Henkikirjojen indeksointi opettaa ja edistää sukututkimusta
Henkikirjahaun täydentämiseen on lähtenyt mukaan yli 40 vapaaehtoista. Heiltä kysyttiin loppuvuodesta, miksi he ovat lähteneet mukaan henkikirjojen indeksointiin ja mitä he ovat oppineet indeksoinnista. Vastauksissa korostui halu olla mukana edistämässä suomalaista sukututkimusta ja rakentamassa tietokantaa samalla, kun oma tietämys ja osaaminen sukututkijoina kasvaa.
Henkikirjahaku
Henkikirjahaku on Suomen Sukututkimusseuran viime vuonna julkistettu uusi verkkopalvelu, jossa voi tehdä hakuja indeksoitujen henkikirjojen sisältöihin esimerkiksi henkilöiden ja paikkojen nimillä. Palvelulla pyritään edistämään ja helpottamaan henkikirjojen käyttöä sukututkimuksessa. Henkikirjoja voidaan käyttää myös korvaavana lähteenä tuhoutuneille kirkonkirjoille. Henkikirjahaussa on tällä hetkellä haettavana yhteensä noin 305 000 tietuetta lähes sadalta eri paikkakunnalta.
Henkikirjahaun täydentäminen perustuu vapaaehtoiseen henkikirjojen indeksointiin, johon voi osallistua kuka tahansa. Mukaan on lähtenyt jo yli 40 vapaaehtoista eri puolilta Suomea. Ensimmäisessä vaiheessa Seura etsii vapaaehtoisia indeksoimaan Haapaveden, Lumijoen, Savitaipaleen ja Viipurin kaupungin henkikirjoja vuosilta 1880–1920 sekä kaikkien Suomen paikkakuntien vuoden 1915 henkikirjoja. Viimeksi mainituista indeksoituina on jo noin 22 prosenttia. Mukaan Henkikirjahaun täydentämiseen pääsee lukemalla Seuran kotisivuilta löytyvät indeksoinnin ohjeet tai osallistumalla henkikirjojen indeksoinnin infotilaisuuteen ja ilmoittautumalla mukaan.
"Indeksoinnissa olen oppinut kiinnittämään huomiota uusiin pikkudetaljeihin ja henkikirjojen tietoanti on avartunut. Jo muutaman vuoden indeksoinnissa olen löytänyt kadonneita lampaita." – Eija
Osaamista ja yhteisöllisyyttä
Suurin osa mukaan lähteneistä vapaaehtoisista on taustaltaan sukututkijoita, joista osa on harrastanut sukututkimusta pidemmän aikaa ja jotkut vähemmän. Pitkä sukututkimuskokemus ei siis ole vaatimus mukaan lähtemiselle, vaan kynnys on verrattain matala. Oikeastaan ainoa edellytys on, että pystyy lukemaan ja tulkitsemaan indeksoitavan henkikirjan kirjoituksia, sillä indeksointi itsessään ei ole kovinkaan vaikeaa ja siihen on saatavilla kirjalliset ohjeet ja ohjausta.
Mukaan lähteneet vapaaehtoiset korostivat antamissaan vastauksissa, että indeksointiin liittyy olennaisesti myös vapaus, sillä kun ottaa jonkin paikkakunnan henkikirjan indeksoitavaksi, valmistumiselle ei aseteta tarkkaa palautuspäivää tai tavoiteaikaa. Jokainen vapaaehtoinen päättää itse, kuinka paljon haluaa ja pystyy käyttämään aikaa indeksointiin. Vapaus mahdollistaa sen, että indeksoinnissa on mukana niin vaihtelua omille tutkimukselle hakevia ahkeria sukututkijoita, kiireisiä eläkeläisiä kuin hektistä lapsiperhearkea eläviä uraihmisiäkin.
Yhteisöllisyys on tärkeä osa henkikirjahaun täydentämistä. Vapaaehtoisten käytössä on suljettu Facebook-ryhmä, jossa on esimerkiksi mahdollista pyytää apua tulkintaan, nostaa esiin kiinnostavia löytöjä sekä keskustella yleisemmälläkin tasolla henkikirjoista sukututkimuksen lähteenä. Tämän lisäksi vapaaehtoiset kokoontuvat noin kerran kuukaudessa etäyhteydellä tukitunneille, jossa tieto liikkuu molempiin suuntiin: vapaaehtoiset saavat kuulla Henkikirjahaun kehittämisestä ja täydentämisestä ja vapaaehtoiset voivat kysyä, antaa palautetta ja kertoa omia kehitysideoita. Tukitunneilla nimensä mukaisesti myös tuetaan ja ohjataan itse henkikirjojen indeksointia.
"Indeksoidessa oppii paljon paikkakunnan historiasta ja kyseisen ajan elämästä muutenkin. Voi tehdä myös löytöjä omaan sukututkimukseen, kuten minulle tapahtui ihan ensimmäisillä sivuilla." – Sirpa
"Henkikirjojen indeksoiminen on vahvistanut suuresti ymmärrystäni henkikirjojen merkintöjen sisällöstä. Niissä esiintyvien lyhenteiden merkitys on kasvanut huomattavassa määrin." – Ulla
Miksi mukaan henkikirjojen indeksointiin?
Henkikirjahaun täydentämiseen mukaan lähteneiden vapaaehtoisten motiivit ovat moninaiset, eikä heidän antamistaan vastauksista ole löydettävissä yhtä yksittäistä syytä miksi he ovat lähteneet mukaan. Vastauksissa kuitenkin korostuu, että vaikka alun perin syy olisikin ollut itsekäs, kuten oman sukututkimuksen edistäminen, moni on huomannut henkikirjojen indeksoinnin antaman opetuksen hyötyjen olevan näitä huomattavasti laajemmat. Monelle vapaaehtoiselle on myös tärkeää olla luomassa mielenkiintoista ja hyödyllistä tietokantaa niin toisten sukututkijoiden kuin historiantutkijoidenkin käyttöön.
Moni vapaaehtoinen totesi vastauksessaan, että heidän käsityksensä henkikirjoista sukututkimuksen lähdeaineistona on muuttunut, jopa mullistunut täysin indeksoinnin yhteydessä opittujen asioiden myötä. Yleensä taustalla näyttää olevan se, että aiemmin henkikirjoista on etsitty yksittäisiä henkilöitä, tiloja tai tietoja, jolloin laajempi käsitys esimerkiksi yhdestä tilasta, kylästä tai kokonaisesta paikkakunnasta on jäänyt puuttumaan.
Henkikirjojen indeksointi siis opettaa. Vastauksissa korostui esimerkiksi se, että indeksointi on parantanut taitoa lukea vanhaa käsinkirjoitettua tekstiä, joka on yksi sukututkijoiden perustaidoista, ja toisaalta henkikirjojen lukuisat lyhenteet ovat alkaneet avautua. Esimerkiksi yksi vapaaehtoinen kuvasi indeksoinnin auttavan esimerkiksi muodostamaan kokonaiskuvaa tietyn paikkakunnan ammateista, lapsimääristä, siirtolaiseksi lähteneistä, köyhyydestä, nimistöstä, sairauksista tai vaikkapa ikäjakaumasta. Aina tähän ei riitä vain yhden paikkakunnan henkikirjan indeksointi, vaan erot tulevat selkeämmin esiin, kun pystyy vertailemaan kahden paikkakunnan tietoja toisiinsa.
"Minusta on palkitsevaa tehdä yhteistyötä muiden kanssa hankkeessa, jolla on selkeä tavoite, ja josta on tulevaisuudessa hyötyä monelle."
– Tiina
"Sopivan haastavaa. Kyllä tämä sudokut ja ristikot voittaa mennen tullen." – Virpi
Henkikirjahaku ja tutkimusmahdollisuudet
Kuten edellä kerrotusta käy ilmi, indeksoidut henkikirjatiedot ja Henkikirjahaku edistävät henkikirjojen käyttöä sukututkimuksen lähteenä, parhaimmassa tapauksessa mahdollistavat sukututkimuksen tuhoutuneiden kirkonkirjojen paikkakunnalla, mutta myös avaavat monenlaisia tutkimusmahdollisuuksia. Henkikirjahakuun syntyy kiinnostava aineisto sekä sukututkimuksen että historiantutkimuksen käyttöön.
Viimeisimmässä Henkikirjahaun päivityksessä tietokantaan lisättiin noin 65 000 uutta tietuetta 31 eri paikkakunnalta, joiden joukossa on muun muassa Haapaveden vuoden 1915 henkikirjan kaikki tiedot. Näistä tiedoista tutkimusmahdollisuuksien esimerkeiksi nostettakoon esiin syyt henkirahasta vapauttamiselle ja henkikirjoihin kirjatut siirtolaiset.
Kyseisenä vuonna Haapavedellä yleisimmät syyt henkirahasta vapauttamiseen olivat yli-ikäisyys, varattomuus, kivulloisuus ja köyhyys. Muina syinä mainitaan muun muassa mielivikaisuus, tylsämielisyys, sokeus, heikkomielisyys, kuurous ja vähänäköisyys. Lisäksi henkirahasta vapautettiin yksittäisinä henkilöinä höperö, vähämielinen ja rampa sekä muutamia kuuromykkiä, kaatumatautisia ja raajarikkoa.
Mainittuun Haapaveden henkikirjaan on kirjattuna yli 170 Amerikassa olevaa, joiden lisäksi siirtolaisina mainitaan olleen muutamia Venäjällä ja Ruotsissa. Kaukaisimpaan paikkaan Haapavedeltä näyttää päätyneen kuitenkin eräs Iida Rönkkö, jonka mainitaan olevan Kiinassa! Kansalliskirjaston digitoimista sanomalehdistä löytyy useampiakin pieniä tietoja Iidasta, ja näiden tietojen perusteella hän näyttää olleen Suomen Lähetysseuran lähettiläänä Kiinassa useamman vuoden 1910-luvulla.
Mikko Kuitula
FM Mikko Kuitula on henkilö- ja sukuhistorian tutkimukseen erikoistunut historiantutkija, joka työskentelee Suomen Sukututkimusseuran verkkopalveluasiantuntijana ja Karjalan Liiton sukututkijana.
Kirjoitus on julkaistu aiemmin Jäsenviesti Jalmarin numerossä 2/2024. Kaikki Jalmarit voit lukea SukuHaun kautta.