Lindstedtin pojat lähtivät Pietariin

Viime talvena tuli tutkimuksissani vastaan eräs loppilainen talon poika Tobias (1807–1848), joka oli aluksi karvarinopissa Helsingissä, mutta päätyi myöhemmin Pietariin. Sieltä hän muutti Hämeenlinnaan sorvarinkisälli Tobias Lindstedtiksi mainittuna alkuvuodesta 1836. Samana vuonna Tobias asteli aviosäätyyn vanajalaisen rusthollarin tyttären Hedvig Juhontyttären kanssa, ja lähivuosina perhe kasvoi kolmella pojalla.

Keuhkotautia sairastanut sorvari Lindstedt kuoli jo 40-vuotiaana 1848, jolloin Hedvig-leski jäi yksin lastensa kanssa. Kaksi vanhinta kävi Hämeenlinnassa pienten lasten koulun. Esikoinen Ferdinand muutti Pietariin jo isänsä kuolemaa seuranneena vuonna ollessaan 12-vuotias. Hän oli ammatiltaan suutari ja myöhemmin nuohooja. Ferdinand kuoli Pietarissa 37-vuotiaana poikamiehenä.

Keskimmäinen poika Reinhold lähti Helsinkiin tienaamaan leipäänsä 10-vuotiaana vuonna 1850 ja meni masinistiksi eli koneenkäyttäjäksi vyöntekijämestari Carl Ludvig Nyströmin verstaalle. Hänkin lähti Pietariin, mutta palasi Suomeen 1868 ja avioitui ainoana veljessarjasta. Kahden pienenä kuolleen lapsen isä masinisti Lindstedt menehtyi 41-vuotiaana Helsingissä.

Nuorin poika Frans Oscar lähti hänkin Pietariin, ensin käymään varmastikin veljensä luona, mutta pysyvästi 11-vuotiaana 1857. Suutari tuli hänestäkin isoveljensä mallin mukaan. Myös Frans kuoli Pietarissa poikamiehenä ollessaan 34-vuotias.

Isän kuoltua joutuivat Lindstedtin lapset vastaamaan elannostaan jo hyvin pienestä lähtien. Mielenkiintoista oli se, että pojat eivät jääneet Hämeenlinnaan äitinsä luo, vaan lähtivät heti kauemmas. Lindstedtin perhe oli tutkimuksissani ensimmäinen, jonka vaiheet ulottuivat Pietariin. Yllättävän hyvin heitä kuitenkin pystyi seuraamaan, sillä Pietarin Pyhän Marian seurakunnan kirkonkirjoja löytyi digitoituina. Isä Tobiaksen vaiheet Pietarissa ovat vielä pimennossa, mutta poikien ripillepääsyt, ammatit ja kuolemat jo löytyivät.

Ja mitäkö tapahtui Lindstedtin Hedvig-leskelle? Hän jäi elelemään Hämeenlinnaan ja sai köyhäinapua elääkseen jo 1850- ja 1860-lukujen vaihteesta lähtien. Hämeenlinnan kaupungin henkikirjasta 1871 hänet vielä leskenä löysin, mutta sen jälkeinen aika on tutkimatta.

Yllä kuvattu Lindstedtin suku loppui lyhyeen, mutta kyseinen sukunimi oli Lopella saman sukupiirin suosiossa. Yksi jos toinen otti saman nimen, joten muita Lindstedtejä on vielä runsaasti tutkittavana.

Margit Lumia

Margit Lumia on harrastanut sukututkimusta 40 vuotta ja kirjoittanut 18 sukukirjaa. Hänen tutkimuksensa keskittyvät Ikaalisten, Hämeenkyrön ja Viljakkalan alueisiin. Hän on myös toimittanut Karkkilan Vaskijärven kyläkirjan. Margit toimi Suomen Sukututkimusseuran hallituksessa vuosia sekä oli Seuran varapuheenjohtaja.

Kirjoitus on julkaistu aiemmin Jäsenviesti Jalmarin numerossä 6/2022. Kaikki Jalmarit voit lukea SukuHaun kautta.