SUKUTUTKIMUS

Sukututkimus

Sukututkimus eli genealogia on sukulaisuussuhteiden selvittämistä ja henkilöhistoriallista tutkimusta. Tuhansille suomalaisille sukututkimus on mielenkiintoinen ja antoisa harrastus, joka vie usein mukanaan. Sukututkimuksen myötä historia muuttuu uudella tavalla kiinnostavaksi ja läheiseksi. Sukututkimuksen sanotaankin usein olevan yksi näkökulma historiaan. Harrastuksen lisäksi sukututkimus on osa historiantutkimusta. Tälle sivustolle on koottu tietoa sukututkimuksen aloittamisesta, sukututkimuksen peruslähteistä sekä geneettisestä sukututkimuksesta.


Mitä sukututkimus on?

Sukututkimuksessa alkuperäislähteillä on merkittävä asema. Jo aloittelevan sukututkijan on hyvä erottaa alkuperäiset arkistolähteet sekä muut lähteet, kuten kirjallisuus, sukututkimustietokannat ja muistitieto, toisistaan. Arkistolähteet muodostavat sukututkimuksen perustan, jota voidaan rikastaa muista lähteistä saatavilla tiedoilla. Sukututkijan tulee kuitenkin aina muistaa, että alkuperäiset lähteetkään eivät ole virheettömiä, joten sukututkimuksessa on pidettävä aina lähdekritiikki mielessä.

Sukututkimusta voidaan tehdä kahdella eri tapaa: esipolvitutkimuksena ja jälkipolvitutkimuksena. Esipolvitutkimuksessa selvitetään yhden henkilön esivanhempia nykyisyydestä menneisyyteen ja esivanhempien määrä kasvaa periaatteessa eksponentiaalisesti polvi polvelta. Käytännössä näin ei aina tapahdu, vaan jotkut vanhemmat jäävät tuntemattomiksi tai samat henkilöt esiintyvät useamman kerran esipolvissa. Jälkipolvitutkimus on puolestaan varsinaista suvun tutkimusta. Siinä tutkimuksen lähtökohdaksi valitaan kantapari, jonka jälkeläisiä selvitetään kohti nykypäivää. Esipolvitutkimuksen tulosten tyypillinen esitystapa on esipolvitaulu tai sukupuu ja jälkipolvitutkimuksen sukukirja, jossa suku on järjestetty sukutauluihin ja sukuhaaroihin.


Esimerkki syntyneiden ja kastettujen luettelon sivusta vuodelta 1772


Aloitteleva sukututkija

Aloittelevan sukututkijan kannattaa heti alussa valita oma tutkimussuunta tai sukuhaara ja ryhtyä sitten määrätietoisesti keräämään aineistoa. Ensimmäisessä vaiheessa on hyvä keskustella sukulaisten kanssa ja kartoittaa, onko suvusta jo tehty tutkimusta. On myös hyvä selvittää, kuuluivatko tutkittavat henkilöt luterilaiseen, ortodoksiseen tai muuhun seurakuntaan, tai kuuluivatko he siviilirekisteriin. Tällä tiedolla on vaikutus sukututkimuksen aloittamiselle ja tekemiselle.

Ennen varsinaisen sukututkimuksen aloittamista on syytä tutustua sukututkimuksen käytännesääntöihin. Seuran tietosuojasta kertovalla sivulta kattavat ohjeet, joissa neuvotaan henkilötietojen keräämiseen, tallentamiseen ja julkaisemiseen liittyvät eettiset ja hyvät käytännöt.


Jokaisella on tarina

Suomen Sukututkimusseura täytti vuonna 2017 sata vuotta samaan aikaan itsenäisen Suomen kanssa. Juhlavuoden teema oli Jokaisella on tarina. Omalla toiminnallaan Seura haluaa rohkaista sukuharrastajia ja sukutaustastaan kiinnostuneita kertomaan suvun tarinoita sekä kirjoittamaan, tallentamaan ja jakamaan niitä. Jokaisen tarina on kertomisen arvoinen. Menneiden polvien elämänvaiheet ansaitsevat tulla kerrotuiksi ja jaetuiksi. Sukututkimuksen keinoin jokaisella meistä on siihen mahdollisuus.

Jokaisella on tarina: Juha Vuorela

Alla Seuran juhlavuonna julkaistulla videolla Seuran palveluvastaava Juha Vuorela kertoo omasta sukututkimuksestaan ja toiminnasta Suomen Sukututkimusseurassa. Videosarjan kaikki osat ovat vapaasti katseltavissa Seuran YouTube-kanavalla.