Amos ja Mona
Amos Anderson (1878–1961) oli suomenruotsalainen suurliikemies, lehdenkustantaja, kansanedustaja (RKP), mesenaatti sekä suuri taiteen keräilijä ja tukija. Upporikas Anderson jätti omaisuutensa Konstsamfundetille, joka ylläpitää Amos Rex-taidemuseota Helsingissä.
Amos Valentin Anderson oli kotoisin Kemiön Brokärrin kylästä Westergårdin talosta; vanhemmat olivat talollinen Anders Johan Augustinpoika ja Karolina Sofia Lindblom. Hän oli perheen neljästä aikuiseksi eläneestä pojasta kolmanneksi vanhin. Anderson ei pitänyt yhteyttä sukulaisiinsa, vaan seurusteli lähinnä pääkaupunkiseudun liikemies-, poliitikko- ja taiteilijapiireissä. Andersonia on pidetty jonkin verran salaperäisenä henkilönä. Anderson loi omaisuutensa tyhjästä. Hän rikastui hankkimalla kiinteistöjä Helsingin keskustasta nykyisestä Forumin korttelista ja sen lähistöltä. Andersonin omistuksiin kuuluivat myös muun muassa sanomalehti Hufvudstadsbladet, jonka päätoimittaja hän oli vuosina 1922–1945, sekä Tilgmannin ja Mercatorin kirjapainot. Anderson sai vuonna 1945 vuorineuvoksen arvonimen, ja hänet vihittiin filosofian kunniatohtoriksi Åbo Akademissa vuonna 1948.
Anderson oli kiinnostunut kaikesta keskiaikaan liittyvästä, vanhasta kirkkoarkkitehtuurista, teatterista, musiikista ja kuvataiteista. Hän oli syvästi uskonnollinen ja tunsi vetoa katolisuuteen, mutta kuoli kuitenkin luterilaisena.
Amos Andersonin koti Helsingissä sijaitsi osoitteessa Yrjönkatu 27, 5. kerros. Dragsfjärdin Söderlångvikin kartanon hän osti kesäasunnokseen vuonna 1927. Kartanon päärakennusta uusittiin vuosina 1934–35, jolloin talo sai toisen kerroksen ja vähän myöhemmin vielä siipirakennukset kaiteiden reunustamine patioineen. Söderlångvikin puutarhassa ja lähiympäristössä on noin 10 000 omenapuuta. Kartano on meren rannalla ja sen edustalla on hiekkaranta, mutta koska Anderson ei osannut uida, kukaan muukaan ei saanut.
Amos Anderson pysytteli koko ikänsä naimattomana, mutta naisseurasta ei rikkaalla poikamiehellä ollut puutetta. Avokätinen mesenaatti tuskin kitsasteli silloinkaan, kun osti daameilleen lahjoja. Naisystävistä pitkäaikaisin oli ruotsalainen näyttelijä Monica (Mona) Ingeborg Elisabeth Mårtenson (1902–1956). Mona syntyi tukholmalaisen kauppiaan Nils Mårtensonin ja Anna Wallinin tyttärenä. Pari tapasi Tukholmassa 1930-luvulla ja piti yhtä Monan kuolemaan saakka. Mona vietti kesät Söderlångvikissa, missä on hänen mukaansa nimetty Mona-polku.
Mona Mårtenson opiskeli Dramaten-teatterin oppilaskoulussa vuosina 1921–1923 samalla luokalla kuin Greta Garbo (tuolloin vielä Gustafsson). Molemmat keksittiin teatterikoulusta kaksiosaiseen, sittemmin kansainvälistäkin mainetta saavuttaneeseen mykkäelokuvaan Gösta Berlingin taru, jonka ohjasi vuonna 1924 suomalaissyntyinen elokuvaohjaaja Mauritz Stiller. Garbo esittää yhtä elokuvan päärooleista, mutta myös Mona Mårtensonin osa on huomattava.
Garbo ja Stiller lähtivät sittemmin Amerikkaan ja loppu onkin Hollywoodin historiaa. Kerrotaan, että Stiller olisi vienyt myös Monan Hollywoodiin, mutta tämä ei halunnut lähteä. Monasta ei tullut jumalaista, mutta kelpo näyttelijä kuitenkin. Vuosina 1928–1949 hän näytteli 28 elokuvassa Ruotsin lisäksi Saksassa taiteilijanimellä Mona Marten. Hän kuului Tukholman Dramatenin taiteilijakuntaan vuosina 1925–1930 ja uudelleen vuodesta 1938 vuoteen 1949, jolloin hän luopui näyttelemisestä mahdollisesti terveyshuolien vuoksi. Mona Mårtenson kuoli Tukholmassa vain 54-vuotiaana.
Pirjo Terho