Turussa puhuttiin 1600-luvulla monia kieliä
Hwadh säger tu tin liugare, Pirtimies, Böffwell och Murhamies? Nils Silli huusi vuonna 1645 kadulla Matts Tontin perään edellä mainitut hävyttömyydet, tuli hän jättäneeksi meille viittauksen 1600-luvun Turun kielioloihin.
Silli päätyi raastuvanoikeuteen sakotettavaksi, ja juuri Turun tuomioistuinten arkistoista meille avautuu kuva siitä, mitä kieliä kaupungissa käytettiin. Vain äidinkielenään suomea tai ruotsia puhunut selvisi kaupungissa, mutta usein opittiin myös tärkeimmät sanat jostakin toisesta kielestä, kuten edellä mainitut haukkumat. Mainittu suomenkielinen Silli lainasi varkaan ja pyövelin nimitykset ruotsin kielestä. Mitä kieliä muutaman tuhannen asukkaan Turussa siis kuultiin 1600-luvulla?
Turku veti suomen- ja ruotsinkielistä väestöä lähialueilta sekä porvareiksi että palkollisiksi. Lisäksi kaupunkiin asettui saksalaisia kauppiaita. Pääosa kaupunkilaisista säilyi kuitenkin kahta ensin mainittua kieltä puhuvina. Turun raadin jäsenten äidinkielet 1600-luvun alkupuolella kuvastavat hyvin tärkeimpien kielten asemaa kaupungissa. Pormestari Hans Gutthrie oli skotti ja muut raatiherrat saksaa tai ruotsia äidinkielenään puhuvia. Raatiin pääsi vain harvoin suomenkielisiä porvareita. Virkakielenä oli kuitenkin ruotsi, ja tarvittaessa raadin istunto tulkattiin sen eteen tulleelle tämän äidinkielelle.
Kielet eivät olleet vielä kyseisellä vuosisadalla yhtä kaukana toisistaan, kuin nykyään. Itämeren eteläpuolisilla alueilla oli käytetty kaupan kielenä keskiajalta 1500-luvulle keskialasaksaa, jonka vaikutus ruotsin kieleen oli huomattava. Alankomaiden hollanti luettiin keskialasaksan läntiseksi murteeksi ja englantikin sai siitä vaikutteita. Etenkin Alankomaista saapui kauppiaita myös Turkuun. Kieli siis pikemminkin yhdisti kuin erotti. Keskialasaksan tilalle kirjoitetuksi kieleksi nousi 1500-luvulla paremmin tuntemamme yläsaksa. Keskialasaksasta on kuitenkin merkkejä vielä 1600-luvun turkulaissa asiakirjoissa.

Ulkomaalaisten kauppiaiden kannatti opiskella menestyäkseen myös suomea. Esimerkiksi kaupungin johtaviin kauppiaisiin kuuluneet veljekset Jost ja Joachim Schultz olivat saksalaisia, mutta heidät lähetettiin nuorina Turkuun nimenomaan oppimaan suomen ja ruotsin kieliä. Tämä mahdollisti heille myöhemmin asettumisen kaupunkiin.
Turkuun asettui 1600-luvulla useita skottiperheitä käymään kauppaa. 1500-luvun loppupuolelta lähtien Ruotsi hankki palkkasotureita myös skoteista ja näiden armeijan joukkojen asema- tai läpikulkupaikkana oli usein Turku. Lisäksi kaupungissa oleskeli pitkiä aikoja jopa satoja englantilaisia ja ranskalaisia palkkasotilaita. Heidät majoitettiin porvareiden koteihin, joten nämäkin kielet tulivat tutuiksi kaupunkilaisille. Kaupunkiin asettui myös sotien myötä puolalaisia yrittäjiä. Aivan vuosisadan alussa joku italialainen ja espanjalainen seikkailijakin mainitaan sotaväen joukossa.
Turun kouluissa käytettiin oppineiden kieliä latinaa, kreikkaa ja hepreaa. Porvaristo koulutti lapsiaan käytännön kielissä. Yhteyksien vuoksi suurin osa varsinkin kauppaa käyneistä kauppiastalon isännistä ja emännistä osasi ainakin kahta kieltä, saksaa ja ruotsia tai ruotsia ja suomea. Varsinkin 1600-luvun alkupuolen kauppiasperheiden yksityisopettajat tulivat Saksasta. Kun turkuun perustettiin 1640 akatemia, ottivat monet Ruotsista tulleet ylioppilaat vastuulleen tämän kielten opetuksen.
Kaupungissa liikkuneiden juutalaisten kauppiaiden kielenä oli jiddiš, joka pohjautui keskiaikaiseen saksaan. Useimmat näistä Turussa käyneistä juutalaisista tulivat Venäjältä, josta oli kaupunkiin muutenkin vilkkaat kauppayhteydet 1600-luvun kuluessa. Turussa oli jo vuosisadan alkupuolella jopa oma kestikievarinsa, johon venäläiset majoittuivat ja jossa oli tarjolla myös tulkkipalveluja. Turku joutui 1600-luvulla laman kouriin ja ulkomaisten muuttajien määrä väheni. He sulautuivat avioliittojen kautta lähinnä ruotsinkielisiin perheisiin. Tämän myötä ruotsi ja suomi jäivät 1700-luvun myötä valtakieliksi aina 1900-luvun alkupuolelle saakka.
Veli Pekka Toropainen
Kirjoitus on julkaistu aiemmin Jäsenviesti Jalmarin toukokuun numerossa 2024.