Tuomiokirkossa naisten penkissä

Porvari Henrik Slachtaren tytär, vaimo Anna Henriksdotter, ja porvari Anders Naulin vaimo Lisbeta Henriksdotter neuvottelivat heinäkuussa 1696 Turun kämnerinoikeudessa siitä epäkunnioituksesta, jota Lisbeta oli osoittanut Annalle heidän kirkonpenkissään Turun tuomiokirkossa.

Porvari Matts Paturin vaimo Valborg Mattsdotter vannoi todistajanvalan ja kertoi, että penkissä ei ollut koskaan aiemmin mitään riitaa. Nyt riita alkoi, kun Slachtaren tytär ei halunnut istua penkissä ylempänä, kuin vanhemmat vaimot, eikä Naulin vaimo puolestaan alempana, kuin Slachtaren tytär. Todistaja oli kuullut porinaa, mutta mitään tönimistä ei ollut tapahtunut.

Tullimies Erik Koskelan vaimo kertoi, että Naulin vaimo oli istunut edellisenä rukouspyhänä penkissä pilarin vieressä, kun Slachtaren tyttären istuttua penkkiin oli siinä tullut ahdasta. Porvari Henrik Tammen vaimo Lisbeta Mattsdotter kertoi ilman valaa, että hän istui naisten takana olevassa penkissä ja kuuli heidän sorisevan.

Kirkkoväärti Samuel Alanus kertoi Naulin vaimon ostaneen itselleen paikan kyseisestä penkistä. Slachtaren tyttären Annan äidin ja äidinäidin penkkipaikan Alanus oli luvannut Annalle. Tosin äidin ollessa paikalla tuli Annan istua tämän edessä pallilla.

Anna tuotti todistajaksi vielä porvari Matts Oravaisen vaimon Margareta Eriksdotterin, joka kertoi kuulleensa, kuinka Lisbeta sanoi Annalle: "Mitä hän yxi drengin waimo tule istuman minun siälleni!" Harkittuaan asiaa tarkoin oikeus vapautti kummankin naisen sakoista, mutta varoitti heitä käyttäytymään vastedes kunnolla.

Saman vuoden syksyllä jouduttiin oikeudessa käsittelemään toistakin penkkiriitaa. Porvari Henrik Lähteenkorvan vaimo Lisbeta Sigfridsdotter nimittäin valitti syyskuussa 1696 porvari Gabriel Anungin vaimon Sofia Jöransdotterin aiheuttaneen hänelle haittaa kirkonpenkissä.

Lähteenkorvan vaimo tuotti todistajaksi porvari Simon Kutan vaimon Gertrud Mattsdotterin, joka kertoi, että kun Anungin vaimo oli tullut kirkkoon messuun 30. elokuuta, hän oli mennyt penkissä ohi Gertrudin äidin ja Krydman vaimon, mutta hän ei ollut halunnut mennä Lähteenkorvan vaimon ohi, vaan oli sanonut: "Se ja se minua wiekön, ios ej minä istu sinun sylijs."

Niinpä hän oli istunut laudalle Lähteenkorvan vaimon eteen ja sanonut tälle: "Sinä sikavittu, råfferska, tulet minun sian." Kun saarna oli alkanut, olivat naiset päässeet istumaan mukavammin, sillä Lähteenkorvan vaimo oli päästänyt Anungin vaimon istumaan yläpuolelleen penkissä. Kun evankeliumia luettiin alttarilla, oli Anungin vaimo tönäissyt Lähteenkorvan vaimoa.

Kersantti Sigfrid Bengtssonin leski Margareta Mickelsdotter kertoi Anungin vaimon sanoneen: "Perkele minun sisällen, jos minä istun sinua alemba." Anungin vaimo oli vielä jatkanut: "Hå hå, sinä sikavittu, råfferska minun sian tulet." Anungin vaimo oli istunut sitten Lähteenkorvan vaimon eteen, ja kun evankeliumia sitten luettiin, oli hän kääntynyt ja tönäissyt Lähteenkorvan vaimoa. Tämän todistaja ei ollut kuullut sanovan mitään.

Asiassa annettiin tuomio marraskuussa 1696. Anungin vaimon penkkiseteli oli päivätty 15.8.1696 ja se antoi oikeuden ensimmäiseen penkkisijaan. Lähteenkorvan vaimo oli kuitenkin lunastanut penkkisijansa jo 16.6.1687 ja sen lisäksi 12.5.1691 Jakob Eskolan vaimon sijan, joka oli penkissä ensimmäisenä kirkon suurella käytävällä. Koska suomalaisessa seurakunnassa oli tapana, että vanhemmat vaimot istuivat ennen nuorempia, määrättiin Lähteenkorvan vaimon paikaksi ensimmäinen paikka Krydimaan vaimon vieressä ja nuorempana Anungin vaimo sai istua alempana penkissä.

Veli Pekka Toropainen

Filosofian tohtori Veli Pekka Toropainen on Suomen historian tutkija, joka on erikoistunut 1600-luvun historiaan. Toropainen on Suomen Sukututkimusseuran tutkijajäsen ja Aikakauskirja Genoksen toimitusneuvoston jäsen sekä sukututkimuksen opettaja.

Kirjoitus on julkaistu aiemmin Jäsenviesti Jalmarin numerossä 5/2022. Kaikki Jalmarit voit lukea SukuHaun kautta.