GENOS - Suomen Sukututkimusseuran aikakauskirja

[ Artikkelin loppu ]

Kuka oli luutnantti Jöran Moras?

Fil. maist. HEIKKI VUORIMIES, Jyväskylä

Taustaa

FM Kari Kukkanen mainitsee viime vuoden ensimmäisessä Genoksessa Keski-Suomen Argillandereita käsittelevässä kirjoituksessaan luutnantti Jürgen eli Jöran Morasin ja otaksuu hänen kuuluneen ruotsalaiseen aatelissukuun Pereswetoff-Morath. Lisäksi hän mainitsee, että Sysmän komppanian majoittaja Israel Argillanderin vaimo Sofia Moras ja Laukaan Äänekosken Mämminiemen talon isännän Juho Kauton vaimo Anna Margareta Moras voisivat olla em. luutnantti Jürgen Morasin tyttäriä. [1]

Mainittu luutnantti Jöran Moras on sikäli mielenkiintoinen henkilö keskisuomalaisen sukututkimuksen kannalta, että hänen edellä mainittujen oletettujen tyttäriensä Anna Margaretan ja Sofian avioiduttua seudulle moni pohjoiskeskisuomalaisia juuria omaava sukututkija toteaa olevansa luutnantti Morasin jälkeläinen suoraan alenevassa polvessa.

Lisäksi luutnantti Moras edustaa sukututkimuksen kentässä henkilöä, johon liittyy sukutraditioiden kautta tiettyä myyttisyyttä.

 

Tarinaa

Paikallisen tarinaperinteen mukaan Morasin tyttäret, »aatelisneidot» Anna Margareta Moras ja hänen sisarensa Judith olisivat paenneet rakkausasioiden johdosta kotoaan Keski-Suomeen. Judith oli rakastunut suomalaiseen aatelittomaan mieheen, mutta isä halusi, että hän menisi naimisiin erään saksalais-virolaisen paronin kanssa. Tähän Judith, joka tunsi olevansa tulossa äidiksi, ei ollut halukas ja isänsä kostoa peläten pakeni Suomeen. Tällä matkalla häntä seurasi hänen sisarensa Anna. Asetuttuaan Keski-Suomeen sisarukset kerran ollessaan vesillä joutuivat myrskyn käsiin ja heidän veneensä ajautui saaren rantaan. Myrsky vei tyttöjen veneen ja tytöt joutuivat olemaan kolme päivää nälissään saarella. Eerik (!) Kautto osui saarelle, mutta Judith oli jo silloin menehtynyt. Annasta tuli Kauton puoliso ja Mämminiemen emäntä. Tapahtuman vuoksi kyseistä Keiteleessä olevaa Mämmenkylän saarta ruvettiin kutsumaan Tyttöinsaareksi.[2]

Luutnantin sukunimi Moras on myös siivittänyt tarinankertojien mielikuvitusta hänen syntyperänsä suhteen. Sopivasti lausuttuna ja jälkimmäistä tavua painottamalla se saakin kovin ranskalaisen muodon Morás. Eräässä Kauton sukua esittelevässä monisteessa todetaankin em. Tyttöinsaaren tarinan toisinnon yhteydessä, että »Baltian mailla eli 1700-luvun alussa laajalti tunnettu Moras-niminen aatelisperhe. Rostovin herralla, millä oli laajoja kauppayhteyksiä mm. Suomeen, oli kaksi tytärtä Anna ja Judith». Toisessa yhteydessä todetaan lisäksi, että »Moras-nimi esiintyy aateliskalenterissa ja nimi viittaa ranskalaisperäiseen sukuun». Storckovius-suvun tutkija Jaakko Hirvonen esittääkin myöhemmin ilmestyneessä pienimuotoisessa monisteessa erään Maria Kauton tuoneen Laukaan Monthan-sukuun ranskalaista verta, sillä hänen isoisänsä äiti »Anna Margareta Moras oli ranskalaissyntyisen luutnantti Morasin tytär».[3]

 

Kirjallisia lähteitä

Mutta palatkaamme väitteeseen, että Jöran Moras olisi sama henkilö kuin Jürgen Pereswetoff-Morath. Kirjallisuudesta löytyy useita mainintoja Jürgen Pereswetoff-Morathista, samoin kuin esimerkkejä siitä, kuinka Jöran Moras ja Jürgen Pereswetoff-Morath on tulkittu samaksi henkilöksi.

Anrepin toimittamassa Ruotsin aatelismatrikkelissa mainitaan Hämeen jalkaväkirykmentin luutnantti Jürgen (Jurgen) Pereswetoff-Morath, jonka todetaan »saaneen eron 1721 (p.o. 1701) haavoituttuaan vaikeasti vuotta aiemmin 20. marraskuuta Narvan taistelussa». [4]

Vuonna 1906 julkaistussa vuoden 1684 upseeriluettelossa Hämeen jalkaväkirykmentin 7:nen eli Jürgen Johan Brandtin komppanian luutnanttina mainitaan Jürgen Morast, jonka todetaan alaviitteellä olleen Jürgen Pereswetoff-Morath. Kun tarkastelee kirjoittajan käyttämää lähdettä, voi havaita, että hän on tulkinnut Morass-kirjoitusasun muodossa Morast. [5]

Päiväkirjassaan vuosilta 1698-1722 Leonhard Kagg mainitsee, että Hämeen jalkaväkirykmentin upseeritappioihin Narvan taistelussa kuuluivat kapteeni Tiesenhausen sekä luutnantti Morass ja Stackelberg. Päiväkirjaan julkaisuvaiheessa vuonna 1912 laaditussa hakemistossa luutnantti Morass todetaan samaksi henkilöksi kuin Jürgen Pereswetoff-Morath. Mihin tällainen samaistaminen on perustunut, ei teoksesta selviä. [6]

Lewenhauptin kokoamassa Kaarle XII:N upseerimatrikkelissa mainitaan erikseen Jöran Moras (Moraas [7]) ja Jürgen (Jurgen) Pereswetoff-Morath. Jöran Moras oli sen mukaan Hämeen jalkaväkirykmentin luutnantti, joka sai eron 11. 11. 1701.[8] Muuta tietoa hänestä ei ole. Jürgen Pereswetoff-Morath sitä vastoin tunnetaan paremmin. Hänen todetaan olleen korpraali eversti Berndt Mellinin [9] rykmentissä 1662, varusmestari 1663, lippumies 1671, vääpeli 1675, Hämeen jalkaväkirykmentin vänrikki 1678, luutnantti 22.4.1680 ja saaneen eron 27.9.1701.[10]

Elgenstiernan aatelismatrikkelissa Jürgen (Jurgen) Pereswetoff-Morathista annetut tiedot ovat muilta osin samat kuin Lewenhauptissa, mutta Elgenstierna mainitsee lisäksi jo Anrepin matrikkelissa mainitun eron syyn: »... haavoituttuaan vaikeasti vuotta aiemmin 20. marraskuuta Narvan taistelussa»."[11]

 

Muita lähteitä

Koska mm. Lewenhauptin mukaan molemmat luutnantit ovat saaneet eron vuoden 1701 aikana, on syytä tarkastaa vuosien 1700 ja 1701 palkkausluettelot. Niistä ei kuitenkaan löydy kuin yksi sopiva luutnantti, nimittäin Hämeen jalkaväkirykmentin Rautalammin komppanian luutnantti Jöran Moras, joka sai eron 11.11.1701. [12] Mutta mistä sitten Lewenhauptin mainitsema Jürgen Pereswetoff-Morathin eropäivä 27.9. aiheutuu? Selitys löytyy Kaarle XII:n registratuurasta. Kansallisarkistossa oleva registratuura on käsin puhtaaksikirjoitettu versio, jossa ilmeisesti on myöskin tulkintavirhe: nimi Moras on tulkittu nimeksi Morat Kirjeen päiväys 27.9.1701 on sama kuin Lewenhauptin innoittama Jürgen Pereswetoff-Morathin eropäivä. [13]

 

Grubin 27/9 1701

Til dhet begärte afskiedetför den blesserade Och dess medelst förlammade Lieutenantenjurgen Morat wil Kongl. Majt i nåder hafwa samtyckt, låtandesför honom utfärda dimission och har Gen. Majoren at låta wetta om under Regementet något odisponerat Beneficie hemman mä finnas, hwar med han tit underhåld i lifztiden mä kunna benådas..

Carolus.

 

Tulkintavirhettä tukee rykmentinkomentajan kirjeistöstä löytyvä kaksi päivää aiemmin Grubinissa päivätty ja 27.9. saapuneeksi merkitty memoriaali, joka tarkentaa mm. luutnantti Jürgen Morasin haavoittumista Narvan taistelussa. [14]

Jo saman vuoden marraskuun 11. päivänä kuningas nimitti eron saaneen luutnantti Jöran Morasin tilalle saman komppanian kakkosluutnantin Wolter Magnus von der Pahlenin [15] ; tämä päivämäärä on myös Lewenhauptissa Jöran Morasin eropäivä.

 

Würgen 11/11 1701

Såsom General Majoren uthi den dimitterade Lieutenantens af Rautalambi. Compagniet jurgen Moras ställe underd förestår den andra Lieutenanten af samma compagnie Volter Magnus von der Pahlen.

Carolus.

 

Tässä vaiheessa on ehkä syytä tarkastella tarkemmin luutnantti Jöran Morasin aiempaa sotilasuraa.

 

Jöran Morasin sotilasura

Jöran Morasin sotilasuraa on mahdollista seurata melkein 40 vuoden ajan lähes vuosi vuodelta Ruotsin sota-arkiston palkkauslistojen (avlöningslistor) avulla. Joitakin tarkastuksia voi myös tehdä vastaavasta sota-arkiston rullasarjasta (rullor). Lisäksi, kuten jatkossa ilmenee, löytyy Jöran Morasista tietoa myös muista Ruotsin sota-arkiston lähdesarjoista.

Jöran Moras mainitaan ensimmäisen kerran kapteeni Herman Mellin komppanian 5. korpraalina vuoden 1663 palkkauslistassa nimellä Jöran Bertilsson.[16] Lewenhauptin tietoa siitä, että Jöran Moras olisi ollut korpraali jo 1662, ei palkkauslistojen eikä rullien avulla voinut varmentaa. Vuosien 1661 ja 1662 palkkauslistoissa mainitaan kapteeni Herman Mellinin komppaniassa vain neljä korpraalia, mutta ei ketään Jöran Bertillssonia, kuten ei myöskään muissa komppanioissa. [17]

Vuoden 1667 palkkauslistassa ei kapteeni Herman Mellin komppaniassa mainita enää korpraali Jöran Bertilssonia, mutta eversti Bernt Mellin komppaniassa eli Henkikomppaniassa todetaan vuonna 1664 kuolleen varusmestari Eerikki Jaakonpojan tilalla uutena varusmestarina Jöran Bertilsson. Mahdollisesta ylennysajankohdasta ei ole mainintaa, ei myöskään siitä, mistä varusmestari Jöran Bertilsson oli paikalle siirretty. [18] Mahdollisen ylennyksen on täytynyt tapahtua vasta vuoden 1665 syksyn jälkeen, koska siitä ei ole merkintää edellisessä vuoden 1665 palkkauslistassa. [19] Hieman epävarmaksi jäi kuitenkin se, oliko korpraali Jöran Bertilsson todellakin sama kuin varusmestari Jöran Bertilsson.

Vuoden 1670 palkkauslistassa todetaan, että Jöran Bertilsson oli komennettu hoitamaan Henkikomppanian lippumiehen tehtäviä, joskin varsinainen ylennys rykmentin kivaltterintehtäviin siirretyn edellisen lippumiehen Olavi Tuomaanpojan tilalle mainitaan vasta seuraavan vuoden palkkauslistassa.[20]

Rykmentissä tapahtui vuoden 1674 aikana järjestelyjä, joissa mm. kaikki Henkikomppanian aliupseerit, katselmuskirjuri, korpraalit, rummunlyöjät ja piipari siirrettiin kapteeni Herman Mellinin komppaniaan, niin myös Jöran Bertilsson. Näin hän palveli jatkossa lippumiehenä aluksi Herman Mellinin ja sittemmin uuden kapteenin Otto Reinholdt Pahlin johtamassa komppaniassa. [21] Ilmeisesti samalla kun komppanian päällikkö jälleen 4.9.1676 vaihtui, Jöran Bertilsson ylennettiin komppanian vääpeliksi. [22]

Seuraava ylennys seurasi jo paria vuotta myöhemmin. Sotamarsalkka Christer Hornin valtakirjalla 8.2.1678 Jöran Moras ylennettiin ja siirrettiin rykmentinkomentajana toimineen Didrik von Essenin komppanian eli Henkikomppanian vänrikiksi. [23] Morasin vanhan eli Johan Romsin komppanian kohdalla todetaan tällöin: »Feltwäbell Jöran Bertilsson Moraas avangerat d. 8 Feb. 678 till fendrich under Lijf Compag ... », ja vastaavasti eversti Didrik von Essenin komppanian eli Henkikomppanian kohdalla: »... i stellet efter fältmarskalk Hr: Christer Horns fulmackt d. 8 Feb. 678 feltwäbellen af Capit Romses Comp Jöran Bertilsson Moras.»

Jöran Moras esiintyykin edellä mainitun ylennyksen yhteydessä ensimmäistä kertaa palkkauslistoissa sukunimellä Moras, joskin rullissa sukunimi esiintyy jo 1676.[24]

Paria vuotta myöhemmin, 22.4.1680, seurasi ylennys luutnantiksi ja siirto kapteeni Georg Johan Brandtin komppaniaan:[25] "Fendrich Jöran Bertilsson Moras avangerat efter kong. fullmackt d. 22 April 680 till lieut under Capitein Brantz Comp ... "

Tässä komppaniassa Jöran Moras palvelikin aina vuoteen 1694, jolloin määräjakolaitos toteutettiin Hämeen läänissä. Pohjoisen Hämeen alue eli Saarijärven, Viitasaaren ja Rautalammin pitäjät sekä eräät osat Laukaan pitäjästä ja Petäjäveden kappelista muodostivat tällöin perustetun Rautalammin komppanian täydennysalueen. Samalla Rautalammin komppania peri Brandtin komppanian päällystön, joka sittemmin siirtyi ainakin osittain em. pitäjiin perustettuihin virkataloihin. Näin Jöran Moras palveli kyseisessä komppaniassa aina Narvan taistelussa 20.11.1700 tapahtuneeseen haavoittumiseensa saakka. Jo aiemmin mainittu memoriaali tarkentaa luutnantti Morasin kohtaloa Narvan taistelussa: [14]

 

Alldenstund Lieutnanten af samma Regementen och Rautalambi Compagnie Jürgen Moras wid attagven förleden höst under Narfwa blef bleserat och dett så skedeligen med en Kuhla genom Behnet, att feltskiaren gifwa dett samma förlefwat, fördenskull och som han i så måtte blifwne otienlig af incapabel till Kongl: Maij: wijdare tienst..

Narvan taistelun jälkeen rykmentissä tapahtui tappioiden takia erilaisia siirtoja ja ylennyksiä. Rykmentineverstin Georg Johan Maijdellin Kaarle XII:lle 2.12.1700 Narvasta lähettämässä ehdotuksessa mainitaan myös Jöran Morasin ylennys kapteeniksi: »... I lijka måtte Leutnanten af mitt i nåder anfört Regemente Tafwastehuus Lähns infanterie af Rautalambi compagnie jijrgen Moras tili Capitein ... »[26]

Mitään varmistusta siitä, johtiko ehdotus ylennykseen, ei kuitenkaan löytynyt. Vielä 1702 Moras mainitaan asiakirjoissa luutnanttina.

Kuten aiemmin jo tuli esille, kuningas oli kirjeessään 27.9.1701 tiedustellut rykmentinkomentaja kenraalimajuri Georg Johan Maijdelliltä, löytyisikö joku vapaana oleva eläketalo (beneficie hemman) Morasin elinikäiseksi ylöspidoksi. Kuninkaan ehdotuksen mukaisesti Moras saikin eläketalokseen Kulsialan pitäjästä Lahdentauksen talon. Talon isänniksi oli merkitty Eerikki Sipinpoika ja Simo Eerikinpoika. [27]

 

Wår synnerl. etc. etc. tro Männ etc. Såsom Wij uti anseende til Lieutenantens under Wårt Tafwastehus läns Infanterie Regemente Morasens unfångne blessurer uti Action wid Narven, i lifstiden wele hafwa honom benådat med ordinarie räntan af beneficie hemmanet Lachdentaka uti neder Hållåla härad och Kulsiala sokn belägit, rentande 18. dat. 16, 21 (sic!) 10 1/2 Sölf:r mynt, hwarpå åboerne äro Erich Sigfredson eller Simon Erichson: Altso är hermed till Eder Wår nådige wilie och befalning, at I meddele bem:te Lieutenant Morasen Eder immision derutinnan at niuta ordinarie räntan deraf efter reglementet i lifztiden, begynnandes dermed ifrån begynnelsen af innewarande Åhr. Och wij bef. etc.

Carolus.

 

Kun vertaa jöran Bertilsson Morasin sotilasuraa kirjallisuudessa esitettyyn Jürgen Pereswetoff-Morathin sotilasuraan, voi huomata niiden olevan keskenään hämmästyttävän yhtäpitäviä. Monien lähdemerkintöjen tulkinnassa Moras- tai Morass- nimien tulkinta muotoon Morat tai Morast, kuten parissa aiemmin esitetyssä tapauksessa voitiin todeta, on johtanut »haamuhenkilön» syntyyn. Alkuperäisasiakirjojen tarkastelu olisi korjannut tilanteen. Esimerkiksi Ruotsin sota-arkiston henkilökortistossa mainitaan ainoastaan Jöran (Göran) Bertilsson Moras, muttei Jürgen Pereswetoff-Morathia. [28]

 

Rusthollari Jöran Moras

Alkuaan Georg Johan Brandtin komppanian päällystö oli sijoitettuna Etelä-Hämeeseen pääasiassa Hauhon ja Tuuloksen tienoille. Jöran Moras mainitaankin Suomen Asutuksen Yleisluettelossa Tuuloksessa Rukkoilan Niemen haltijana 1684 (makirja) ja on merkitty talon asukkaaksi vaimoineen ainakin vuosina 1685 ja 1687 (henkikirja), mutta hänen todetaan sittemmin (1691-93) asuneen Hauholla Vitsiälän Eerolassa. [29]

Vuosilta 1684-88 löytyy Hauhon ja Tuuloksen käräjillä useita oikeusjuttuja, joissa luutnantti Jöran Moras on toisena osapuolena.

Hauhon ja Tuuloksen talvikäräjinä, jotka pidettiin Hauhon kirkolla 17-18. maaliskuuta 1684, luutnantti Jöran Moras toi esille valituksen siitä, kuinka edellisen vuoden joulukuun 9. päivänä sunnuntain ja maanantain välisenä yönä kukonlaulun aikaan, hänen ollessaan ostamassa ratsuhevosta Matkantaassa, oli tuli päässyt irti hänen talossaan Hauhon Rukkoilan kylässä seurauksella, että hän oli menettänyt rakennuksen myötä myös kaiken omistamansa irtaimen ja muunkin omaisuuden, arvoltaan tuhat taalaria hopeassa. Sen lisäksi hän oli menettänyt ratsuvarustuksensa, sekä mikä pahinta, 29 valmista ja jo räätälille maksettua sotilaspukua. Moras anoi oikeudelta myös, että tapaus laillisesti tutkittaisiin ja että hänelle myönnettäisiin sen jälkeen jotakin paloapua hänen ja hänen omaistensa ylöspidoksi.

Oikeudenistunnon aikana tuli ilmi useiden todistajien kertomalla, että talon oli mahdollisesti sytyttänyt edellinen rusthollari Kustaa Juhonpoika. Mies kantoi nimittäin kaunaa luutnantti Morasille, koska oli edellisessä pääkatselmuksessa joutunut luopumaan kyseisen ratsastalon ratsunpito-oikeudesta (rostningsrättigheten) tämän hyväksi. Kustaa Juhonpoika oli näet todettu katselmuksessa köyhäksi ja kykenemättömäksi vastaamaan velvollisuuksistaan.

Monien Kustaa juhonpojan syyllisyyteen viittaavien todistajalausuntojen joukosta mainittakoon sotilas Abraham Matinpojan todistus, jonka mukaan Kustaa Juhonpoika oli sanonut paloa edeltäneenä päivänä: »Moras tencker wehl blifua Adelsman, men han weet intet hwadh för en man han blifwer för ähn som Juledagen är uthe.»

Liekö tässä todiste siitä, ettei Jöran Moras ainakaan mikään aatelismies ollut.

Käräjillä todisti myöskin luutnantti Morasin vaimo Elisabeth Seger, joka oli lapsineen pelastunut palavasta talosta. Tämä onkin ainoa asiakirjalöytö, jossa vaimo mainitaan nimeltä. [30]

Jo saman vuoden syyskäräjillä käsiteltiin edellämainitun Rukkoilan kylän ratsastalon ratsunpito-oikeutta ja maksamattomia veroja vuosilta 1682 ja 1683. [31]

 

Såsom lieutenampten Manhaftigh Jöran Moraas hafwer widh dhen kongl. Commission obtinerat Rostningzrättigheten opå Sahl: Befallningsmans Johan Aspelundz arfwingars Ryttarhemman i Ruckola by, så och 682 och 683 åhrs Rentor Som ännu obetalte ähro, altså blef efter Lietnamptens begieran bördzrettan nu dheremot [ ] oplyst. Hwar emot Sahl. Befallningsmans efterlefwerska hust. Elin Tomasdotter protesterade, att kunna få Rostningsrättigheten igen.

 

Asia ei jäänyt tähän. Vielä vuoden 1687 talvikäräjillä luutnantti ja rusthollari Jöran Moras vaati saada laillisen valitusajan jälkeen vuosien 1682 ja 1683 veroja Rukkoilan ratsastalon edelliseltä rusthollarilta, nyt vaimo Elina Tuomaantyttäreltä. [32]

Vuonna 1688 asiaa edelleen käsiteltäessä Morasin todetaan saaneen em. ratsuvarustusoikeuden vuoden 1683 pääkatselmuksessa. [33]

Olipa Jöran Moras välillä itsekin vastaamassa tekosistaan. Vuoden 1687 taivikäräjillä rusthollari Juho Yrjönpoika samasta Rukkoilan kylästä valitti, että luutnantti Moras oli heittänyt hänen ratsuhevostaan kirveellä niin, että hevosen selkään oli tullut haava. Syy olikin kovin tavanomainen, sillä Juho Yrjönpojan ratsuhevonen oli käynyt sotkemassa luutnantin hernepeltoa. Oikeus kuitenkin katsoi ratsuhevosen vamman selvästi arvokkaammaksi kuin hernepellon herneet ja tuomitsi Morasin maksamaan Juho Yrjönpojalle korvausta 90 kuparitaalaria. [34]

 

Jöran Moras Saarijärvellä

Kuten jo aiemmin tuli esille, määräjakolaitoksen järjestelyjen yhteydessä muodostettu uusi Rautalammin komppania peri alkuaan etelähämäläisen Jöran Brandtin komppanian päällystön. Samalla Jöran Moras sai oikeuden kyseisen komppanian luutnantin virkataloon, joka sijaitsi Saarijärven Tarvaalassa. Milloin hän sinne muutti, on epävarmaa, mutta hänet mainitaan Suomen Asutuksen Yleisluettelossa Tarvaalassa vuosina 1698-1702. [35] Hän kuoli vuosien 1702-04 tienoilla, sillä Alisen Hollolan kihlakunnan rästiluettelossa vuodelta 1704 hänestä todetaan seuraavaa: «Död i största fattigdom uthi Rautalammi, sedan han under Narwa warit Blesserad ... « [36]

Maininta saattaisi viitata siihen, että Jöran Morasin Narvan taistelussa jalkaansa saama vamma oli jäänyt parantumatta ja johtanut myöhemmin hänen menehtymiseensä.

 

Lopuksi

Yrjö Pertinpojan eli Jöran Bertilsson Morasin syntyperä jää toistaiseksi avoimeksi. jotakin hänen kotiseudustaan voi päätellä sen perusteella, että kapteeni Herman Mellinin komppaniassa, jossa Yrjö Pertinpoika oli korpraalina ainakin vuosina 1663-65, palveli nihteinä miehiä Asikkalasta, Padasjoelta ja Heinolasta. [37]

Anna Margaretasta, Sofiasta tai tarinoissa mainitusta Judithista ei käytetyisssä lähteissä ollut merkintää, joka olisi varmentanut näiden olevan nimenomaan luutnantti Morasin tyttäriä. Alussa mainittua olettamusta tukee yhteinen Keski-Suomessa muuten esiintymätön sukunimi ja se, että Jöran Moras eli viimeiset elinvuotensa todennäköisimmin juuri Saarijärvellä.

 

[1] Genos 1995:l, s. 18-19.

[2] Berndtson, Nils, Laukaan historia I. Jyväskylä 1965, s. 227. Erään toisinnon mukaan tytöt olisivat olleet kotoisin Virosta. Vrt. myös Kautto, Veikko, Tutkielma Kautto-suvun vaiheista ja elinalueista 4000 eKr - 1900. Joensuu 1980, s. 61-63. Anrep, Gabriel, Svenska Adelns Ättar-Taflor I. Stockholm 1858, sivulla 461 mainitaan kyllä Bemhardine Moras, mutta kyseisen Brysselissä syntyneen naisen ja Jöran Morasin välillä tuskin on muuta yhteistä kuin sukunimen kirjoitustapa. Ruotsalaisperäinen nimi Moras (lue Muuras) tarkoittaa rämettä.

[3] Kautto emt. s. 61 ja 63 sekä tekijän hallussa oleva pienimuotoinen sukuselvitys, joka käsittelee Johan Storckoviuksen sekä Laukaan Monthan-suvun varhaispolvien ja Laukaan Vuorimiessuvun nuorimman haaran välistä sukulaisuussuhdetta.

[4] Anrep, Gabriel, Svenska Adelns Ättar-Taflor 111. Stockholm 1862, s. 164.

[5] B(ergström) O(tto), Arméns Rulla 1684. Rang. och Förteckningh: uppå Kongl. Maytz. Regementz. och Comp. Officerare. till Häst. och Foth: Pro Anno 1684, Stockholm 1906, s. 41. Vrt. RSA Rullor 1684:l, s. 63, mk K 02415:1/2.

[6] Lewenhaupt, Adam (toim.), Leonhard Kaggs dagbok 1698-1722. Historiska handlingar 24. Stockholm 1913, s. 19 sekä hakemistossa kohdat Morass ja Pereswetoff-Morath, s. 312 ja 315. Hakemistossa etunimi muodossa Jurgen.

[7] Koska käytetyissä lähteissä nimien Jöran eli Jürgen ja Moras osalta on jatkuvaa vaihtelua, on tekstissä käytetty säännöllisesti muotoja Jöran, Jürgen ja Moras ja sen jälkeen suluissa mainittu lähteen käyttämä muoto, mikäli se poikkeaa edellämainituista.

[8] Lewenhaupt, Adam, Karl XII:s officerare 2. Stockholm 1921, s. 460.

[9] Näihin aikoihin rykmentit nimettiin asiakirjoissa useimmiten komentajansa mukaan. Eversti Berndt Mellin toimi Hämeen jalkaväkirykmentin päällikkönä 1652-74. Vrt. Carpelan, Tor, Ättartavlor för de på Finlands Riddarhus inskrivna ättema. Helsingfors 1958, s. 722-23.

[10] Lewenhaupt, emt., s. 503. Lewenhauptin mainitsema lähde on Anrep 1.

[11] Elgenstierna, Gustaf, Den introducerade svenska adelns ättartavlor V. Stockholm 1930, s. 676.

[12] Palkkauslista (Avlöningslist) vuodelta 1700, fol. 521-527, mf WA 2069. Allekirjoitettu Helsingissä 20.11.1700. Palkkauslista vuodelta 1701, fol. 547-556, mf WA 2070. Allekirjoitettu Helsingissä 15.11. 1701.

[13] VA, Kari XII:s Registratur 1701, fol. 664.

[14] RVA, Administrativa handlingar, Rör. Armén, Överstars skrivelser ser 1. Indelta Regementen, Tavastehus Lähns IR 1698-1719, bund 273, Maijdell kuninkaalle 25.9.1701, nif FR 301.

[15] VA, Karl XII:s Registratur 1701, fol. 772; vrt. myös palkkauslista vuodelta 1701, fol. 547-56, mf WA 2070. RSA, Rullor 1701:7, mk K 02836:6/8, Rullor 1700:4, mk K 02812:7/8 ja Rullor 1701:5, mk K 02834:3/4. Wolter Magnus von der Pahlen oli saanut ylennyksen ja siirron kenraalikuvernööri, sotamarsalkka Erik Dahlbergin 8.7.1701 antamalla valtakirjalla Rautalammin komppanian kakkosluutnantiksi. Tätä ennen paikka oli täyttämättä aina 7.2.1701 lähtien, jolloin edellinen, 30.7.1700 saman komppanian vänrikin paikalta ylennyksen kakkosluutnantiksi saanut Henrik Matthias Brömmert sai siirron jämsän komppaniaan.

[16] Palkkauslista vuodelta 1663, s. 294, rnf WA 2059. Palkkauslista on allekirjoitettu 5.11.1663.

[17] Palkkauslista vuodelta 1661, fol. 153v, nif WA 2059 ja vuodelta 1662, fol. 116v, mf WA 2059; RSA, Rullor 1661:8, fol. Slo, mk K 02099:2/9. Vuodelta 1662 ei Kansallisarkiston mikrokorttikokoelmasta löytynyt vastaavaa rullaa.

[18] Palkkauslista vuodelta 1667, s. 278, mf WA 2060.

[19] Palkkauslista vuodelta 1665, joi 1630, mf WA 2059. Päivätty Tukholmassa 11.11.1665.

[20] Palkkauslista vuodelta 1670, s. 222, nif WA 2060 ja vuodelta 1671, s. 334, nif WA 2060.

[21] Palkkauslista vuodelta 1674, fol. 109o ja 112o, mf WA 2060.

[22] Palkkauslista vuodelta 1676, fol. 218v, mf WA 2061.

[23] Palkkauslista vuodelta 1678, fol. 452v ja 450o, mf WA 2062.

[24] RSA, Rullor 1676:7, joi. 477, mk K 02283:2/7.

[25] Palkkauslista vuodelta 1680, fol. 344o ja 346v, mf WA 2063. Kapteeni Georg Johan Brandt toimi ko. komppanian päällikkönä vuodesta 1680 ja otti eron tehtävästään 28.10.1694, ts. juuri silloin kun Hämeen jalkaväkirykmentissä alkoivat uuden vakinaisen sotamiehenpidon eli ruotujakolaitoksen edellyttämät järjestelyt.

[26] RVA, Administrativa handlingar, Rör. Armén, Översters skrivelser ser 1. Indelta Regementen, Tavastehus Lähns IR 1698-1719, bund 273, Maijdell kuninkaalle 2.12.1700, mf FR 301.

[27] VA, Karl XII:s Registratur 1701, fol. 664; sama 1702-03, fol 44o, kuningas kamarikollegiolle ja valtiokonttorille 20.1.1702; vrt. myös RVA, Administrativa handlingar, Rör. Armén, Översters skrivelser ser 1. Indelta Regementen, Tavastehus Lähns IR 1698-1719, bund 273, Maijdell kuninkaalle 20.1.1702 ja HJR:N 12.12.1701 päivätty eläketatolista, jonka mukaan summa oli 18 taalaria 16:10 1/2 hopearahassa, mf FR 301. SAY:N mukaan (Kulsiala 1694-1713, aukeama 33)Rönnin talon isäntänä oli jo 1703 Juho Simonpoika. Morasia ei mainita kyseisellä ajankohtana talon asukkaalla.

[28] RSA, kortisto Reg. Off. 1620-1699; myös mk S 16299:6/18.

[29] SAY Tuulos 1674-1693, aukeama 46, Hauho 1674-1693, aukeama 1. Vuoden 1694 osalta asuintalo hieman epäselvä, sillä Hauhon osalta Moras on merkitty Vitsiälän Kekkoseen viitteellä Tuulos (auk. 43) ja vastaavasti Tuuloksessa Vitsiälän Tekkariin (auk. 43) huomautuksella »ei kuulu tähän». Hauhon osalta yleisluettelossa ei ole henkikirjamerkintöjä vuosilta 1695-1706. Liisa Poppiuksen Hauhon, Luopioisten ja TuuIoksen historian 1 osaan laatimassa isäntäluettelossa (s. 866) Rukkoilan Niemen haltija oli nimismies Johan Aspelundin leski Elina Tuomaantytär vuoteen 1693, jonka jälkeen SAY:N mukaan taloa viljeli lampuoti Heikki Yrjönpoika. Elina Tuomaantyttären ohessa isäntänä oli myös hänen toinen miehensä Kustaa Juhonpoika 1674~84. Vertaa myös varsinainen teksti.

[30] Hauhon ja Tuuloksen talvikäräjät 17-18.3.1684, s. 51-54, mf ES 1722; RVA, Administrativa handlingar, Rör. Armén, Översters skrivelser ser 1. Indelta Regementen, Tavastehus Lähns IR 1645-92, bund 272, Georg Anthoni Brakel kuninkaalle 9.4.1684, mf FR 300 ja mf FR 301, sisältää sekä »lähetteen» että otteen em. käräjäpöytäkirjasta. Ks. myös Arvo Viljanti, Vakinaisen sotamiehenpidon sovelluttaminen 1600-luvun lopulla II. Annales Universitatis Turkuensis, sarja B, osa XXV. Turku 1940, s. 106.

[31] Hauhon ja Tuuloksen syyskäräjät 22.-23.10. 1684, s. 153-154, mf ES 1722.

[32] Hauhon ja Tuuloksen talvikäräjät 15.16.3.1687, s. 57-58, mf ES 1722.

[33] Hauhon ja Tuuloksen syyskäräjät 7.-8.12.1688, mf ES 1722.

[34] Viite 32.

[35] SAY Saarijärvi 1694-1713, aukeama 207. Aarne Vuorisen tiedonannon mukaan Jöran Moras esiintyi todistajana Saarijärven käräjillä kyseisenä aikana.

[36] Aarne Vuorisen tiedonanto. Nedre Hollola härads Rest Ransakningz Längd öfwer afkårtningen åhr 1704, VA 8098, mf ES 2587. Rästiluettelon mukaan Morasilla oli verorästejä vuodelta 1695. Vuoden 1705 rästiluettelossa on myös vastaava merkintä, VA 8103, fol. 553v, mf ES 2589.

[37] RSA, Rullor 1664:6, alkaen fol. 202, mk K 02134:4/8.

 

Referat

Heikki Vuorimies: Vem var löjtnant Jöran Moras?

Löjtnant Jöran Moras framställs i släkthistorier från mellersta Finland som en baltisk, ursprungligen franskättad adelsman, vars döttrar Judith och Anna Margareta flydde högt upp i mellersta Finland undan sin fader. Senare gifte sig åtminstone Sofia och Anna Margareta Moras i dessa trakter, den förra med kvartermästaren vid Tavastlands infanteriregemente Israel Argillander och den senare med Johan Kautto, husbonde på Mämminiemi i Äänekoski.

I äldre genealogisk litteratur har löjtnant Moras på felaktiga grunder hänförts till den svenska adliga ätten Pereswetoff-Morath. Sålunda återflnns i Lewenhaupts matrikel över Karl XII:s officerare Jöran Moras både på sitt eget namn och på namnet Jöran Pereswetoff-Morath. Tydligen har namnuttalet bidragit till uppkomsten av traditionen om ett franskt ursprung.

Jöran Bertilsson, senare Jöran Moras nämns i Tavastlands infanteriregementes lönelistor redan år 1662 som korpral vid kapten Herman Mellins kompani. Han befordrades 1678 till fänrik och ett par år senare till löjtnant vid kapten Georg Johan Brandts kompani. Då indelningsverket organiserades i Tavastlands län år 1694, fick Brandt ledningen av det nordligaste, Rautalammi kompani. Löjtnant Moras erhöll då Tarvaala i Saarijärvi som tjänsteboställe och bosatte sig där. Under stora nordiska kriget sårades han i slaget vid Narva så svårt av en kula i foten, att han nödgades avsluta sin aktiva tjänst. Sina sista levnadsår tillbragte han synbarligen på Tarvaala och dog ca 1702-1704. Hustrun Elisabet Seger nämns i källorna vid ett enda tillfälle, då Hauho och Tuulois vinterting behandlade en brand, som drabbat ett makarna Moras tillhörigt hus i Rukkoila by i Hauho. Barnens namn framgår inte ur denna källa.

Dokumentariska bevis för att Sofia och Anna Margareta Moras var döttrar till löjtnant Moras har inte påträffats. Det verkar dock ytterst troligt att så var fallet, då släktnamnet i fråga inte i övrigt kan påträffas i dessa trakter, och bägge döttrarna var bosatta i nejden kring Saarijärvi.

Till sitt ursprung var löjtnant Moras säkert inte adlig, som framgår av ett intyg av Hauho och Tuulois vinterting enligt vilket "Moras tencker wehl blifua Adelsman", och också av hans i början långsamma avancemang i militärtjänsten.

 
Genos 67(1996), s. 12-18, 46-47

© Tekijät ja Suomen Sukututkimusseura - Författarna och Genealogiska Samfundet i Finland

[ Artikkelin alku ]

Aiheenmukainen hakemisto | Vuoden 1996 hakemisto | Vuosikertahakemisto