Hyvää Kalevalan päivää

Kalevalan päivää vietetään 28. helmikuuta, koska tuona päivänä vuonna 1835 Elias Lönnrot (1802 – 1884) allekirjoitti ensimmäisen Kalevalan esipuheen. Kalevala on Suomen kansalliseepos, joka koottiin laajasta suullisesta runoperinteestä — tarinoista, joita runolaulajat olivat välittäneet sukupolvelta toiselle.

Kalevalan päivä muistuttaa suomalaisen kulttuurin juurista, runolaulun perinteestä ja siitä, miten tärkeää on tallentaa ja vaalia yhteistä kulttuuriperintöä. Kalevala kirjana on kokonainen tapa hahmottaa maailmaa. Se syntyi yhteisöissä, joissa runo oli taidetta ja samalla tietoa. Folkloristiikan professori Lotte Tarkka on kuvannut runolaulajaa tiedon ja taiteen yhdistäjäksi, ei pelkäksi tarinoiden välittäjäksi (Tarkka 2013). Folkloristi ja uskontotieteen professori Lauri Honko (1932 – 2002) puolestaan korosti, että eepos on aina kulttuurinen prosessi, ei vain teksti (Honko 1990).

Tämä näkökulma tekee Kalevalasta kiinnostavan nykypäivän lukijalle. Eepos ei ole museoesine, vaan esimerkki siitä, miten taide ja perinnetieto voivat kulkea rinnakkain. Elias Lönnrotin laajat keruumatkat olivat myös luova prosessi, jossa hajallaan eläneet runot koottiin lopulta kokonaisuudeksi. Kirjallisuuden professori Pertti Karkaman (1936–2022) mukaan Lönnrot toimi yhtä aikaa tutkijana ja taiteilijana — roolit, joita ei voi täysin erottaa toisistaan (Karkama 2001).

Kalevalan taiteellinen voima syntyy tavasta, jolla se yhdistää arkisen ja myyttisen. Luonto ei ole taustaa, vaan toimija. Ihminen ei ole yksin, vaan osa jatkuvaa kertomusta. Tämä rakenne ei ole sattumaa, vaan osa runolaulun perinnettä, jonka folkloristiikan professori Anna-Leena Siikala (1943–2016) on kuvannut maailmankuvaksi, jossa sanat ja teot limittyvät (Siikala 2002). Siksi Kalevalaa ei tarvitse lukea historiallisena dokumenttina, vaan taiteena, joka avaa oven toisenlaiseen tapaan hahmottaa todellisuutta.

Kalevalan päivä tekee näkyväksi suomalaisen kulttuuriperinnön yhden keskeisen perustan, suullisen runonlaulun, jonka pohjalta syntynyt eepos on vaikuttanut kirjallisuuteen, tutkimukseen ja taiteeseen yli 180 vuoden ajan.

Lähteitä

Honko, Lauri (1990). Kalevala ja maailman eepokset. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
Karkama, Pertti (2001). Elias Lönnrot ja ajan aatteet. SKS.
Siikala, Anna-Leena (2002). Mythic Images and Shamanism. FF Communications.
Tarkka, Lotte (2013). Runonlaulaja, tietäjä, tutkija. SKS.

SukuHaku

Hirn, Yrjö (1939). Matkamiehiä ja tietäjiä : tutkielma suomalaisesta sivistyksestä ja Kalevala-romantiikasta.