.12.1631 kolme autiotilaa (Borock, Solka ja Kichtola) lahjoituksena Inkerinmaalta Apollien pitäjästä Jaaman läänistä. Henkikirjoihin tiloille ei ole merkitty asukkaita ennen vuotta 1640, jolloin siellä asuivat Reinhold von Hagen, vaimo Eda, Christoffer von Hagen ja tytär Dordy  [9]. Christofferin sukulaisuutta Reinhold von Hageniin ei ole yksilöity; luultavasti kyseessä oli hänen veljensä.

Reinhold von Hagen haki näille autiotiloilleen vahvistusta n. 1637-38 päiväämättömällä anomuksella, joka oli osoitettu holhoojahallitukselle. Anomuksessa hän mainitsi suorittaneensa pitkäaikaisesta ratsupalvelua, joutuneensa taistelussa tulitukseen ja haavoittuneensa niin, että oli halvaantunut ja joutunut toimeentulovaikeuksiin. Hän oli silloin saanut kenraalikuvernööriltä hakemuksessa mainitut täysin viljelemättömät tilat korvaukseksi. Hän oli kahdesti aikaisemmin hakenut niille vahvistusta, muttei ollut saanut. Yksi hänen pojistaan oli jo suorittanut 8 vuotta sotapalvelusta  [10].

Hagen sai 24.9.1638 vahvistuksen tiloineen ja muutti vuoden 1640 henkikirjan mukaan läänityksilleen ns. Borosovan hoviin. Maakirjoissa tilat merkittiin edelleen autioiksi. Jo vuonna 1645 Solka ja Kichtola siirtyivät oston kautta Riian pormestarille Nicolaus Wernekelle. Reinhold von Hagen sai kuitenkin jäljelle jääneelle Borock-nimiselle tilalleen 22.9.1647 vahvistuksen ratsupalvelua vastaan. Reinhold von Hagen on mainittu vielä savuluettelossa 1652; vuoden 1665 autioluettelossa hänet on merkitty kuolleeksi  [11].

Etunimeä Reinhold ei näytä esiintyneen Saksassa asuneiden Hagen-sukujen jäsenillä. Oletus, että Reinhold I von Hagen olisi ollut Hans III von Hagenin ja Adelheid von Aderkasin poika, perustuu osaksi etunimeen ja siihen, että samoissa suvuissa yleisesti käytettiin samoja etunimiä. Adelheid Aderkasin isänisä oli todennäköisesti Reinhold Aderkas. Adelheidin äiti taas oli Adelheid von Üxkull. Üxkull-suvun Kirkotan haaran kantaisä oli Christoffer, jonka etunimi periytyi suvussa ja on voinut periytyä myös Reinhold von Hagenin veljeksi oletetulle Christoffer Hagenille. Baltian Hagen-suvuissa ei ennen häntä tiedetä olleen Christoffer-nimisiä miehiä lukuun ottamatta vuonna 1630 mainittua Sinisen rykmentin luutnanttia Kristofer Hagenia, joka voisi ikänsä puolesta olla em. Reinholdin veli. Vuosien 1649 ja 1650 rullissa taas on kreivi von der Wiedin rykmentin luutnanttina mainittu Kristofer von Hagen  [12].

 

Reinhold II Johan von Hagen

Ratsumestari Reinhold II Johan von Hagen (von Hage, Hage, Hagn) oli Reinhold I von Hagenin poika, joka peri isänsä läänitykset Inkerinmaalla  [13]. Hän oli ehkä juuri se poika, joka ryhtyi jatkamaan ratsupalvelusta isänsä halvaannuttua noin vuonna 1630.

Ensimmäinen maininta Reinhold II Johan von Hagenista löytyy Viipurin kämnerioikeuden pöytäkirjasta 18.3.1656. Vänrikki Reinhold Johan von Hagen syytti talonpoika Heikki Simonpoika Lautalaista tappelusta  [14]. Silloin oli alkamassa Kaarle X Kustaan Venäjän-sota; Reinhold II kokosi luutnanttina nopeasti talonpoikaisen nostoväen joukosta 70 miehen rakuunaosaston kesä-heinäkuussa 1656 ja osallistui sillä vastahyökkäykseen Taipaleen kaupunkiin, joka vallattiin. Voimien puutteen takia se jäi kuitenkin miehittämättä  [15].

Vuoden 1657 katselmusrullissa on mainittu ratsumestari Reinhold Johan von Hagen sekä Reinhold von Hagenin komppania Uudenmaan ratsuväessä  [16]. Samassa sodassa hän joutui balttilaiseen tyyliin tottuneena selkkauksiin paikallisen väestön kanssa komppaniansa majoitus- ja muonitusasioissa vuonna 1657 Äyräpäässä ja 1657-58 Säkkijärvellä  [17].

Sodan päätyttyä ratsumestari Hagen osti vuonna 1659 Heinlahden hovin Pyhtäältä ratsumestari Wolmar Just von Breitenbachin leskeltä Dorotea Burckholtzilta  [18]. Hagen asui siellä, mikä selviää useista käräjäpöytäkirjoista, vaikka häntä ei upseerina henkikirjoihin merkittykään. Hän rakensi mm. myllyn kahden naapurinsa kanssa, mikä viittaa yhteistoimintaan paikallisen väestön kanssa  [19]. Joitakin perheenjäseniä on merkitty henkikirjoihin: ratsumestarin rouva 1665 ja nimeltä mainitsematon poika 1666. Reinhold I von Hagenin kuoltua ennen vuotta 1665 ratsumestari peri isänsä tilukset Inkerin maalta, myi hovin vuonna 1667 konkurssin takia lainlukija Mikael Dahlmanille ja muutti Inkerin maalle. Konkurssin velkojina olivat kauppias Antonius Burckhardt Viipurista ja Rolof Hase Virolahdelta. Hagen oli ottanut heiltä lainan ostaessaan em. Heinlahden hovin. 1680-luvulla Hagen asui taas Heinlahdessa  [20].

Daniel Tilas toteaa reduktioselvityksessään 13.8.1680, ettei ratsumestari Hagen ollut antanut pyynnöistä huolimatta mitään selvitystä maanomistusoikeuksistaan Inkerin maalla. Hän oli edellisenä kesänä myynyt kaiken maan, mitä siellä omisti, muuttanut Liivinmaalle ja huhun mukaan solminut avioliiton  [21]. Hänen vuonna 1662 mainittu vaimonsa Dorotea Susanna Ridder (Ruthven) oli kuollut ennen tätä  [22].

Vuoden 1682 kymmenysluettelon ja maakirjan mukaan Reinhold von Hagen omisti uudelleen Pyhtään Heinlahdella 1/3-veron ratsutilan, joka oli eri tila kuin aikaisempi. Henkikirjoissa häntä ei ole mainittu, koska hän oli upseeri ja yli 65-vuotias. Hän palasi Inkerin maalta ennen vuotta 1681, jolloin hän tuomiokirjan mukaan oli saanut kuninkaalliselta komissiolta kaksi augmenttitilaa Heinlahdesta ratsupalvelua varten  [23].

Sotilasmaakirjoissa Reinhold II von Hagen mainitaan vuoteen 1695 asti. Kymmenykset maksoi vuodesta 1688 alkaen korpraali Hans Feneman, joka henkikirjojen mukaan myös asui tilalla  [24]. Sotilasmaakirjoihin Feneman merkittiin vasta 1693  [25]. Vuonna 1687 von Hagen oli ryhtynyt vuokraviljelijäksi; 1691 käsiteltiin Pyhtään käräjillä asiaa, jonka mukaan kornetti Ivar Ståhl oli 1687 vuokrannut sotilasvirkatalonsa maat ratsumestari Reinhold Johan von Hagenille, joka ei ollut maksanut kaikkea sovittua vuokraa. Tässä yhteydessä on mainittu myös ratsumestarin rouva; Reinhold II oli siis uusissa naimisissa kuten Tilas oli maininnut  [26].

Ratsumestari Reinhold II Johan von Hagenin jälkeläisistä ei ole täysin varmoja tietoja muuten kuin yhden pojan osalta, joka oli muuttanut Saksaan. Jälkeläisiin viittaavia tietoja on kuitenkin runsaasti. Voidaan arvioida, että Reinhold II oli syntynyt n. 1615-20 ja vaimo Dorotea Susanna Ridder-Ruthven n. 1620-25 ja että avioliitto oli solmittu n. 1640-45. Toisesta vaimosta ei ole muita tietoja kuin edellä on mainittu.

 

Reinhold III Johan von Hagen

Reinhold III Johan von Hagen (von Hage, Hage, Hag, v. Haag) mainitaan ensimmäisen kerran Suomessa vuonna 1689 Virolahden käräjillä, joilla käsiteltiin hänen luutnantti Wilhelm Klickiltä Ravijoelta ostamansa ratsutilan maksusuhteita  [27]. Hän oli luultavasti sama henkilö kuin virolaisen Campenhausenin ratsuväkirykmentin rullassa vuonna 1690 mainittu Hans von Rosenin komppanian samanniminen luutnantti  [28]. Ilmeisesti hän tuohon aikaan erosi armeijasta ja siirtyi Suomeen asumaan. Maakirjoissa, sotilasmaakirjoissa ja kymmenysluetteloissa hänet mainitaan em. ratsutilan omistajana isoon vihaan asti ja vielä vuonna 1726, jolloin hän oli jo kuollut, tilan entisenä omistajana uuden viljelijän Kalle Tuomaanpojan ohella  [29].

Ratsumestari "Reinholt Johan von Hagen" on mainittu 1693 ja "Reinholt von Hage" 1694 Virolahden käräjillä. Viimeksimainitussa yhteydessä on mainittu myös rouva Elisabeth von Maidel  [30]. Vuonna 1693 Reinhold von Hagen mainitaan kummina Matti Eskonpojan tyttären Marian ristiäisissä Ravijoella ja rouva Elisabeth Maidel vuonna 1697 Yrjö Markunpojan pojan, Erikin ristiäisissä. Vaikuttaa siltä, että molemmat olivat hyvissä suhteissa talonpoikaisen naapuristonsa kanssa. Ratsumestari on mainittu vaimoineen vuoden 1694 henkikirjassa ja yksin vuosien 1697, 1699 ja 1708 henkikirjoissa, joten Elisabeth Maidel on kuollut vuonna 1697 tai 1698  [31]. Vuosina 1709 ja 1710 ratsumestarin rinnalla on mainittu uusi aatelinen rouva  [32]. Uusi rouva oli Anna Elisabeth Romanowitz, joka on mainittu Virolahden syyskäräjillä 1722 ratsumestari Reinholt von Hagenin leskenä. Hän oli luultavasti Virolahden henkikirjoissa vuosina 1700-01 ja 1705 mainitun ratsumestari Fredrik Romanowitzin tytär. Fredrik Romanowitz oli kotoisin Virosta (kast. Tallinnassa 27.2.1652), jossa hän oli viljellyt Waiknan tilaa isänsä, ratsumestari Hans Romanowitzin jälkeen. Vuonna 1692 hän osti Virolahden Järvenkylästä osan luutnantti Henrik Johan Schulmanin ratsutilasta ja muutti sinne  [33].

Vuosilta 1711-21 ei henkikirjoja sodan vuoksi ole. Rauhan tultua on Ravijoen tilalla mainittu ratsumestari Hagenin leski ja Kalle Tuomaanpoika. Ratsumestari oli siten kuollut vuosien 1710 ja 1722 välillä.

On syytä todeta, että Virolahden käräjillä 11.2.1701 mainitut, Reinhold von Hagenin luona edellisenä syksynä pidetyt häät  [34] eivät henkikirjamaininnoista päätellen voi olla hänen omansa. Ilmeistä on, että kyseessä olivat hänen tuohon aikaan avioituneen tyttärensä Anna Gertrudin ja Philip Behmin häät.

Reinhold III Johan von Hagen oli ilmeisesti Reinhold II Johan von Hagenin poika. Siihen viittaavat sama melko harvinainen etunimiyhdistelmä, joka näyttää periytyneen suvussa edelleen, upseerin ammatti ja se, että Reinhold III muutti palveluksesta erottuaan ratsutilalliseksi Virolahden Ravijoelle ja osti sieltä tilan, vaikka hänen ei tiedetä palvelleen suomalaisissa joukko-osastoissa. Joitakin siteitä Suomeen täytyi siis olla, esimerkiksi lähipitäjässä eli Pyhtäällä asuva isä, joka on myös voinut tiedottaa Klickin tilan Virolahdella olevan myytävänä.

Haettaessa Reinhold III Johan von Hagenin ja Elisabeth Maidelin lapsia voidaan mm. todeta, että Virolahden seurakunnan kuolleiden luettelossa mainitaan vuonna 1703 Ravijoella kuollut Eva Helena Hagen, joka ilmeisesti oli pariskunnan tytär. Pitäjän syntyneiden luettelossa häntä ei mainita.

 

Reinhold V Johan von Hagen

Suuren Pohjan sodan alkaessa vuonna 1700 mainitaan Zögen liivinmaalaisen jalkaväkipataljoonan vänrikkinä Reinholt Johan von Hagen ja vuonna 1701 Uudenmaan ja Hämeen jalkaväkirykmentin kapteenina eli suomalaisessa joukko-osastossa sama henkilö  [35]. R.J. von Hagen, joka oli koonnut 121 alokasta Uplannin rykmenttiin, kirjoitti 22.8.1706 sotakollegiolle ja pyysi komppanialle varustusta  [36]. Vuonna 1707 on Skoonen ratsurykmentissä mainittu ratsumestari Reinhold Johan von Hagen. On epävarmaa, olivatko jalkaväen kapteeni R. J. von Hagen ja ratsumestari R. J. von Hagen, jonka sotilasarvo vastasi kapteenia, sama henkilö  [37].

Vuosina 1712-16 on Itämeren maakunnasta ja Suomesta Tukholmaan paenneiden pakolaisten joukossa mainittu ratsumestari Hagenin leski Agneta Ullrich neljän lapsensa kera ja hänen kälynsä, vänrikin vaimo Anna Gertrud von Hagen  [38]. Jokseenkin varmaa on, että tämä ratsumestari oli Reinhold III Johan von Hagenin poika. Tähän viittaavat harvinainen periytyvä nimiyhdistelmä, jota myöhemmin käyttivät hänen sisarensa Anna Gertrudin poika ja tämän poika  [39], upseerin ammatti ja eteläsuomalainen joukko-osasto. Hän oli siten kuollut vuosien 1707-12 välisenä aikana. Koska hän oli ollut sodassa vuodesta 1700 alkaen ja hänellä oli Agneta Ullrichin kanssa neljä lasta, näiden oli pitänyt pääosaksi syntyä ennen sotaa, joten hän oli ollut naimisissa jo 1690-luvulla. Silloin hän olisi syntynyt n. 1670, mikä hyvin sopii hänen todennäköisen isänsä Reinhold III:n syntymäaikaan n. 1645-50. Mihin hänen leskensä lapsineen päätyi, on johtolankojen puutteessa jäänyt selvittämättä. Suomessa olevista lähteistä ei ole löytynyt mitään heihin viittaavaa.

 

Anna Gertrud von Hagen

Kyseessä on ilmeisesti Reinhold III Johan von Hagenin tytär, joka oli syntynyt noin vuonna 1684. Hän oli ensin naimisissa Pohjan pitäjässä Spakanäsin kartanossa Philip Behmin kanssa. Avioliitosta oli syntynyt kaksi lasta, kun Behm kuoli noin vuonna 1705. Anna solmi toisen avioliiton Uudenmaan jalkaväkirykmentin vänrikin Gotthard Georg von Böningin kanssa, joka 1708 joutui venäläisten vangiksi. Vaimo joutui sen vuoksi taloudellisiin vaikeuksiin ja myi ensimmäisestä avioliitosta syntyneille kahdelle lapselle kuuluvan Spakanäsin jättäen vakuudeksi Gotthard Böningin isältään perimän Dalkarbyn. Sen jälkeen hän pakeni sotaa Ruotsiin kolmen lapsensa kanssa, joista nuorin oli jälkimmäisestä avioliitosta. Vänrikki Böning palasi rauhan tultua vuonna 1721 ja onnistui hovioikeuteen valittamalla peruuttamaan vaimonsa taloudelliset, sodan aiheuttamat toimenpiteet. Anna Gertrud von Hagen oli myös palannut Ruotsista. Aviopari asui Dalkarbyssä, kunnes se myytiin 1734, ja sai lukuisia lapsia. Sittemmin he asuivat Tammisaaressa jossa Anna Gertrud von Hagen kuoli 13.4.1764  [39]. Avioparin jälkeläisiä voi olla vielä Suomessa.

 

Reinhold IV Ludvig von Hagen

Ainoa yksikäsitteisesti mainittu Reinhold II Johan von Hagenin poika oli rakuunakapteeni Reinhold Ludvig von Hagen (Haagen, Haag). Hän muutti Saksaan Ulmin kaupunkiin, jossa henkilötietojen kirjaaminen oli tarkempaa kuin Suomessa. Tämän niminen henkilö mainitaan ensimmäisen kerran vänrikkinä Evert Tauben rakuunarykmentin rullassa vuonna 1678  [40]. Todennäköinen syntymäaika on siten 1650-luvun alkupuoli.

Ulmin kirkonkirjoihin on maaliskuussa 1694 kirjattu avioliitto, johon vihittiin Schwabenin Johan Zellerin rakuunarykmentin kapteeni Reinhold Ludvig Haagen ja Margareta Neubronner. Kirkonkirjan mukaan kapteeni oli kotoisin Borokh-nimisestä paikasta Liivinmaalta (Inkerinmaalta), ja hänen isänsä oli Ruotsin kuninkaallisen Lewenhauptin rykmentin ratsumestari Reinhold Johan Haagen. Tämä osoittaa, että Reinhold IV oli Reinhold II:n poika. Ennen vihkimista oli 13.9.1693 syntynyt tytär Dorotea Rebecka, joten Reinhold IV oli tullut Ulmiin ilmeisesti viimeistään 1692  [41].

Rakuunakapteeni Reinhold Ludvig Haag tuomittiin Ulmissa 26.5.1700 ammuttavaksi, koska hän oli 30.3.1700 pistänyt miekalla Hirschenin majatalon edessä tykistökapteeni Johan Faulhaberia niin, että tämä seuraavana päivänä kuoli  [42].

Avioliitosta syntyi lapsia, joiden jälkeläisiä elää Saksassa.

 

Anna Dorotea von Hagen

Priha-suvussa kulkeneen perimätiedon mukaan joku suvun jäsen nai 1600-luvulla saksalaisen aatelisnaisen, josta tuli suvun kantaäiti. Tämän kirjoittajalle kertoi tarinan hänen isänsä Väinö Priha 1930-luvulla. Toisen version mukaan luutnantti Erik Priha osallistui Tanskan sodassa kuuluisaan Lundin taisteluun 1676 ja haki sodasta palattuaan itselleen Loviisan tienoilla ruotsalaisen vaimon. Jälkimmäinen versio kuuluu opettaja Ida Kepilän keräyksiin; hän on lähettänyt sen Valtionarkistoon 15.11.1934 merkinnällä "maanviljelijä Otto Prihan (s. 1868) kertoma sukutarina". Kepilä oli jäljentänyt tarinan Otto Prihan papereista. Otto Prihan tyttären, Hilja Prihan kertoman mukaan hänen isänsä oli saanut paperit veljeltään, ylipaperimestari David Prihalta (1860-1929). Tiedot ovat ilmeisesti peräisin heidän isältään, maanviljelijä ja katekeetta (kiertokoulunopettaja) Eerik Prihalta (1819-96). Tämän isä oli rusthollari ja kylänvanhin Eerik Priha (1762-1819), isänisä rusthollari Henrik Priha (s. 1740) ja isänisänisä rusthollari Eerik Priha (1701-63). Viimeksimainitun äiti Anna Dorotea Haage kuoli Valkealassa vuonna 1749  [43]. Näin ollen tieto hänen syntyperästään on saattanut kulkea suvussa useitakin rinnakkaisia linjoja pitkin.

Myöhemmin suoritetut tutkimukset ovat osoittaneet, että luutnantti Erik Priha avioitui jo ennen Lundin taistelua, henkikirjojen mukaan n. 1669. Lundin taistelussa hän oli Karjalan ratsurykmentin korpraali ja suuressa Pohjan sodassa karoliinikapteeni. Hänen vuonna 1718 kuolleen leskensä nimi oli Eeva Simontytär. Perimätieto saksalaisesta vaimosta ei siis sovi häneen  [44].

Perimätieto tarkoittaakin epäilemättä Erik Prihan vanhemman veljen, henkikirjojen mukaan n. 1668 kuolleen hakkapeliitta Niilo Niilonpojan poikaa Akselia, jonka vaimo oli edellämainittu Anna Dorotea Haagen (Haage, Haag). Henkikirjoista päätellen avioliitto solmittiin n. 1694-96. Valkealan kuolleiden luettelon mukaan Anna Dorotea Haage, autuaan Akseli Prihan vaimo, kuoli 14.4.1749 Prihan rusthollissa 82 vuoden ikäisenä. Hän oli siis syntynyt n. 1667. Etuniminään hän käytti Doroteaa. Valkealan kastettujen luetteloon on 25.6.1707 merkitty Akseli Prihan tytär Marija, joka kuoli lapsena, ja 18.3.1709 Akseli Prihan ja Dorotea Haagin tytär Maria. Dorotea Haag oli erään lapsen kummina 14.3.1717. Prihan rusthollissa Kouvolassa kastettiin 2.2.1731 Johan Sköningin ja Anna Stina Vetterinanin (joka oli Akseli Prihan serkun Maria Prihan tytär) poika Johan Fredrik, jonka kummeina olivat mm. Akseli Niilonpoika (Priha) ja vaimo Dorotea Petterintytär. Myös muissa vastaavissa yhteyksissä Akseli Prihan vaimosta on käytetty nimeä Dorotea Petterin- tai Pehrintytär  [45].

Se, että Anna Dorotea Hagen tuli emännäksi Prihan ratsutilalle, edellytti häneltä jonkinlaista suomenkielen taitoa, jonka saattoi oppia vain Suomessa tai Inkerinmaalla. Erik Priha, joka perimätiedosta päätellen järjesti avioliiton, palveli Karjalan ratsurykmentissä majoitusmestarina samassa komppaniassa, johon sekä Prihan että Reinhold II von Hagenin ratsutilat asettivat ratsukon. Näin ollen hän on epäilemättä tuntenut Reinhold von Hagenin ja tämän perheen. Perimätiedon mukaan Priha haki saksalaisen vaimonsa Loviisan tienoilta. Loviisan kaupunkia ei ollut vielä 1696; se perustettiin vasta 1745 Degerbyn kylään, joka vanhastaan oli kuulunut Pyhtään pitäjään. Hagen-sukua ei tiedetä Pyhtään seudulla esiintyneen muualla kuin Heinlahdessa, jossa asui ratsumestari Reinhold II Johan von Hagen. Perimätiedon mukaan Anna Dorotea Hagenin sukujuuret näyttävät siis johtavan häneen tai ainakin Heinlahteen, jossa kuitenkaan muita Hageneita ei ole mainittu. Valitettavaa on, ettei juuri ratkaisevilla vuosilta 1683-87 ole säilynyt henkikirjoja, joten ei selviä, asuiko esim. Petter Hagen tuolloin Hagenin ratsutilalla.

Mikäli Anna Dorotea Hagen oli Reinhold II:n jälkeläinen, hän on voinut periä toisen etunimensä Dorotea Susanna Ridder-Ruthvenilta. Anna Dorotea Hagenin isä oli kuitenkin Petter Hagen, jota tässä tutkimuksessa ei ole voitu varmuudella tunnistaa. On mahdollista, että hän oli aikaisemmin mainittu kapteeni Petter II von Hagen; ainakaan Suomesta ei 1600-luvun jälkipuoliskolta ole löytynyt muita samannimisiä. Baltian von Hagen-suvuissa nimi Petter on harvinainen. Rykmentinmajoitusmestari Peter Jacobson Hagen, joka nimikirjoituksesta päätellen oli eri henkilö kuin Petter II von Hagen, haki vuonna 1672 tai 1673 sotakollegiolta Pernun kaupunginmajurin virkaa. Hänellä ei tiedetä olleen yhteyksiä Suomeen  [46].

 

Henrik I Hagen

Henrik Henrikinpoika Hage (Hagen, Hagh) oli Viipurin ratsuväkirykmentin kirjurina vuosina 1671-76  [47]. Sen jälkeen hänet mainitaan tilan vuokraajana vuonna 1683 Taipalsaaren, Savitaipaleen ja Mäntyharjun käräjillä. Vuosina 1691-95 hän oli Kymin kihlakunnanvoutina  [48]. Henkikirjoissa hänet on mainittu vielä vuonna 1700, mutta ei enää vuonna 1702. Hän sai vuonna 1693 Vehkalahden Pampyölistä ratsutilan ja sen lisäksi anomuksella Haminasta ns. Taskalin aution; kaupungin asukkaat valittivat päätöksestä, mutta turhaan  [49].

Henrik Hagen kuoltua hänen poikansa, majoitusmestari Olav Hagen peri edellämainitut tilat. Vuonna 1706 tilalla asuivat Henrik I Hagen leski ja tyttäret Karin, Anna ja Kerstin. Vuonna 1707 paikalla olivat Olav Hagen vaimo ja kihlakunnankirjuri Hans Valerian, jolle tila oli myyty. Seuraavana vuonna vain hän oli tilalla vaimoineen  [50]. Toistaiseksi on selvittämättä, minne Henrik I Hagen lapset lähtivät. On mahdollista, että tyttäret ovat avioituneet ja jättäneet jälkeläisiä Suomeen. Olav Hagesta ei löydy enempää mainintoja. Turun seudulla oleskelleet, jäljempänä mainitut aliupseerit voivat mahdollisesti olla hänen jälkeläisiään.

 

Nils Hagen

Vuonna 1683 mainitaan Lappeen ja Joutsenon käräjillä kornetti Nils Henrikinpoika Hage. Ikänsä, patronyyminsä ja kotiseutunsa puolesta hän voisi olla kruununvouti Henrik I Hagen veli, mutta mitään asiaa koskevia tietoja ei ole löytynyt. Hänellä oli vuonna 1688 käytössä kruunun ratsutila Lemin Uiminniemellä ilmeisesti elinikäisenä eläketilana. Vuonna 1691 hänet mainitaan kuolleena Savitaipaleen ja Joutsenon käräjillä. Vuonna 1694 on pitäjän käräjinä mainittu kornetin leski Kerstin Hansintytär Biander. Lapsista ei henkikirjoissa ole mitään mainintoja, mutta käräjäpöytäkirjoista selviää vuodesta 1703 alkaen, että avioparilla oli ainakin kaksi tytärtä: torvensoittaja Hans Danbergin vaimo Kristina Hage ja veronkantokirjuri Gustaf Klassonin vaimo Katarina Hage. Torvensoittaja Danberg mainitaankin jo vuoden 1694 henkikirjassa vaimoineen ko. tilalla kornetti Hagenin lesken ohella. Vuosina 1697 ja 1699 on mainittu vain torvensoittaja Danberg vaimoineen, ja 1701 mainintoja ei enää ole  [51]. - Danberg-nimisiä henkilöitä on nykyisin elossa kaksi.

 

Sofia Elisabeth Hagen

Sofia Elisabeth Hagenin sanotaan olleen ratsumestari Simon Hagenin tyttären. Hänen ensimmäinen miehensä oli Denis Michelson, joka kuoli Kivennavalla 30.12.1728. Avioliitosta jäi Akianderin Herdaminnen mukaan viisi lasta. Sofia Elisabeth vihittiin Kivennavalla 17.4.1729 uuteen avioliittoon pitäjän kirkkoherran Georg Pauliuksen kanssa, joka kuoli jo 4.6.1730. Kolmannen avioliittonsa hän solmi 20.10.1731 Kivennavan armovuodensaarnaajan Adam Hultanuksen kanssa, joka vuonna 1733 muutti Inkerinmaalle Toksovan kirkkoherraksi ja vei vaimonsa ja tämän lapset mukanaan. Siten Sofia Elisabeth Hagenin jälkeläisiä ei jäänyt Suomeen  [52].

Sofia Elisabethin asuessa Kivennavalla oli eräässä kastetilaisuudessa helmikuussa 1730 Tirsalan kylässä kummina ratsumestari Hagenin leski Kristina Hedvig Romanowitz  [53], josta ei ole löytynyt tietoja muissa yhteyksissä. Hän voisi olla Sofia Elisabethin äiti, vaikka suoranaisia todisteita asiasta ei ole.

Simon Hagenia ei sellaisenaan ole mainittu sotilasasiakirjoissa. Ko. aikaa koskevissa Ruotsin sota-arkiston rullissa on viimeinen Hagen-niminen upseeri luutnantti Reinhold Johan von Hagen vuonna 1690. Lewenhaupt mainitsee joitakin vielä hänen jälkeensä. Eräs näistä on Ditmar Simon von Hagen, joka vuonna 1700 oli Neriken ja Vermlannin kolmikasrykmentin luutnantti ja elossa vielä 1705. Tätä ennen hän oli ollut Västerbottenin rykmentissä vääpelinä. Mikäli Sofia Elisabeth von Hagenilla oli vuonna 1728 viisi lasta, hän oli ilmeisesti mennyt naimisiin 1710-luvulla ja syntynyt viimeistään 1690-luvulla. Hänen vanhempansa olisivat siten syntyneet 1670-luvulla tai ennen sitä. Siten Ditmar Simon von Hagen voisi olla Sofia Elisabeth von Hagenin isä, kuten Göran Söderlund on Genoksessa 1990:1 esittänyt, vaikka asiasta ei todisteita olekaan  [54].

 

Anna Helena ja Hedvig Kristina von Hagen

Karjalan kannaksella on vuonna 1728, jolloin henkikirjojen pito sodan jälkeen aloitettiin uudestaan, mainittu etunimeltä mainitsemattoman ratsumestari Hageniin leski Anna Elisabeth Romanowitz ja hänen tyttärensä Anna Helena von Hagen Uudenkirkon pitäjän Halilan kylässä, jossa leski omisti tilan vuoteen 1733 asti. Edellä esitetty osoittaa, että kyseessä olivat ilmeisesti Reinhold III Johan von Hagenin leski ja tytär. Vuoden 1723 maa- ja henkikirjassa mainitaan ko. tilalla Anna Elisabeth Romanowitzin lisäksi kaksi hänen tytärtään, Anna Helena 17 vuotta ja Hedvig Kristina 13 vuotta. Edellinen oli siten syntynyt noin vuonna 1706 ja jälkimmäinen noin vuonna 1710; Reinhold III Johan von Hagen on ilmeisesti ollut naimisissa Anna Elisabeth Romanowitzin kanssa jo ennen vuotta 1709, jolloin rouva vasta merkittiin henkikirjaan. Leski muutti siis vuonna 1723 Suomen puolelta Virolahden Ravijoelta Venäjän puolelle Uudenkirkon pitäjään, ehkä siksi, että hänen olisi ollut vaikea täyttää ratsupalveluvelvoitetta. Vuoden 1731 henkikirjaan on merkitty myös hänen vävynsä, ylioppilas Osolanus, joka oli ehkä Anna Helena von Hagenin puoliso; Osolanuksen vaimoa ei kuitenkaan ole mainittu. Nuoremmasta tyttärestä Hedvig Kristina Hagenista ei ole löytynyt tietoja vuoden 1723 jälkeen  [55].

 

Fredrik Johan von Hagen

Fredrik Johan von Hagen oli Turun läänin jalkaväkirykmentin kersantti 1.7.1725-22.1.1730; viimeksimainittuna päivänä hän hukkui Maarian pitäjässä  [56]. Hän oli naimisissa Anna Beata Söderhjelmin kanssa, joka miehensä kuoltua solmi uuden avioliiton saman rykmentin luutnantin Peter Limatiuksen kanssa ja kuoli Maariassa tammikuussa 1740  [57]. Fredrik Johan von Hagenilla ja Anna Beata Söderhjelmillä oli poika Hans Georg von Hagen, joka vuosien 1725-38 välisenä aikana ryhtyi sotilaaksi  [58]. Vaatisi jatkotutkimuksia selvittää, jäikö häneltä jälkeläisiä Suomeen.

 

Henrik II Hagen

Taivassalossa asuivat vuosina 1727-31 kapteeni Hastferin virkatalossa korpraali Henrik Hage ja hänen vaimonsa Anna Birgitta Schilling. Lapsia ei rippikirjaan ole merkitty  [59]. Esim. vuosina 1730 ja 1732 on henkikirjaan merkitty samassa kylässä asunut korpraali Hagenin vaimo Anna  [60]. Korpraali Henrik Hage kuoli Taivassalossa 24.11.1734. jälkeläisiä ei ole tavattu.

 

Henrik III Hagen

Henrik Johan von Hagen oli kersantti, joka vuonna 1727 nosti kanteen Turussa mestari Kristian Eklundia vastaan  [61]. Koska häntä ei ole mainittu Kaarlo Wirilanderin kirjassa Suomen upseeristo ja aliupseeristo 1718-1810, hän ei ilmeisesti ole enää ollut vakinaisessa palveluksessa. Muita mainintoja hänestä ei ole löytynyt.

 

Olof Hagen

Olf Hagh oli viipurilainen kauppias, joka vuosina 1513-14 oli tallinnalaisen porvarin Helmich Fincken asiakas  [62]. Muita tietoja hänestä ei ole löytynyt.

 

Johan Hagen

Viipurin kaupungin henkikirjassa vuonna 1688 on mainittu Johan Hagh vaimonsa ja tämän sisaren kanssa. Aikaisempia tai myöhempiä mainintoja heistä ei ole, joten he asuivat Viipurissa vain lyhyen aikaa, eivätkä liene jättäneet jälkeläisiä Suomeen  [63].

 

Lorenz Hagen

Lorenz Hagen oli Käkisalmen porvari, joka on mainittu vuonna 1647 raastuvanoikeuden pöytäkirjassa  [64]. Koska Käkisalmesta ei ole ko. ajalta henkikirjoja, ei hänen vaiheitaan ole voitu selvittää.

 

Margareta Elisabeth von Hagen

Ison vihan aikana Ruotsiin paenneiden joukossa oli Margareta Elisabeth von Hagen, everstiluutnantti Christian von Hagenin ja Cecilia Elisabeth Stiernhielmin tytär, joka pakolaisluetteloiden mukaan oli sairaalloinen. Christian Hagen oli korpraali 1670, majuri 1678 ja erosi armeijasta vanhuuden ja raihnaisuuden takia 1705. Tytär lienee syntynyt 1670-luvulla. Rauhan tultua hän muutti Suomeen, meni naimisiin vänrikki Beckerin kanssa ja eli leskenä Rantasalmella 1738. Muita tietoja hänestä ei ole löytynyt, sillä Rantasalmen rippikirjat alkavat vasta 1760, eikä häntä ole mainittu henkirjoissa. Ilmeistä on, ettei häneltä jäänyt lapsia, koska avioliitto oli solmittu myöhäisessä iässä  [65].

 

Edellä esitetystä käy ilmi, että Hagen-sukuun kuului yksittäisiä henkilöitä, jotka toimivat porvareina ja kauppiaana eräissä Suomen kaupungeissa 1600-luvulla eivätkä muodostaneet tänne pysyviä sukuhaaroja. 1600-luvun jälkipuoliskolla tänne juurtui kaksi Hagenin suvun sotilashaaraa, joista toisessa oli useita Reinhold- ja toisessa Henrik-nimisiä miehiä. Mitään läheistä sukuyhteyttä näiden kahden haaran välillä ei tutkituista lähteistä ole ilmennyt.

Vaatisi jatkotutkimuksia selvittää, jättivätkö Henrik von Hagenit jälkeläisiä Suomeen. Sen sijaan Reinhold von Hagenit jättivät Suomeen jälkeläisiä, joita täällä elää vieläkin. Etsittäessä heidän kantaisäänsä päädytään jonkinlaisella todennäköisyydellä saksalaisen ritarikunnan vasallin ja Wittensteinin läänin maavoudin Johannes vom Hagenin kautta, joko Arkkipiispan maasäätiön vasallin Andreas vom Hageniin Rujenissa tai ritarikunnan vasalliin ja tulkkiin Nicolaus Hageniin.

Tässä kirjoituksessa mainittujen henkilöiden sukulaisuussuhteista on tarkempien tietojen puuttuessa tehty päätelmiä mm. etu- ja sukunimien, ammattien, asuinpaikkojen, asiakirjoista ilmenevien muutosten ja tapahtumien ajankohtien ja niiden taustana olleiden olosuhteiden sekä perimätiedon pohjalta. Karsittaessa pois vaihtoehtoja, jotka ovat mahdottomia tai epätodennäköistä, on jäljelle jäänyt toisia, jotka ovat mahdollisia ja joita voidaan pitää todennäköisinä. Niiden perusteella on laadittu oheinen kaavio Reinhold I von Hagenin jälkeläisistä 1600- ja 1700-luvuilla.

sukutaulu

Viitteet

[1] Carpelan, Tor, Åbo i genealogiskt hänseende på 1600- och början af 1700-talen. Länsi-Suomi III. Helsingfors 1890, s. 151; TMA Dahlströmin kortisto F. S. L. A: 19, 15, 443.

[2] RVA Biographica H l: 99.

[3] Carpelan 1890, s. 1; TMA Dahlströmin kortisto F.S. L. A: 19, 15, 443.

[4] RVA Biographica H l: 99; Carpelan 1890, s. 1.

[5] TMA Dahlströmin kortisto F. S. L. A: 19, 15, 443.

[6] RSA Rullor 1678: vol. 10:181v, vol. 3.

[7] RSA Krigsmanshuskontors arkiv D II B 6; Serie G I c.

[8] VA 7383B:5939; VA 7382A:3627; VA 7397:913.

[9] VA 9736:464-465; RVA Biographica H l: 99; VA 9651:497v.

[10] RVA Biographica H l: 99.

[11] VA 9736:464-465; RVA Biographica H l: 99; VA 9685:210; VA 9708:766v.

[12] RSA Luettelo katselmusrullissa esiintyneistä Hagen-nimisistä upseereista (Förteckning av officerare i mönsterrullor).

[13] VA 9736:464-465.

[14] VA Jalmari Finnen kokoelma: Viipurin kämnerioikeuden pk 18.3.1656.

[15] Lappalainen, Jussi T., Kaarle X Kustaan Venäjän-sota v. 1656-1658 Suomen suunnalla. Studia Historica Jyväskyläensia X. Jyväskylä 1972, s. 122-123 ja 128-129.

[16] VA Militaria l: Uudenmaan ratsuväen katselmusrullat helmik. 1657 ja 12.11.1657.

[17] VA jj 7:313, 346-347, 367-367v.

[18] VA ii 1:200v; Oksanen, Eeva-Liisa, Vanha Pyhtää. Loviisa 1991, s. 210.

[19] VA ii 2:186v-187; VA ii 3:167-167v.

[20] VA 8650:1324; VA 8654:1056; VA 9736:464-465; VA Dunckerin kortisto 34, KA: g l: 5, laatikko 26.

[21] VA Jully Ramsayn kok. 6: Daniel Tilasin revisio Inkerinmaalla 13.8.1680.

[22] VA ii 1:307.

[23] VA 8688:38Iv-382; VA 8693:600, 644v; VA SAY Pyhtää 1675-1694:33; VA ii 6:36,68.

[24] VA 8703:704; VA 8704:449; VA 8709:1691v; VA 8710:461; VA 8698:753, 813, 857v; VA 8713:539.

[25] VA 8709:1692.

[26] VA ii 7:311-312v.

[27] VA ii 6:377v-378.

[28] RSA Campenhausenin ratsurykmentin rulla 1690:21.

[29] VA 8709:1618; VA 8710:415; VA 8724A:1834v; VA 8734:502; VA 8748:3710; VA 8753:2637; VA 8778:22.

[30] VA ii 7:678; VA ii 9:213v.

[31] VA Virolahden seurakunnan kastettujen luettelot 1693 ja 1697 (mf TK 914A); VA 8712:1566; VA 8724A:1871; VA 8753:2637.

[32] VA 8756:1209; VA 8759:548.

[33] VA ii 30:160; Kaukiainen, Yrjö, Virolahden historia I. Lappeenranta 1970, s. 284, 286; Ramsay, Jully, Frälsesläkter i Finland intill Stora ofreden. Helsingfors 1909, s. 341; Åström, Sven Erik, Huni många generationer Romanowitz i Finland. Genos 1986:3, s. 122-123; VA 8727:1679v ja 1868v; VA 8733:2222; VA 8743:4070; Genealogisches Handbuch des baltischen Ritterschafts Teil Estland II, s. 244-246.

[34] VA ii 22:136.

[35] Lewenhaupt, Adam: Karl XII:s officerare. Stockholm 1921, s. 268, 521.

[36] RSA Krigskollegii arkiv: R. J. von Hagens brev till krigskollegium 22.8.1706.

[37] Lewenhaupt 1921, s. 268.

[38] Aminoff-Winberg, Johanna, Finska flyktingar i Sverige under stora ofreden. Flyktingsförteckningar. Helsingfors 1995, s. 39, 51, 63, 82, 99.

[39] Hultman, 0.F. & Durchman, Osmo, Bidrag till kännedom av å Finlands Riddarhus icke upptagna adlig ätter av utländskt ursprung. SSV VII (1923), s. 53-54.

[40] RSA Rullor 1678: voi. 10:181v, voi. 3.

[41] Ulmer Kirchenarchiv: Kirchenbücher, Dominica Aeminiscere, 6. martinus 1694 (avioliittoon vihityt).

[42] Ulmer Biographen von Weyermann: Neue Nachrichten 1823; Ulmer Heimatblätter 1928/29, A. Rieber: Fauthaber.

[43] VA Kepilän keräykset, Valkeala, Kouvola 15/11 1934; VA Valkealan kirkonarkiston kuolleiden luettelo 1706-1812 (rnf TK 1499).

[44] VA 8656:948; VA 8663:731v; VA Valkealan kirkonarkiston kuolleiden luettelo 1706-1812 (mf TK 1499).

[45] VA 8712A:1563v; VA 8717:1546v; VA 8780:1169; Valkealan kirkonarkiston syntyneiden luettelo 1706-46 (mf TK 1497).

[46] RSA Krigskollegii arkiv: Regiments Quartermestare Peter Jacobson Hagens Brev till Krigrådet.

[47] VA Dunckerin kortisto 34, KA: g 1:5, laatikko 26.

[48] VA ii 4:242v; Korhonen, Martti, Vehkalahden pitäjän historia II. Hamina 1981, s. 31.

[49] Korhonen 1981, s. 31, 80, 380.

[50] Korhonen 1981, s. 380; VA ii 20:209-212; VA 8748:3667; VA 8750:3636; VA 8753:2629.

[51] VA ii 4:290; VA ii 6:285; VA ii 7:414v; VA ii 13:51, 475; VA 8698:296; VA 8709b:469; VA 8712:781v; VA 8717:807; VA 8723:977; VA ii 25:19-20, 98 ja 149; VA ii 26:25-26.

[52] Akiander, Matthias, Herdaminne för fordna Wiborgs och nuvarande Borgå stift. Helsingfors 1868, s. 393, 397.

[53] VA 9824:53; VA Kivennavan kirkonarkiston syntyneiden luettelo 1729-48 (nif UK 682).

[54] Lewenhaupt 1921, s. 268; Söderlund, Göran, Paulius - Hupponen. Genos 1990:l, s. 4.

[55] VA 9824:53; VA 9805:111; VA 9836:164v.

[56] Wirilander, Kaarlo, Suomen armeijan upseeristo ja aliupseeristo 1718-1810. Helsinki 1953, s. 4-5.

[57] Wirilander 1953, s. 4-5; Elgenstierna, Gustaf, Svenska adelns ättartavlor VIII. Stockholm 1934, s. 118.

[58] TMA Maarian kirkonarkiston rippikirja 1725-1738.

[59] TMA Taivassalon kirkonarkiston rippikirja 1710-1736:157.

[60] VA 7495:902; VA 7487:472.

[61] TMA Dahlströmin kortisto.

[62] Ruuth, J.W., Viipurin kaupungin historia I. Uudistettu laitos. Lappeenranta 1982, s. 299, 305.

[63] VA 8698:1465.

[64] VA Dunckerin kortisto 34, KA: g 1:5, laatikko 26.

[65] Lewenhaupt 1921, s. 268; Aminoff-Winberg 1995, s. 21, 29, 45, 70, 95.

 

Referat

Seppo Priha: Släkten Hagen i Finland

Släkterna Hagen är gamla tyska släkter, i vilka redan på medeltiden några adliga linjer existerade. 1 Balticum uppträder personer med detta namn redan på 1300-talet. Endel sökte sig sedermera därifrån till Finland. Här har intresset fästs vid ett antal personer, vilka under 1500- till 1700-talen åtminstone tidvis varit bosatta i Finland, och särskilt vid frågan om de efterlämnat ättlingar här. I Åbo, Helsingfors, Viborg och Kexhohn levde på 1600-talet spridda borgare och handlare med namnet Hagen, vilka dock ej blev stamfäder för bestående släktgrenar. Vid slutet av 1600-talet uppträder två militärsläkter, av vilka inom den ena förnamnet Reinhold var vanligt, och inom den andra Henrik är utmärkande, och mellan vilka någon nä närmare släktskap inte är konstaterad. Åtminstone Reinholdarnas släkt har ättlingar i Finland, för Henrikarna återstår det ännu att utreda.

 
Genos 67(1996), s. 108-118, 143-144

© Tekijät ja Suomen Sukututkimusseura - Författarna och Genealogiska Samfundet i Finland

[ Artikkelin alku ]

Aiheenmukainen hakemisto | Vuoden 1996 hakemisto | Vuosikertahakemisto