GENOS - Suomen Sukututkimusseuran aikakauskirja

[ Artikkelin loppu ]

OLIKO ALEKSIS KIVEN ISOISÄ SITTENKIN ADLERCREUTZ?

JUHANI NUOTTO, Helsinki

Nurmijärvellä, varsinkin Raalassa ja Palojoen kylässä, on elänyt sitkeästi tarina, joka koskee Aleksis Kiven sukujuuria. Ajan mittaan asia on muuttunut kansan tietoudessa jotenkin epämääräiseksi. Kysellään: "Eivätkö ne Stenvallit olleet jotakin sukua Adlercreutzeille?"

Tohtori Jaakko Puokka, jonka suku on Kiven syntymäkylästä Palojoelta, on kirjoittanut asioiden tarkentamiseksi ja huhun varmentamiseksi teoksen "Paloon Stenvallit". Kirjassaan, joka ilmestyi Otavan kustantamana vuonna 1979, Puokka monin perustein pyrkii todistelemaan paikkakunnalla eläneen uskomuksen olevan oikeassa, nimittäin että Aleksis Kiven isän Erik Juhana Stenvallin biologinen isä ei olisikaan ollut helsinkiläinen merimies Antti Stenvall, vaan Raalan kartanon herra Carl Henrik Adlercreutz. Vanhat nurmijärveläiset hyväksyivät Puokan tarinan sellaisenaan: "Noinhan sen täytyikin olla." Monet muut lukijat hämmästyivät, jopa närkästyivät. Puhuttiin kulttuuriskandaalista.

Asia kuitenkin kiinnosti eräitä sukututkijoita, jotka halusivat ottaa selvää Puokan väitteiden uskottavuudesta. Tutkimus oli huolellisesti kohdistettava tarinan päähenkilön Kiven isän Erik Juhana Stenvallin syntymään, jotta salaisuus selviäisi. Antaisivatko Nurmijärven tai Helsingin seurakuntien väestörekisterit tai muut tietolähteet valaistusta asiaan?

Lähtökohtana on pidetty ansioituneen Kivi-tuntijan professori Viljo Tarkiaisen 1915 ilmestynyttä tutkimusta Aleksis Kivi, elämä ja teokset, jossa Erik Juhanan syntymästä kerrotaan: "Kun hän (merimies Antti Stenvall) sitten tunsi halun ohjata elämänsä purren rauhallisemmille vesille, toi hän ulkomailta kihlat mukanaan ja kiinnitti niillä Nurmijärven kirkonkylästä Pekkolan talon tyttären, Maria Juhanantyttären, kohtalotoverikseen. Häät vietettiin 1797 lopulla. Pienillä säästöillä perustettiin oma koti Helsinkiin. Se oli vain pahainen mökki ja sijaitsi Kruunuhaassa... Stenvallille syntyi neljä tai viisi lasta. Vanhin näistä oli Kiven isä, Erik Juhana, syntynyt joulukuun 20:ntenä 1798." (Tarkiainen s. 35-36).

 

Syntymäajan merkinnöissä ristiriita

Tarkiainen ei selvitellyt Aleksis Kiven sukujuuria perusteellisesti, eikä hänen tutkimustensa tuloksia kukaan alkuun epäillyt. Niinpä Erik Juhanan syntymäaika oli myöhemmillekin tutkijoille se, minkä Tarkiainen oli määritellyt.

Vuonna 1951 ilmestyi Aleksis Kiven Seuran juhla-albumi nimeltä Kultanummi, jossa professori Yrjö Blomstedt julkaisi perusteellisen tutkielman "Aleksis Kiven sukuperästä ja esivanhemmista". Tarkiaiseen luottaen hän on siinä merkinnyt Erik Juhanalle aivan saman syntymäajan 20.12.1798.

Edelleen Blomstedtin Kultanummi-tutkimukseen nojautuen Puokkakin määrittelee kirjassaan (s. 20) Erik Juhana Stenvallin syntymäajaksi 20.12.1798. Kun Puokan teos "Paloon Stenvallit" oli ilmestynyt, Yrjö Blomstedt, aiheesta kiinnostuneena, ryhtyi tarkentamaan aikaisempaa tutkimustaan. V. 1984 hän julkaisi Suomen Sukututkimusseuran aikakauslehdessä Genoksessa sukutaulun "Aleksis Kiven esivanhemmat", jossa hän, tosin Puokan väitteisiin kantaa ottamatta, on tarkistanut ja muuttanut Erik Juhanan syntymäajankohdan: "Erik Johan Stenvall, s. Nurmijärvi 17.2.1798 (Helsingin lastenkirjan ja Nurmijärven lasten- ja rippikirjan mukaan 20.12.1798)" (s. 139).

Syntymäajan tarkan päivämäärän (17.2.1798) Blomstedt on saanut Nurmijärven seurakunnan kastettujen luettelosta (VA TK 339 f. 240), mutta samalla hän mainitsee päivämäärät, jotka on merkitty sekä Helsingin että Nurmijärven lastenkirjaan ja myöhemmin rippikirjaan. Syntymäajan merkinnöissä on näin ollen selvä ristiriita: Syntyikö Kiven isä Erik Juhana Stenvall siis helmikuussa vai joulukuussa v. 1798?

Jos lähteissä on tutkittavan henkilön syntymäajasta ristiriitaisia merkintöjä, niin kastettujen luettelo on luotettavampi siitä syystä, että sinne vietiin lapsen nimi kasteen yhteydessä. Nurmijärven vuoden 1798 kastettujen kirjassa kastetut on luetteloitu kuukausittain ja kuukaudet otsikoitu, joten erehdystä ei pääse syntymään. Niinpä Erik Juhanan nimeä emme löydä lainkaan joulukuulta, vaan se on siellä, missä otsikkona on "Februarius", helmikuu. Erik Juhana on helmikuun kastetuista viides:

 

Februarius

..........

17/18 / Erik Johan / Anders Johansson / Maria Johansdr / N.2. Palo- Maisi - Inhyses- Sjöman

(Alemmilla riveillä luetellaan viiden kummin nimet)

 

Syntymäpäivä on siis helmikuun 17:s, kastepäivä helmikuun 18:s, kastetun nimi Erik Johan, isän nimi Anders Johansson (Stenvall), äidin nimi Maria Juhontytär, asuinpaikka Palojoella Maisin talo, jossa perhe elää itsellisenä, sekä isän ammatti merimies.

On toinenkin peruste, miksi kastekirjan syntymäajan täytyy tässä tapauksessa olla oikea. Muuttokirjoista näkyy, kuten sekä Blomstedt että Tarkiainen ovat huomanneet, että perhe on muuttanut elokuun 24. päivänä 1798 Nurmijärveltä Helsinkiin. Jos lapsi olisi syntynyt vasta saman vuoden joulukuussa, hänet olisi merkitty Helsingin kastekirjaan, ei Nurmijärven.

 

Missä Antti Stenvall liikkui?

Kun tiedämme Erik Juhanan oikean syntymäajan 17.2.1798, kysymme, missä merimies Antti Stenvall mahtoi olla yhdeksän kuukautta aikaisemmin ennen pojan syntymää. Vaikka hän oli Palojoelta syntyisin, hän asui Helsingissä. Yrjö Blomstedt on todennut, että vuonna 1797 Antti oli saanut pestin matruusina jahdille nimeltä Simon Vilhelm. Päivämääriä ei tiedetä, mutta luultavasti pestit tehtiin varhain keväällä ja liikkeelle lähdettiin meren vapauduttua jäistä. Vaikka vähäinen Simon Vilhelm risteili vain Suomenlahden vesillä, ihmettelemme missä välissä Antti olisi toukokuussa 1797 ehtinyt pistäytyä Nurmijärvellä saattamassa alkuun helmikuulla syntyvää esikoistaan. Ja jos hän oli syntyvän lapsen oikea isä, miksi vihkiminen viivästyi joulukuulle asti? Näihin kysymyksiin tietolähteet eivät vastaa.

Vihkiminen, kuten Nurmijärven vihittyjen kirjasta näkyy, on tapahtunut 17. päivänä joulukuuta 1797 (VA TK 344 1797), joten esikoinen on todellisuudessa syntynyt päivälleen kaksi kuukautta vihkimisen jälkeen. Voimme kuvitella, miten romanttiset ovat olleet ne Antin "ulkomailta tuomat kihlat" tai "häät", joista ihaileva Tarkiainen kertoo.

 

Miten virhe on syntynyt?

Seurakunnan kastettujen luettelosta siirretään lasten nimet perheittäin lastenkirjaan. Perheen ensimmäinen lastenkirjamerkintä on ilmeisesti tehty Helsingissä, jonne perhe oli muuttanut elokuulla 1798. Juuri siinä vaiheessa päiväysmerkinnän on täytynyt muuttua virheelliseksi. Helsingistä Maria Juhontytär lapsineen muuttaa pysyvästi takaisin Nurmijärvelle äitinsä kotitaloon Pekkolaan vuonna 1808 Helsingin pommituksia pakoon, Puokan mukaan muuttokirja on päivätty vasta 3.10.1809. Merimies Anders Stenvall jää vielä Helsinkiin, josta siirtyy Nurmijärvelle v. 1811. Helsingin sekä lastenkirjaan että rippikirjaan, kuten Blomstedt on todennut, pikku Erik Juhanan syntymäajaksi on merkitty joulukuun 20. päivä 1798. Helsingin kirkonkirjoista on tämä virheellinen päivämäärä poimittu ja viety sitten myös Nurmijärven vastaaviin kirkonkirjoihin.

Nurmijärven lasten- ja rippikirjassa Erik Juhanalla on lisämerkintänä, että hänen äidinkielensä on ruotsi. Blomstedtin mukaan Erik Juhana, joka lapsuuttaan vietti Helsingissä, on "mahdollisesti" käynyt siellä jotakin valmistavaa koulua sekä myös rippikoulun: "Pääsi Helsingin rippikirjan 1805-27 (s. 201) mukaan ripille ensi kerran Helsingissä 1814 (!)" Kun Erik oli samanaikaisesti myös Nurmijärvellä kirjoissa, herää ihmettely, kuka kustansi hänen mahdollisen ruotsinkielisen opiskelunsa ja rippikoulunsa Helsingissä. Olivatko Adlercreutzit olleet asialla? Vastaavaa etua ei järjestynytkään Stenvallien vähävaraisen perheen nuoremmille lapsille, joita oli kolme. Nämä varttuivat kyllä aikuisiksi, mutta kuolivat kaikki kolme lapsettomina ja varsin vaatimattomissa oloissa (vrt. Kultanummi 1951 s. 237).

Voimme ainoastaan arvailla, miten tai miksi päivämäärä on muuttunut kasteen jälkeisiin merkintöihin siirtyessään. Ehkä selityksenä on ollut halu tehdä lapsen syntymäaika säädyllisemmän näköiseksi: tapahtuneeksi vasta vuosi häiden jälkeen. Tai oliko ehkä pyritty kätkemään asia, jota haluttiin salata? Kuka oli teon takana? Vai oliko sittenkin kyseessä vain inhimillinen erehdys?

Merkitessään virheellisen päivämäärän Tarkiainen lienee täydellisesti uskonut lastenkirjan tai rippikirjan ilmoittamiin tietoihin eikä ole tarkistanut asiaa kastettujen luettelosta, tai jos on tarkistanut, hän on valinnut sen päivämäärän, joka on näyttänyt säädyllisemmältä tai loogisemmalta.

Kun tohtori Puokka on lähtenyt todistelemaan Nurmijärvellä eläneen huhun taustaa, hänen olisi ehdottomasti pitänyt tarkistaa kyseinen syntymäaika Nurmijärven kastettujen kirjasta. Silloin hänen olisi ollut paljon helpompi perustella väitettä, että Erik Juhanan isä ei ollut merimies Antti Stenvall, vaan Raalan herra Adlercreutz, eikä Puokan näin ollen olisi tarvinnut myöskään turvautua mihinkään kiusallisiin arvailuihin (esim. s. 31).

 

Näinkö kaikki tapahtui?

Kun tosiasiat ovat tiedossa, niiden perusteella voitaisiin rakentaa huhupuhetta vahvistava kertomus: Maria Juhanintytär, äsken mainittu nuori aviovaimo, Kiven isän äiti, oli syntynyt Nurmijärvellä 1769. Kun hän oli jäänyt nuorena orvoksi, hän siirtyi asumaan Nurmijärven kirkonkylän Pekkolaan, äitinsä hyvämaineiseen kotitaloon, isovanhempiensa kasvatiksi. Carl Henrik Adlercreutz (s. 1772), oli tarinan toinen osapuoli. Raalan kartanon omisti hänen isänsä asessori Tomas Adlercreutz, mutta hän omisti myös Sjundbyn ja Boen kartanot ja hän itse asui puolisoineen Boessa. Raalaan olivat tulleet asumaan hänen kolme poikaansa. He olivat iloiset veljekset, poikamiehet, joista kaksi oli antautunut sotilasuralle, mutta kartanossa isännöi varsinaisesti Carl Henrik, huhupuheiden mukaan Erik Juhana Stenvallin biologinen isä.

Raala oli niihin aikoihin mahtava kartano, tiluksia n. 9 000 hehtaaria. Vaikka Adlercreutzit kuuluivat aatelisiin, he olivat perimätietojen mukaan varsin kansanomaista väkeä, joka estoitta seurusteli pitäjän muun väestön kanssa. Nuoret elivät silloinkin nuorten tavoin, eivätkä aatelispojat suinkaan sulkeutuneet kartanoonsa, vaan kulkivat paljonkin pitäjällä, milloin huveissa, milloin metsällä.

Syksyllä 1797 oli Kirkonkylän Pekkolassa huomattu, että kasvattityttö Maria oli siunatussa tilassa, mikä päivä päivältä tuli selvemmin näkyviin. "Kuka on lapsen isä?" häneltä tietenkin tiukattiin. Vastauksen voimme arvata. Taloon oli tulossa häpeä, joka täytyi jotenkin saada korjatuksi. Raalan herra kutsuttiin paikalle. Tiedetään, että hän oli iloisuudestaan huolimatta vastuuntuntoinen, kuten yleensä Adlercreutzit. Ei ole tiedossa, välittikö hän tytöstä, ehkä välitti. Avioliitto ei ollut kuitenkaan mahdollinen siksi, että Carl Henrik kuului aatelisiin eikä aatelinen voinut solmia avioliittoa talonpoikaistytön kanssa. Jotta tyttö ei olisi joutunut pulaan, Carl Henrik ratkaisi pulman toisella tavalla. Palojoella oli sukulaistensa luona käymässä merimies Antti Juhana Stenvall, jolle Adlercreutzit maksoivat korvauksen siitä, että hän pelastaisi tytön. Näin tapahtui, ja myöhemmin tapahtui paljon muutakin sellaista, mikä antoi huhupuheille siivet.

 

Vastuuntuntoiset Adlercreutzit

Carl Henrik Adlercreutzista kerrotaan (Puokka ss. 50-52), että hän itse avioitui vasta 1822 taloudenhoitajansa Hedvig Bergmanin kanssa 50 vuoden ikäisenä. Heillä oli ennen avioliittoa syntyneitä yhteisiä lapsia jo seitsemän, joilla kaikilla oli sukunimenä Bergman, mutta jotta lapsetkin voitiin aateloida, siihen oli anottava lupa Venäjän armolliselta keisarilta Aleksanteri I:ltä, jolloin lapset saivat merkitä sukunimekseen Adlercreutz. On todennäköistä, että myös avioliittolupa on pitänyt anoa samalla tavalla, koska Hedvig Bergman ei ollut aatelisia. Siinäkö syy, miksi vihkiminen lykkääntyi? Carl Henrikin viriiliyttä kuvaa se, että vielä avioliitonkin aikana Hedvig Bergman-Adlercreutz synnytti hänelle neljä lasta.

Jos Erik Juhana Stenvall, Kiven isä, oli saanut alkunsa edellä kuvatulla tavalla, voisi ajatella, että vastuuntuntoiset Adlercreutzit huolehtivat ainakin taloudellisesti tästä sukulaispojasta. Kuten Puokka on osoittanut, näin myös tapahtui. Kun Erik Juhana avioitui syksyllä 1824, hän oli jo pitäjänräätäli. Hän asettui asumaan varta vasten rakennettuun taloon, jota nykyisin kunnioitamme Aleksis Kiven syntymäkotina. Tämä koti oli huomattavasti komeampi kuin useimmat tuon ajan rikkaiden talonpoikien talot. Mistä rakennuttamiseen saatiin varat, sitä Tarkiainenkin (s. 38) ihmettelee. "Adlercreutzit olivat asialla", vakuuttaa Puokka.

Tiedetään, että Palojoen Stenvallien perheellä oli monenlaiset yhteydet Raalan kartanoon. Ehkä huomattavin tapahtuma on ollut Kiven kahden veljen Juhani Stenvallin ja Emanuel Stenvallin juhlalliset kaksoishäät, jotka vietettiin Raalan kartanon uuden päärakennuksen avarassa salissa elokuussa 1855 (Puokka s. 71). Virallisena puhemiehenä toimi Nurmijärven kirkonkirjojen mukaan Svante Engelbert Adlercreutz, Carl Henrikin nuorin poika. Myös Emanuel Stenvall (1828-1885) oli räätälimestari, aluksi Palojoella isänsä, pitäjänräätäli Erik Juhana Stenvallin työn jatkajana, mutta siirtyi v.1870 perheineen pysyvästi asumaan Raalan kartanoon (Kultanummi 1851 s. 239).

 

Aleksis Kiven veljenpoika

Emanuel Stenvallin perheeseen syntyi yhdeksän lasta, joista tunnetuin lienee ollut Raalan postimestari Arvid Stenvall (1866-1938). Hän asui kuolemaansa asti Raalan kartanon vanhassa päärakennuksessa, jossa oli myös Raalan kylän postitoimisto. Kun tämän kirjoittaja eli 1920-30 -luvulla lapsuuttaan ja nuoruuttaan Raalan kartanon lähinaapuruudessa, tuli Arvid Stenvall hyvin tutuksi samoin kuin kylällä vielä itsestäänselvyyksinä liikkuvat tarinat Stenvallien ja Adlercreutzien salaperäisistä sukulaisuussuhteista, joista ei oikein osattu sanoa, millaiset ne tarkkaan ottaen olivat.

Postimestari Arvid Stenvall oli Raalan merkkihenkilöitä. Hän kuului mm. kirkkovaltuustoon ja Raalan koulun johtokuntaan. Kuin säätyläisyyden merkkinä hän käytti kovia kauluksia, knallihattua ja kävelykeppiä. Hän halusi puhua ruotsia aina kun siihen tuli pieninkin tilaisuus. Hän ei hankkinut alkoholia itse, mutta otti mielellään ryypyn, jos joku tarjosi. Kun hän oli "pikku huppelissa", hänen tapanaan oli kehaista: "Minä olen Aleksis Kiven veljenpoika ja kuulun Adlercreutzeihin." Minäkin kuulin tuon lausahduksen muutamia kertoja, mutta en kuitenkaan, nuoruuteni tähden, ymmärtänyt udella häneltä tarkemmin, millä tavalla hän Adlercreutzeihin katsoi kuuluvansa. Ehkä panin tuollaiset kehumiset vain humalan tiliin.

Kerran olin kuitenkin paikalla, kun muuan Ståhlhammar-niminen mies sitä häneltä kysyi. Stenvall, joka sillä kertaa ei ollut humalassa, aloitti supattelevan selityksen, josta ymmärsin vain loppukommentin: "Niin, että kyllä minä Adlercreutzeihin kuulun." Luultavasti hän selvitti siinä isoisäänsä Erik Stenvalliin liittyvää salaisuutta. Äitiään hän ei voinut tarkoittaa, sillä hänen äitinsä, Emanuel Stenvallin puoliso Charlotta Nemlander, ei ollut Adlercreutzeja. Hän oli tullut piiaksi Raalaan Espoon kartanosta, jossa hänen isänsä, entinen jyvätorppari, oli seppämestarina ja kartanon alustalaisena.

Nuoruusaikani kokemukset tulivat mieleeni, kun olin tutustunut Jaakko Puokan kirjaan "Paloon Stenvallit" heti sen ilmestyttyä. Näihin aikoihin tapasin myös Yrjö Blomstedtin ja kerroin hänelle tietoni Arvid Stenvallista. Hänkin oli lukenut Puokan teoksen ja mainitsi tutustuneensa myös muihin asiaa vihjaileviin pohdintoihin. Mm. Caius Kajanti oli kuulemaansa huhupuhetta käsitellyt jossakin aikakauslehdessä. Hän oli kuitenkin Stenvallien suvussa tapahtuneen "harha-askelen" sijoittanut etäisempään sukupolveen, mitä on ilmeisesti pidettävä virheenä (Puokka s. 218). Yrjö Blomstedt sanoi olevansa Stenvallien Adlercreutz-ongelmasta hyvin kiinnostunut ja hän kehotti minua tutkimaan asiaa edelleen.

En halua väittää mitään, mutta ihmettelen, miten saumattomasti olettamusten osaset loksahtavat paikoilleen. Silti ongelma jäänee ongelmaksi, johon varman ratkaisun tunsivat ainoastaan nyt jo iäksi vaienneet asianosaiset. Tietenkin on vielä mahdollista, että esimerkiksi Adlercreutzien jäämistöstä löytyisi asiaa valaiseva tiedon sirunen.

 

Referat

Juhani Nuotto: Var Alexis Kivis farfar ändå en Adlercreutz?

I Nurmijärvi kommun - i synnerhet i byarna Råskog och Palojoki - har en sägen kring Alexis Kivis härkomst länge levt kvar. Enligt denna sägen skulle Alexis Kivis biologiske farfar inte ha varit sjömannen Anders Stenvall utan den unge herren på Råskog gård, Carl Henrik Adlercreutz.

Till följd av detta rykte utgav doktor Jaakko Puokka år 1979 verket Paloon Stenvallit. I boken försökte han påvisa riktigheten i uppgiften om Alexis Kivis härkomst, som levt vidare i folkminnet. Efter detta började också de förvånade släktforskarna intressera sig för frågan. Snart upptäcktes ett litet men avgörande fel som härstammade från professor V. Tarkiainens verk Aleksis Kivi, elämä ja teokset (1915).

Felet gällde Kivis fars, Erik Juhana Stenvalls, födelsetid. Enligt Tarkiainen var han född 20.12.1798. Eftersom bröllopet ägt rum 17.12.1797 hade den förstfödde sonen Erik Juhana fötts vid en högst "anständig" tidpunkt, precis ett år senare. Detta födelsedatum baserade sig på alla tillgängliga uppgifter om Erik Juhanas födelse i barnböckerna och kommunionböckerna för såväl Nurmijärvi som Helsinge.

Den enda källa som inte kontrollerats var längden över födda i Nurmijärvi församling, enligt vilken födelsen visserligen ägt rum samma år 1798, men redan den 17 februari, alltså exakt två månader efter bröllopet! Släktforskarna, som var de som gjorde denna upptäckt, vet att uttryckligen längden över födda är en tillförlitlig källa.

Efter detta blev bl.a. professor Yrjö Blomstedt tvungen att korrigera sina tidigare undersökningar. Denna uppgift förefaller att ge det seglivade Nurmijärviryktet ett visst stöd och även andra fakta pekar i samma riktning. Som exempel kan nämnas t.ex. det livliga umgänge som i tiden förekom mellan Stenvalls i Palojoki och Adlercreutzarna på Råskog.

Endast de berörda parterna skulle kunna berätta vad som egentligen hände, men de har sedan länge gått hädan. I källorna har man åtminstone inte hittills funnit något som skulle kunna bekräfta ryktet. Om uppgiften som levt vidare i folkmun håller streck är det dock helt förståeligt att man försökt hemlighålla den för alla utomstående.

 
Genos 70(1999), s. 189-193, 235

© Tekijät ja Suomen Sukututkimusseura - Författarna och Genealogiska Samfundet i Finland

[ Artikkelin alku ]

Aiheenmukainen hakemisto | Vuoden 1999 hakemisto | Vuosikertahakemisto