J. V. Snellman – Juuret ja vaikutus kulttuurissa

Johan Vilhelm Snellman (12.5.1806 – 4.7.1881) oli suomalainen filosofi, kirjailija, sanomalehtimies ja valtiomies. Snellmanin suvun historia on dokumentoitu Suomen Sukututkimusseuran Vuosikirjassa (VII 1923), josta löytyy Heikki Impiwaaran kirjoittama artikkeli  Juhana Vilhelm Snellmanin 32 esivanhempaa, jossa hänen 32 esivanhempaansa on tunnistettu. 

Vaikka vanha perimätieto väitti Snellmanin polveutuvan Virkkunen-nimisestä talonpojasta, tämä ei pidä paikkaansa. Silti perhesuhteet ja suvun arvot antoivat pohjan hänen sitoutumiselleen koulutukseen, sivistykseen ja kansallisiin arvoihin. Myöhemmin monet Snellmanin sukuhaarat muuttivat nimensä Virkkusiksi, muistuttaen menneistä sukuyhteyksistä.

Johan Vilhelm Snellman syntyi 12.5.1806 Haminassa, tuolloin Fredrikshamnina tunnetussa rannikkokaupungissa. Hamina oli osa Suomen suuriruhtinaskuntaa ja merkittävä sotilaallinen ja hallinnollinen keskus. Snellmanin perheen juuret olivat syvällä suomalaisessa maaseutuyhteisössä. Heidän arvonsa korostivat koulutusta, sivistystä sekä kansallista identiteettiä. Näistä juurista kasvoi myöhemmin yksi Suomen vaikutusvaltaisimmista filosofiasta ja kansallisista vaikuttajista, jonka elämäntyö muokkasi suomalaista kulttuuria, kieltä ja talousjärjestelmää.

Snellman aloitti opinnot 16-vuotiaana Keisarillisessa Turun Akatemiassa, samaan aikaan kansalliskirjailija J. L. Runebergin ja kansantarinan kerääjän Elias Lönnrotin kanssa. Turun akatemian opiskelijoiden keskuudessa syntyi Turun romantiikka, liike, joka ammensi pohjoismaisen ja saksalaisen romantiikan perinteitä. Tavoitteena oli herättää suomalainen kansallistunne ja kehittää suomenkielistä kulttuuria.

Opiskeluaikanaan Snellman ystävystyi monien aikakauden merkittävien kulttuurivaikuttajien kanssa. He perustivat Lauantaiseuran, jossa keskusteltiin intohimoisesti kirjallisuudesta, filosofiasta ja kansallisesta identiteetistä. Seura loi pohjaa suomalaisen kulttuurin ja sivistyksen kehitykselle, ja mukana olivat muun muassa Runebergin pariskunta, Zacharias Topelius, Johan Jakob Nervander ja Fredrik Cygnaeus.

Valmistuttuaan Snellman ei saanut haluamaansa professuuria, joten hän siirtyi Kuopioon yläalkeiskoulun rehtoriksi vuonna 1843. Kuopiosta käsin hän vaikutti koko maahan perustamiensa sanomalehtien kautta. Vuodesta 1844 hän julkaisi ruotsinkielistä Saima ja suomenkielistä Maamiehen Ystävä -viikkolehteä, joissa yhdistyivät sivistys, kansallismielisyys ja yhteiskuntakritiikki. Kun viranomaiset sulkivat Saima-lehden, Snellman perusti tilalle Litteraturblad för allmän medborgerlig bildning -lehden.

Vuonna 1849 Snellman muutti Helsinkiin, ja vuonna 1856 hänestä tuli Helsingin yliopiston professori siveysopissa ja tieteiden järjestelmässä. Poliittisesti Snellman vaikutti merkittävästi senaattorina vuosina 1863–1868, johti valtiovaraintoimituskuntaa ja toteutti rahauudistuksen, jonka seurauksena Suomi sai oman rahayksikön, markan, vuonna 1865. Hänet aateloitiin 1866 ja hän edusti sukuaan aatelissäädyssä valtiopäivillä useaan otteeseen.

Hänen syntymäpäiväänsä, 12. toukokuuta, on juhlittu jo 1800-luvun lopulta lähtien. Hänen 100-vuotissyntymäpäivänään vuonna 1906 toteutettu sukunimien suomalaistamiskampanja kosketti monia.

J. V. Snellmanin elämä oli omistautumista kansakunnan sivistykselle, kielelle, taloudelle ja suvun merkitykselle. Hänen työnsä vaikutukset näkyvät edelleen suomalaisessa kulttuurissa ja yhteiskunnassa, kun hänen syntymästään on kulunut jo 220 vuotta.

Linkkejä

SukuHaku: Suomen Sukututkimusseuran Vuosikirja 7 (1923):
– Heikki Impiwaara: Juhana Vilhelm Snellmanin 32 esivanhempaa

Snellmanien Sukuyhdistys ry: Snellman-suvun historiaa