Ensimmäinen Ruotsin-laiva

Suomen höyrylaivojen aikakauden voi laskea alkaneen Turun Höyrylaivayhtiön (Åbo Ångfartygsbolag) perustamisesta vuonna 1835. Höyrylaivoja oli toki liikkunut Suomen vesillä jo aiemminkin, mutta mitään säännöllistä höyrylaivaliikennettä ei vielä ollut. Yhtiön perustivat turkulaiset kauppiaat Johan C. Trapp, Carl J. Åkerman ja Abraham Kingelin. 

Uusi yhtiö päätti kahden höyrylaivan rakennuttamisesta. Näistä Furst Menschikoff rakennettiin Turussa Åbo Gamla Skeppsvarvin telakalla. Laivan piirustukset laati tunnettu ruotsalainen suunnittelija, komentajakapteeni Johan Gustaf von Sydow. Suomessa ei vielä tuohon aikaan valmistettu höyrykoneita, joten sen asensi Ruotsin Norrköpingissä Motala Mekaniska Verkstad. Furst Menschikoffin sisaralus Storfursten rakennettiin Lontoossa Fletcher & Faernellin telakalla. 

Höyrykoneen asentamisen jälkeen Furst Menschikoff lähti Norrköpingistä neitsytmatkalleen ja saapui Turkuun 20.10.1836 mukanaan 13 (joidenkin tietojen mukaan 30) matkustajaa. Furst Menschikoff jäi Suomen merenkulun historiaan ensimmäisenä suomalaisena merihöyrylaivana. Se oli myös ensimmäinen varta vasten matkustajien kuljettamista varten suunniteltu suomalainen alus. 

S/S Furst Menschikoff oli honkarakenteinen, kuparilevyin vahvistettu siipiratashöyrylaiva. Sen mitat olivat 118,4 x 20,6 x 9,5 jalkaa, hevosvoimia oli 90. Laivan sisätiloissa oli 10 hengen naisten salonki, 16 hengen miesten salonki ja ruokasali. Hyttejä oli kolme, joista yksi neljän ja kaksi kahden hengen hyttiä. Kannelle mahtui noin 150 matkustajaa. Furst Menschikoffin miehistö käsitti 18–20 miestä, joista kaksi konemestaria ja neljä lämmittäjää. Ravintolan puolella hääri ravintoloitsija, kokki, viinuri ja kaksi tarjoilijaa. Aluksen ensimmäinen kapteeni oli oululainen Jakob Wilhelm Callmejer (1791–1856). Nimensä laiva sai Suomen kenraalikuvernöörin, ruhtinas Alexander Menschikoffin (Mensikov) mukaan. 

Höyrylaivat eivät liikennöineet talvisaikaan, joten säännöllisen viikoittaisen vuoronsa Turku – Tukholma Furst Menschikoff aloitti vasta 9.5.1837. Storfursten kulki linjalla Turku – Helsinki – Tallinna – Pietari. Furst Menschikoffin matka Turusta Tukholmaan kesti hyvän sään vallitessa 18 tuntia, syysmyrskyjen aikaan kaksikin vuorokautta. Merilaki määräsi, että kaikilla höyrylaivoilla tuli olla purjelaivan takila ja apupurjeet siltä varalta, että höyrykone rikkoontuisi kesken matkan. 

Höyrylaivojen aikakaudella Turun satama sijaitsi Aurajoessa Samppalinnanmäen edustalla. Sen läheisyydessä olivat tullikamari, pakkahuone ja yksityisten kauppiaiden varastorakennukset. Vuonna 1865 valmistui Samppalinnanmäen juurelle Turun kaupunginarkkitehti Carl von Heidekenin "sveitsiläiseen tyyliin" suunnittelema rakennus matkustajien odotustilaksi. Nykyisin rakennus tunnetaan Samppalinnan ravintolana. 

Höyrylaivalla matkustamisesta tuli hetkessä muotia ja osaltaan sen ansiosta maahamme alkoi saapua yhä enenevässä määrin matkailijoita. Etenkin Pietarin varakkaan väestönosan keskuudessa Suomesta tuli suosittu lomanviettopaikka. Myös muualta Euroopasta saapui matkailijoita, joita Suomeen veti maamme tarjoama uudenlainen eksotiikka. Suomi oli lisäksi tuon ajan turistille huomattavan edullinen maa niin ostosten suorittamisen kuin elämisenkin suhteen. 

Ennen muuta Suomeen vetivät matkailijoita 1840-luvulla kukoistuskauttaan eläneet kylpylaitokset. Näistä kuuluisin oli Helsingin loistelias Ullanlinna ja sen yhteydessä toiminut Kaivohuone. Kylpylällä oli oma laituri, johon höyrylaivat poikkesivat. 

Pirjo Terho 

Kirjoitus on julkaistu aiemmin Jäsenviesti Jalmarin lokakuun numerossa 09/2023.