Surutoin – Turun huvipuisto

Turun Kaskenmäellä vuosina 1819–1826 toiminut Surutoin oli Suomen ensimmäinen huvipuisto; Pohjoismaistakin vain Kööpenhaminassa edelleen toimiva Bakken on vanhempi. Turussa oli siis huvipuisto jo 131 vuotta ennen Helsingin Linnanmäkeä ja 156 vuotta ennen Tampereen Särkänniemeä.

Idean huvipuiston perustamisesta Turkuun keksivät apteekkari Henrik Johan Kjöllerfeldt (1786–1866) ja saksalaissyntyinen entinen rihkamakauppias, kenttäkamreeri Pehr Magnus Lewison (1773–1856). Nimensä Surutoin sai Euroopan ruhtinaiden kesäpalatsien mukaan, joista kuuluisin Sanssouci (ransk. sans souci. ts. ilman huolia) on Fredrik II:n kesäpalatsi lähellä Potsdamia. 

Hämeenlinnasta kotoisin ollut Henrik Johan Kjöllerfeldt sai vuonna 1815 Senaatilta luvan perustaa apteekin Turkuun. Seuraavana vuonna hän osti maineikkaalta kemistiltä, Turun akatemian kemian professorilta Johan Gadolinilta 4 000 hopearuplalla noin 4,5 hehtaarin suuruisen puutarhan, joka sijaitsi Kaskenmäellä, Vartiovuoren kupeessa (Luostarikortteri numero 161). 

Kjöllerfeldt tarvitsi puutarhaa lääkekasvien viljelyyn, sillä hänen aikanaan lääkkeet valmistettiin pääosin apteekeissa. Lääkkeiden lisäksi Kjöllerfeldtin Suurella Kuninkaankadulla (Luostarikortteli numero 123) sijainneessa apteekissa myytiin puutarhan tuotteita: hedelmiä, marjoja, kukkien siemeniä ja puiden taimia. 

Puutarhatontti oli varsin tilava sisältäen myös kolme rakennusta, joista yksi oli Gadolinin vuonna 1798 rakennuttama laboratorio. Siinä toimi vuosina 1818–1821 Kjöllerfeldtin, Lewisonin ja kauppias Simon Gröndahlin yhdessä perustama olut- ja virvoitusjuomatehdas. Tehtaan tuotteet eivät kuitenkaan saavuttaneet mainittavaa menestystä, joten sen toiminta loppui lyhyeen. 

Sirkushuvien vuoro tuli kesällä 1819, jolloin Surutoin avasi ovensa. Se oli oikea huvipuisto, jossa oli kirjavia lippuja, keinuja ja karuselleja. Siellä saattoi käyskennellä, pelata erilaisia pelejä ja kuunnella musiikkia. Alueella toimi myös ravintola. 

Huvipuistossa esiintyi temppujentekijöitä, kuten jonglööreitä, nuorallatanssijoita, taikureita, ennustajia, ilveilijöitä, taitoratsastajia, atleetteja ja ilotulitusten järjestäjiä. Varsinaisia sirkusnäytäntöjä eksoottisine eläimineen ynnä muineen järjestettiin aina, kun vierailevia ulkomaisia seurueita saapui kaupunkiin. Monet näistä olivat tanskalaisia, joka on huvipuistotoiminnan edelläkävijämaa. Kööpenhaminan kuuluisa Tivoli tosin avattiin vasta vuonna 1843 eli 24 vuotta Suruttoman jälkeen. 

Surutoin menestyi ja sen maine levisi laajalle. Turkulaiset huvittelivat innokkaasti ja huvittelunhaluista kansaa tuli kaupunkiin kauempaakin. Koko kesän pääsymaksu alueelle oli kaksi riikintaalaria, mutta jokaisesta huvituksesta piti maksaa erikseen. 

Suosiosta ja runsaasta kävijämäärästä huolimatta Kjöllerfeldt ja Lewison eivät saaneet huvipuistoa kannattamaan ja kun vielä tulipalo vuonna 1822 tuhosi siitä osan, Kjöllerfeldt myi puiston ruotsalaissyntyiselle panimomestarille Pehr Daniel Lundbergille. Myöskään Lundberg ei saanut huvipuistoa kannattamaan, vaan teki konkurssin vuonna 1826. Turun huvipuiston kukoistuskausi jäi lyhyeksi. 

Vuoden 1827 suurpalossa puutarha säästyi liekeiltä, mutta kärsi melkoista vahinkoa tulta pakenevien kaupunkilaisten tallatessa istutukset jalkoihinsa. Palon jälkeen ei huvipuistotoiminta enää jatkunut, eikä Turussa sen koommin ole ollut huvipuistoa. 

Pirjo Terho  

Kirjoitus on julkaistu aiemmin Jäsenviesti Jalmarin lokakuun numerossa 10/2023.