Defenestraatio

Euroopasta tunnetaan menneiltä vuosisadoilta ilmiö nimeltä defenestraatio. Suomeksi termi kääntyy ikkunasta ulos heittämiseksi ja tuntuu tutulta nykypäivän yhteyksissäkin. Tapaa käytettiin vallananastuksessa, ja saattoipa esimerkiksi poliittinen vastustaja kokea tällaisen kohtalon, kuten oheisesta kuvasta ilmenee. Siinä aateliset heittävät Prahan kuvernöörit ikkunasta vuonna 1618. Tapahtuiko Suomessakin defenestraatioita?

Erityisesti pohjanmaalta tunnetaan papinheittäjät 1500-luvulta. Kyseessä on pitäjäläisten suorittama toimenpide silloin, kun heille oli määrätty epämieluisa pappi, tai tämä ei tyydyttänyt pitäjäläisiä puheillaan. Pappi voitiin kantaa miesvoimin kirkosta ja paiskata hautausmaan aidan yli osoituksena siitä, ettei häntä hyväksytty papiksi pitäjään. 

Sen sijaan ikkunasta ulos heittämisestä olen löytänyt vain yhden tapauksen. Hämeenlinnan piskuisen muutaman sadan asukkaan kaupungin raati kokoontui raatihuoneelle 5.1.1678. Tuolloin raatimiehet ja porvaristo puhuivat kiivaaseen sävyyn kuninkaallisen majesteetin edellisenä vuonna antamasta määräyksestä. Käskyn laatua ei kuvattu sen tarkemmin raadin pöytäkirjaan, mutta raatimies Johan Johansson oli niin kiivastuksissaan, että hän astui raastuvanoikeuden pöydän eteen ja hakkasi sitä nyrkillään. Hän huusi, että pormestari heitettäköön ikkunasta ulos, jotta oikeutta ei tarvinnut istua laisinkaan. 

Raatimies tuli tällä teolla rikkoneeksi Jumalaa ja tämän maanpäällistä edustajaa kuninkaallista majesteettia vastaan. Teosta tuli tuomita kuolemaan. Tosin Turun hovioikeus armahti tällaisen rikkomuksen tehneet koviin sakkoihin. Pormestariksi juuri valittu ja ensimmäistä istuntoaan aloitellut Johan Persson Ahlman jätti kokouksenpidon tällä kertaa sikseen. Myös hänen henkilökohtaista kunniaansa loukattiin, mutta mikä vielä pahempaa, hän oli kuninkaallisen majesteetin edustaja virassaan, joten aiemmin mainittu rikos päti myös hänen kauttaan. 

Hämeenlinnan raatihuone lienee ollut yksikerroksinen puurakennus, joten pormestarin heittäminen ikkunasta lumihankeen tuskin olisi uhannut hänen henkeään, enemmänkin kunniaa. Raatimies Johan Johanssonin lausumat sanat olivat enemmänkin symbolisia. Jos raadin kokouksen johtajaa estettäisiin pitämästä istuntoa, ei asioita voitu käsitellä tai tuomioita jakaa. Käsky oli käynyt kuninkaalta, jota pormestari edusti, ja siten kuninkaan raivoa aiheuttanut määräys jäisi toteuttamatta. Asian voidaan siis katsoa aiheuttaneen paljon porua, mutta tuottaneen vähän villoja. 

Pormestari Ahlman tiesi taatusti asemansa ja oikeutensa. Hän oli näet toiminut ennen pormestariksi tuloaan Turun raastuvanoikeudessa prokuraattorina eli asianajajana. Hän oli lukenut lakia Turun Kuninkaallisessa Akatemiassa ja suorittanut auskultointinsa Turun hovioikeudessa, jossa hän toimi myös hovioikeuden asianajajana eli advokaattina. Ennen päätymistään Hämeenlinnan hän ennätti toimia vielä Hattulan ja Raaseporin kihlakuntien tuomarinsijaisena. 

Myös hänen isänsä Sääksmäen Kärjenniemen Tuomarlan isäntä Per Månsson oli suorittanut auskultoinnin Turun hovioikeudessa ja toiminut lainlukijana eli tuomarinsijaisena Halikon ja Piikkiön, Hattulan sekä Sääksmäen kihlakunnassa. Hän oli myös osallistunut Abraham Kollaniuksen lainsuomennoksen tarkastajana. Myös Ahlmanin äidin Sääksmäen Ritvalan Alnäsin kartanon Sofia Claesdotterin taustassa oli nimismiehiä ja lainlukijoita. 

Pormestari Ahlman jätti vuonna 1680 virkansa, mutta se ei johtunut defenestraatiosta vaan siitä, ettei kaupungilla ollut varaa maksaa hänelle palkkaa. Uransa ja elämänsä hän päätti Hattulassa tyttärensä luona ja hänet haudattiin 10. maaliskuuta 1701 Hattulan kirkkoon. 

Veli Pekka Toropainen  

Kirjoitus on julkaistu aiemmin Jäsenviesti Jalmarin tammikuun 2026 numerossa.